Inspiraatio hukassa

Käsityöyrittäjyyskin on pitkälti luovaa työtä. Se vaatii oivalluksia ja uuden luomista tai ainakin vanhan idean uudelleen muotoilua. Kykyä nähdä esimerkiksi vanha lakana mekkona pienen tytön päällä tai saviklimppi maljakkona, jonkun ojanreunalle heittämä pullo viinilasina tai kahvipaketti laukkuna.

Minun mielestäni kaikki ihmiset ovat luovia, ainakin pikkuisen. Olemme erilaisia, ja luovuus vain ilmenee eritavalla. Toisilla tämä mielikuvituksen virta tuntuu olevan ehtymätön lähde ja toinen taas tarvitsee tarkan ohjeen ja materiaalit valmiiksi katsottuna, jotta pystyy luomaan lankakerästä neulepaidan. Omilla käsillä tekeminen antaa kuitenkin tyydytyksen tunteen kaikille.

Luominen on jännä prosessi. Monesti kuulee sanottavan, että tarvitaan inspiraatio, tai että se inspiraatio on hukassa. Haeskelin sanan inspiraatio tarkempaa merkitystä ja wikipediassa kerrottiin sen tarkoittavan teologisessa mielessä Raamatun kirjoittamista pyhän hengen innoittamana. Jotain tällaista erittäin vahvaa tunnetta, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja saa jonkun päässä syntymään vauhdilla toinen toistaan ihmeellisempiä ideoita, joita sitten huumaantuneena toteutetaan ja näin lähtee mitä henkeäsalpaavampia tuotteita maailmalle. Kyllähän se inspiraatio joskus näin iskeekin, mutta kyllä se luomisprosessi on useimmiten paljon pitkäpiimäisempi prosessi. Sitä paitsi, jos aina vaan odottelee sen inspiraation iskemistä, niin kyllä sitä saa melkoisen kauan odotella ja paljon jäisi tekemättä.

Mistä se inspiraatio sitten tulee? Mikä juuri sinulla herättää sen luomisprosessin käyntiin? Aika moni sanoo löytävänsä ideoita luonnosta. Näin suomalaisena se tuntuu varsin luontevalta lähteeltä, onhan meillä täällä tätä luontoa ja varmaan kaikille on varsin helppo hakeutua luonnon helmaan. Jollekin se inspiraatio kuitenkin saattaa iskeä vaikka harmaalle tehdaspihalle pudonneesta pullonkorkista. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että se inspiraatio on hukassa, ja mitään uutta ei vaan synny ja käsityöyrittäjällä kuitenkin pitää aina välillä syntyä tai muuten yritys lakkaa pyörimästä tai pyöriminen ainakin hidastuu, silloin se pitää vaan houkutella esiin. Ei se väkisin tule, mutta turha sitä on jäädä sohvalle makaamaan ja odottelemaankaan. Eikä missään nimessä kannata keskittyä ajatukseen, että mitään ei nyt synny, silloin ei ainakaan synny. Parasta olisi saada ensin aivot tyhjäksi kaikesta turhasta ja raskaasta, mennä kävelylle, siivota työtilat, syödä hyvä ateria, tavat kavereita, nukkua päiväunet, lukea hyvä kirja, mikä nyt itse kullekin parhaiten sopii. Sen jälkeen pitää ryhtyä töihin sen sijaan että jatkaa sen inspiraation iskemisen odottelua. Aloittaa vaikka siitä ihan tavallisesta, mitä siihenkin asti on tehnyt ja miettiä samalla voisiko sen tehdä jostain uudesta materiaalista, tai jotenkin eri tavalla. Katsoa sitä työhuonettaan ja työtään eri näkövinkkelistä, miettiä miten muut sen ehkä näkevät.

Aika moni tuote on syntynyt tarpeesta, ajatuksesta, miten joku toimisi paremmin tai näyttäisi paremmalta. Se on vaatinut tuntien, joskus jopa vuosien ajatushautomon ja päälle saman verran käytännön työtä, kokeiluja, erehdyksiä ja lopulta onnistumista. Inspiraation hetket ovat olleet lyhyet tai jääneet jopa kokonaan huomaamatta. Luovuus ei ole välttämättä helppoa ja hengen hurmaa täynnä. Luovuus on kuitenkin sellainen sisäänrakennettu ominaisuus, joka pulpahtelee pintaan toisilla enemmän toisilla vähemmän ja jos vähemmän, niin kannattaa vaan nähdä vähän vaivaa ja kaivella se sieltä esiin, niin aina välillä saa sitten nauttia niistä inspiraation tuomista henkeä nostattavista tuntemuksista.

Aloitetaan tämä päivä avoimin mielin, etsitään joku positiivinen ajatus kantamaan tätä päivää ja ryhdytään töihin. Eiköhän se inspiraatiokin sieltä tule.