Kurpitsavaunusta kauppa-autoksi

Pikkutytöstä asti lempiautoni on ollut kuplavolkkari: iloinen, pyöreä ja ystävällinen. Niillä olenkin ajanut siitä asti, kun sain ajokortin. Kun minun tuli aika luopua kivijalkapuodista ja ryhtyä kiertämään myyntitapahtumia, halusin tehdä sen kauppa-autolla. Oli selvää, että se olisi Volkswagen Kleinbus.

Niinpä reilu vuosi sitten pihaamme kaarsi kuljetusauto kyydissään jotain suurta ja keltaista. Jotain, joka korotettuine kattoineen, kurpitsankeltaisine väreineen, vararenkaineen ja lippoineen suorastaan huusi olevansa kauppa-autoni.

Tuleva kauppa-autoni ei ollut mikään ihan tavallinen kleinari. Se on korotettu pakettimalli, Kastenwagen Grossraum, vuosimallia 1976. Se oli seissyt taivasalla vuosia, joten se vaati perusteellisen kunnostuksen ennen kuin sillä pääsisi tien päälle, saati myyntitapahtumiin.

Vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneella täytyy olla joko paksu lompakko, taitoa korjata itse tai joku, joka korjaa. Minulla on onnekseni jälkimmäinen, vaikka enpä kahta ensimmäistäkään pahitteeksi pistäisi. Mieheni siis vietti talven rälläkän ja hitsikoneen kanssa kauppa-auton kimpussa.

Pala palalta puhki ruostunut pelti...

... vaihtui ehjään.

Keväällä mies kävi auton tekniikan läpi ja maalasi sen. Toukokuussa moottori pörähti käymään ensimmäisen kerran. Auto katsastettiin ja se sai kylkiinsä vielä yritykseni teippaukset.

Aikataulu oli tiukka, silla olin ilmoittautunut Käsityökorttelikiertueelle kauppa-autollani. Kiertue starttasi Jyväskylästä 10.5. Katsastusmies leimasi auton paperit 8.5. Ensimmäinen tapahtuma oli lähes 200 km matkan päässä. Jännitti, mutta hyvin auto neitsytmatkansa kesti ja kulki.

Olen huristellut kauppa-autollani nyt pian kolme kuukautta lähes jokaisena viikonloppuna myyntitapahtumiin eri puolille eteläistä ja Keski-Suomea. Helsingin Käsityökorttelista palatessa viimeiset 100 km taitettiin konerikon vuoksi hinausköyden päässä. Pitkä seisominen oli tehnyt moottorissa tuhojaan ja kaksi männistä suli. Koneremontin jälkeen auto saatiin tien päälle taas.

Kleinari on mitä mainioin ajettava: yllättävän kuorma-automainen ja samalla ketterä. Matkavauhtina pidän sillä koneremontin jäljiltä sisäänajossa maltillista n. 90 km/h, jonka se kulkee kevyellä kaasulla.

Kauppa-auto on herättänyt valtavasti ihmetystä ja ihastusta. Itse suorastaan rakastan sitä. Pidän sen ulkonäöstä, sillä ajamisesta ja ennen kaikkea siitä, miten se helpottaa myyntitapahtumien rankinta puolta, roudaamista. Myyntikatos on helppoa pystyttää auton kylkeen ja nostaa tavarat esille ja tapahtuman jälkeen pakata takaisin autoon.

Olen niin onnellinen kauppa-autostani, se on niin paljon muutakin kuin kulkuneuvo ja myyntikoju. Siihen ja sen ympärille voi rakentaa vaikka mitä! Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa toteuttamaan suunnitelmiani ja toivottavasti meillä on paljon yhteisiä kilometrejä edessä - kauppa-autollani ja minulla.