14. marraskuuta 2014

Reikäinen patalappu ja arkiarmo

Kun moni asia muuttuu virtuaaliseksi, käsin tehtävät asiat helposti vähenevät tai unohtuvat. Mutta vaali niitä, sillä samalla vaalit omaa hyvinvointiasi. Ja onhan käsityötaidoista valtavasti muutakin hyötyä. On palkitsevaa kun voi pukea ylleen itse ompelemansa vaatteen, lähettää ystävälle itse tekemänsä kortin, laittaa kaulaansa itse pujotellut helmet, jalkoihinsa itse neulotut sukat tai juoda aamukahvinsa itse tehdystä, vaikkakin vähän kierosta mukista. Ja jos olet äiti, isä, mummo, tai lähipiirissäsi on muuten lapsia, tiedät että onnistumisen ilo myös näkyy. ”Katso!” huudahtaa pieni ihminen riemuissaan. ”Minä tein sen ihan itse!”



Kuulutko sinäkin niihin joiden kouluvihkojen reunat aikoinaan täyttyivät piirustuksista kuunnellessasi opettajan puhetta? Ja kuulutko niihin jotka nykyisinkin kaivavat laukustaan käsityön, kun on aika keskittyä kuuntelemaan? Jos kuulut, tiesitkö että olet näin tehnyt jotakin erityisen hyödyllistä? Tutkimuksissa on todettu, että kuuntelemalla oppiminen todella tehostuu kun samalla tekee käsillään jotain itselle tuttua yksinkertaista käsityötä. 

Lisäksi aivotutkijat sanovat, että käsitöiden tekeminen tukee muutakin oppimista, keskittymistä, muistamista, luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, monenlaista hahmottamista, laskemista, jopa aivojen kehittymistä. Eihän kuulosta hassummalta? Käsitöiden tekeminen kannattaa ja tuottaa iloa! 



Entäpä ne epäonnistuneet työt? Kun vauvanpeitosta tuleekin tuolin pehmuste leikkimökkiin ja koululaiselle ommellun paidan kaula-aukosta ei mahdu kuin nuken pää, kun ompelee hameen kaistaleen ylösalaisin ja jättää takin hihojen saumat vahingossa ulkopuolelle, tekisi mieli heittää kaikki käsityönsä nurkkaan.  Ja kuule, kyllä niitä tuolla meidänkin kodin nurkassa aikamoinen kasa on. Mutta ei se mitään haittaa. Kaikki epäonnistuvat joskus, toiset useammin, toiset harvemmin. Mutta ne pilalle menneet käsityöt ovat hyödyksi muutenkin kuin tuottamalla tekemisen iloa. Epäonnistuneet työt opettavat hyväksymään epätäydellisyyttä. Ja myös käytännön luovuutta, väitän minä. Se patalappukin, josta tuli joka suuntaan venähtänyt ja niin reikäinen että siitä näkee läpi, saa mainion käyttötarkoituksen sipulipussina. Pujota vain nyöri sen reunoihin ja kiristä pussiksi. Ja joka kerta kaivaessasi sieltä sipuleita muistat, että vaikka hyvään kannattaakin aina pyrkiä, ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. Siitä nykyisessä tarkoituksessaan aivan hyvin palvelevasta patalapun aikeesta on tullut aivan erityinen juttu. Nyt se opettaa armollisuutta arjessa. Itseäsi kohtaan, ja niitä ihan kaikkia muitakin, joiden hyvät suunnitelmat alkavat itsestään elää matkalla ja lopputulos on useimmiten jotakin aivan muuta kuin piti.

Lisää tietoa käsillä tekemisen hyödyistä löytyy helposti netistä. Tässä muutama valmiiksi etsitty linkki:

2 kommenttia:

  1. Omalla kohdallani se käsitöiden tekeminen taitaakin olla itseisarvo sinänsä, ei niinkään se valmis lopputulos :) On vaan niin rentouttavaa istua sohvannurkassa telkkaa töllöttäen ja sukkapuikkojen kilinää kuunnellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Käsityöt on mainio tapa rentoutua :)

      Poista