31. lokakuuta 2014

Inspiraatio hukassa

Käsityöyrittäjyyskin on pitkälti luovaa työtä. Se vaatii oivalluksia ja uuden luomista tai ainakin vanhan idean uudelleen muotoilua. Kykyä nähdä esimerkiksi vanha lakana mekkona pienen tytön päällä tai saviklimppi maljakkona, jonkun ojanreunalle heittämä pullo viinilasina tai kahvipaketti laukkuna.
Minun mielestäni kaikki ihmiset ovat luovia, ainakin pikkuisen. Olemme erilaisia, ja luovuus vain ilmenee eritavalla. Toisilla tämä mielikuvituksen virta tuntuu olevan ehtymätön lähde ja toinen taas tarvitsee tarkan ohjeen ja materiaalit valmiiksi katsottuna, jotta pystyy luomaan lankakerästä neulepaidan. Omilla käsillä tekeminen antaa kuitenkin tyydytyksen tunteen kaikille.


Luominen on jännä prosessi. Monesti kuulee sanottavan, että tarvitaan inspiraatio, tai että se inspiraatio on hukassa. Haeskelin sanan inspiraatio tarkempaa merkitystä ja wikipediassa kerrottiin sen tarkoittavan teologisessa mielessä Raamatun kirjoittamista pyhän hengen innoittamana. Jotain tällaista erittäin vahvaa tunnetta, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja saa jonkun päässä syntymään vauhdilla toinen toistaan ihmeellisempiä ideoita, joita sitten huumaantuneena toteutetaan ja näin lähtee mitä henkeäsalpaavampia tuotteita maailmalle. Kyllähän se inspiraatio joskus näin iskeekin, mutta kyllä se luomisprosessi on useimmiten paljon pitkäpiimäisempi prosessi. Sitä paitsi, jos aina vaan odottelee sen inspiraation iskemistä, niin kyllä sitä saa melkoisen kauan odotella ja paljon jäisi tekemättä.


Mistä se inspiraatio sitten tulee? Mikä juuri sinulla herättää sen luomisprosessin käyntiin? Aika moni sanoo löytävänsä ideoita luonnosta. Näin suomalaisena se tuntuu varsin luontevalta lähteeltä, onhan meillä täällä tätä luontoa ja varmaan kaikille on varsin helppo hakeutua luonnon helmaan. Jollekin se inspiraatio kuitenkin saattaa iskeä vaikka harmaalle tehdaspihalle pudonneesta pullonkorkista. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että se inspiraatio on hukassa, ja mitään uutta ei vaan synny ja käsityöyrittäjällä kuitenkin pitää aina välillä syntyä tai muuten yritys lakkaa pyörimästä tai pyöriminen ainakin hidastuu, silloin se pitää vaan houkutella esiin. Ei se väkisin tule, mutta turha sitä on jäädä sohvalle makaamaan ja odottelemaankaan. Eikä missään nimessä kannata keskittyä ajatukseen, että mitään ei nyt synny, silloin ei ainakaan synny. Parasta olisi saada ensin aivot tyhjäksi kaikesta turhasta ja raskaasta, mennä kävelylle, siivota työtilat, syödä hyvä ateria, tavat kavereita, nukkua päiväunet, lukea hyvä kirja, mikä nyt itse kullekin parhaiten sopii. Sen jälkeen pitää ryhtyä töihin sen sijaan että jatkaa sen inspiraation iskemisen odottelua. Aloittaa vaikka siitä ihan tavallisesta, mitä siihenkin asti on tehnyt ja miettiä samalla voisiko sen tehdä jostain uudesta materiaalista, tai jotenkin eri tavalla. Katsoa sitä työhuonettaan ja työtään eri näkövinkkelistä, miettiä miten muut sen ehkä näkevät.


Aika moni tuote on syntynyt tarpeesta, ajatuksesta, miten joku toimisi paremmin tai näyttäisi paremmalta. Se on vaatinut tuntien, joskus jopa vuosien ajatushautomon ja päälle saman verran käytännön työtä, kokeiluja, erehdyksiä ja lopulta onnistumista. Inspiraation hetket ovat olleet lyhyet tai jääneet jopa kokonaan huomaamatta. Luovuus ei ole välttämättä helppoa ja hengen hurmaa täynnä. Luovuus on kuitenkin sellainen sisäänrakennettu ominaisuus, joka pulpahtelee pintaan toisilla enemmän toisilla vähemmän ja jos vähemmän, niin kannattaa vaan nähdä vähän vaivaa ja kaivella se sieltä esiin, niin aina välillä saa sitten nauttia niistä inspiraation tuomista henkeä nostattavista tuntemuksista.
Aloitetaan tämä päivä avoimin mielin, etsitään joku positiivinen ajatus kantamaan tätä päivää ja ryhdytään töihin. Eiköhän se inspiraatiokin sieltä tule.


28. lokakuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Marja Köppä



Kuka on Marja ja millainen on sinun yrityksesi Maheka Design?

Olen kangasalalainen, 70-lukulainen, korallinpunaisesta ja oranssista pitävä, nostalginen, vintagea ihaileva maatalon tyttö, jolla on levottomat kädet -syndrooma. Kädentaidot olen perinyt molemmilta vanhemmiltani ja jo pienestä pitäen näprännyt milloin mitäkin. Koulussa lempiaineeni oli tietenkin käsityöt ja sen seurauksena peruskoulun jälkeen kävin ammattilukion pukuompelulinjan. Sen jälkeen olikin mietinnän paikka opiskelujen suhteen. Olisin päässyt Hämeenlinnaan Wetterhoffille, mutta valitsin kuitenkin kaupallisen koulutuksen, kun ajattelin, että sitä tarvitaan hommassa kuin hommassa. Tradenomiopintojen jälkeen olin toimistotöissä siellä, täällä ja tuolla ennen yrittäjyyttä.

Maheka-nimi tulee etunimistäni, Marja Heli Kaarina. Päämateriaaliani ovat vanhat 1950–70-lukujen tapetit, joista ensimmäisiä olen löytänyt rullan loppuina kotoa vintiltä ja mummulani vintiltä 50- ja 60-lukujen taloista. Niistä syntyy koruja sekä naisille että miehille ja lisäksi piensisustustuotteita kotien piristykseksi. Maheka tarjoaa vaihtoehtoisen tavan sisustaa tapeteilla.



Millainen on ollut tiesi yrittäjänä?

Vuonna 2006 löysin koruharrastuksen, joka vei mennessään niin voimakkaasti, että kesällä 2007 perustin yrityksen, joka valmisti hopea- ja helmikoruja. En koskaan ollut ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä mutta koska veljeni perusti oman autoalan firmansa saman vuoden alussa, ajattelin, että kyllä minäkin nyt sitten. Viisi vuotta myöhemmin kuvaan astuivat vanhat tapetit, joiden myötä hopeakorut saivat väistyä ja siirryin aluksi tekemään tapettikoruja ja innostuttuani tapeteista entistä enemmän ja tapettivaraston kasvaessa tuotevalikoima laajentui myös piensisustustuotteisiin eli rasioihin, kelloihin ja varjostimiin. Tapetti taipuu moneksi, katsotaan, mihin siitä vielä on. Ideoita ja ajatuksia riittää kyllä. 

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Päivät vaihtelevat paljonkin, joten helpompi olisikin kuvailla tyypillinen työviikko. Silloin, kun voin olla koko päivän työhuoneellani kotona, on ohjelmassa mahdollisimman paljon tuotteiden tekoa. Leikkaan tapetteja, maalailen ja lakkailen rasioita ja kelloja ja teen koruja. Viikoittan olen myös puotipuksuna Lempäälän Ideaparkin Mummola-lahjapuodissa, jossa on tuotteitani myynnissäkin. Päivittäin menee paljon aikaa myös tietokoneella. 

Millainen on unelmatapettisi? Mitä siitä tekisit?

Tapettiharrastuksen myötä toinen toistaan ihanampia tapetteja on tullut vastaan ja tulee edelleen, joten suosikkikuosejakin on monia. Muutamat kuosit ja värit ovat osuneet ja uponneet niin hyvin, etten ole raaskinut niitä vielä mihinkään käyttää vaan olen jemmannut ne toistaiseksi odottamaan omaa vuoroaan. Niiden joukossa on yksi, jossa on isoja keltaisia ruusuja, toinen, jossa on oransseja ruusuja, ja kolmas, jossa on korallinpunainen ja keltainen kuvio. Unelmatapetissani on siis ehdottomasti lämpimiä kevään sävyjä ja mahdollisesti kukkakuvio. Kyllä ne tapetit jonkin aikaa jemmassa oltuaan kertovat, miksi haluavat isona tulla. Asun 60-luvulla rakennetussa talossa, joten todennäköisimmin ne päätyisivät ihan perinteisesti seinään. Mutta ehdottomasti teen niistä myös korusarjan itselleni!  

Mitkä on työsi plussat ja miinukset?

Plussaa on tottakai vapaus toteuttaa itseäni omalla tavallani materiaalilla, johon olen korviani myöten umpirakastunut. Pidän myös messuilla ja tapahtumissa olemisesta, vaikka ne tarkoittavatkin todella pitkiä päiviä, paikallaan seisomista ja pitkiä ajomatkoja ja huonosti nukuttuja hotelliöitä. Pahin miinus on varmasti krooninen ajanpuute. Yhden ihmisen rahkeet eivät määräänsä enempään riitä, joten on osattava priorisoida ja sietää jatkuvaa välttämättömien mutta vieläkin tekemättömien töiden listaa. 

Mitä toivot yrityksesi tulevaisuudelta?

Toivon, että löydän vielä paljon uusia vanhoja tapetteja materiaalikseni. Toivon myös, että saan ensi vuodeksi kaavailemani uudet tuotteet jo keväällä markkinoille. Pitemmällä tähtäimellä suunnitelmissa on pihan navetan remppaaminen työtiloiksi. 



***
Ensi viikolla Marjan haastateltavana Pienet Oranssit -yrityksen Marika.

23. lokakuuta 2014

Äitiyrittäjän selviytymisopas

Ikuisuushaaste, yrittäjyyden ja perheen yhteensovittamisen. Samoja haasteita on tietysti myös palkkatöissä käyvillä ja itse perustinkin yritykseni äitiyslomien ja hoitovapaiden keskellä juuri siksi, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen kävisi joustavammin. Se on käytännössä tarkoittanut sitä, että minulla on ollut joustavasti vapaus valita, teenkö työt tarvittaessa esim. yöllä tai en ollenkaan, jolloin en myöskään saa palkkaa. Olen ommellut varmasti enemmän keittiön pöydän ääressä kuin työhuoneella. Multitasking (1. on avain arjen pyöritykseen!

TV:stä tuli takavuosina sarja Selviytymisopas, jossa tarjoiltiin sangen hyödyllisiä vinkkejä tavallisia ihmisiä vaaniviin vaaratilanteisiin. Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen mm. avausjaksossa esitetty selviytymisvinkki tulipalon varalle: sido köysi liinavaatteista ja sen päähän painoksi korkokengät. Näin voit kavuta ikkunasta köyttä pitkin vapauteen ja pukea alhaalla kengät jalkaan, sillä maassa on todennäköisesti lasinsirpaleita ja muita katastrofitilanteille ominaisia vaarallisia partikkeleita. Korkokengissäsi voit siis kipitellä turvaan tyylikkäästi!

Nyt ajattelin koota perheen ja yrittäjyyden yhteensovittamiseen hyviksi havaitsemiani vinkkejä. Tyylistä en kyllä tiedä, mutta tässä se tulee:

Äitiyrittäjän selviytymisopas

1. Vauvat


Vauvat ovat söpöjä ja helppoja äitiyrittämisen kannalta. Poikkeuksena ovat tietysti sairaudet ja yhden koliikkivauvan kokemuksella on pakko mainita myös koliikki. Silloin sanon vain, että hang in there ja good luck (1. Jossain vaiheessa elämä voittaa taas.

Mutta noin yleisesti ottaen vauvojen kanssa yrittäminen onnistuu, kun yksinkertaisesti otat vauvan mukaan ja teet. Suurin osa vauvoista nukkuu paljon, jolloin äitiyrittäjällä on tietenkin tehokasta työaikaa. Pienellä harjoittelulla opit ompelemaan vauva kantoliinassa ja imettämään samalla, kun päivität verkkokauppaa. Muista ergonomia!


2. Taaperot ja uhmaikäiset


Nämä lapsen kehitysvaiheet ovat juuri niitä, jolloin avioerot ovat yleisimpiä ja vanhemmilla tapahtuu ilmiö nimeltään "rupsahdus". Tutkijoiden (en nyt muista kenen ja missä tutkimuksessa, mutta ihan varmasti olen joskus sumuvuosina lukenut aiheesta) mukaan ei ole sattumaa, että lapsi näissä kehitysvaiheissa on söpöimmillään ja hellyttävimmillään ulkoisesti. Toiminnallisesti on kuin taloudessa asuisi Tasmanian tuholainen.

Siirry työasioissa suosiolla yövuoroihin. Jos olet niin onnekas, että lapsi nukkuu päiväunet, saatat saada tehokasta työaikaa myös päivällä. Käytä kullannuppusi valveillaoloaika yhteiseen ulkoiluun, sillä tarvitset kaiken lisähapen. Ota lapsi mukaan kotitöihin, sillä tämän ikäisellä on ihan tolkuttomasti tarmoa käyttää uusia kykyjään. Hän voi käyttää niitä esim. seinän "maalaamiseen" vessaharjalla, pesukoneen ohjelmapaneelin irrotukseen, saippuamaistiaisiin, pehmolelujen sullomiseen tiskikoneeseen täysin huomaamatta - tai pyykkien lajitteluun, keittiövälinekaapin uudelleenjärjestelyyn ja sämpylä- tai pullataikinan muotoiluun sinun apunasi.

Muista käyttää osa lapsen uniajasta ihasteluun: mikään ei ole niin kaunis ja rakas, kuin tämän ikäinen lapsi nukkuessaan. Tällä rakkaushormonilla (ja kahvilla) jaksat ommella pikkutunneille. Tai tehdä pikkusisaruksen kullannupullesi.


3. Leikki-ikäiset


Nyt alkaa helpottaa! Tämän ikäisen kanssa pärjäät, kun vain tekemistä riittää. Viritä työhuoneeseen puuhapisteitä: helmiaskartelua, väritystä, hamahelmiä ja kaikkien aikojen kestosuosikkia, nappien järjestelyä. Lapsi jaksaa liikuttavalla innolla myös ommella yhdessä, jos hankit hänelle oman leikkiompelukoneen. Ketjusilmukoiden virkkaus kannattaa opettaa heti, kun lapsen sorminäppäryys alkaa riittää. Työhuoneeni nurkassa on syntynyt varmasti useampi kilometri ketjusilmukkanauhaa. Lapsen tekemät vohvelikangastyöt voi hyötykäyttää lahjoina isovanhemmille.

Voit käyttää myös jonkin verran apuna lastenohjelmia ja -elokuvia ja tietokone- ja kännykkäpelejä. Näiden käyttöä pitää vahtia, ettei lapsesta tulisi vihannes. Kasvattajaguruilla ja asiantuntijoilla on varmasti tälle hienompikin ilmaisu ja avartavampi selitys.

Voit siirtyä taas työssäsi päivävuoroihin ja yrittää nukkua viime vuosina keräämäsi silmäpussit pienemmiksi. Ainakin, jos et tehnyt kullannupullesi pikkusisarusta.


4. Eskarilaiset ja alakoululaiset

Onni, autuus ja ylistys! Noin niin kuin yrittäjänä tietysti. Vanhempanahan olet haikeuden vallassa: kuinka pikkulapsivuodet kiitivätkään niin nopeasti ohi, nyyh ja silleen. Mutta nauti nyt, sillä saat hetkeksi elämäsi omiin käsiisi. Kuinka tehokas onkaan äitiyrittäjä silloin, kun saa monta tuntia katkeamatonta työaikaa yksin työhuoneella!

Iltapäivät ja illat kuluvat läksyissä, vanhempainilloissa, harrastuskuskauksissa jne. Mutta niinhän ne kaikilla, se on elämää. Sitä paitsi jääkiekkokatsomoissa, dojoilla ja balettien eteisissä voi tehdä yllättävän monenlaisia käsitöitä tai vaikkapa vastailla työsähköposteihin.


5. Teinit

OMG. Palataan tähän muutaman vuoden kuluttua. Tai kertokaa te, sillä tämä alue on minulle vielä kartoittamatonta maaperää.


6. Puolisot


Tähän voisi oikeastaan laittaa, että ks. kohta 3. Puuhapisteeksi puolisolle voi hankkia vaikka vanhan omakotitalon, jos puoliso sattuu olemaan tee-se-itse -henkinen. Tai harrastuksen, mieluiten sellaisen johon tämä voi ainakin välillä ottaa lapset mukaan, kuten vaikkapa geokätköily. Pelien ja elokuvien suhteen on noudatettava samaa varovaisuutta, koska vihannes jne.
 
 


(1. Anteeksi anglismit, mutta joskus suomenkielisessä versiossa vain ei tule oikea sävy tekstiin. Moniajo, koeta kestää ja onnea matkaan. Eieiei.

22. lokakuuta 2014

Onnea Suomen käsityöyrittäjät 4 v!

 
Kuva: Vinkeen täti Kreetta Ahonen
 
23.10.2014 Suomen käsityöyrittäjät täyttää 4 vuotta. Ryhmään kuuluu nykyään yli 300 käsityöyrittäjää. Järjestämme yhdessä Käsityökortteli-nimellä myyntitapahtumia ja markkinointitempauksia, järjestämme näytöksiä ja näyttelyitä, rakennamme messujen ja muiden tapahtumien sisälle ryhmän yhteisiä suuria osastoja. Jaamme jäsenillemme tietoa ja vertaistukea.
 
Asiakkaille tarjoamme tapahtumien ja tempausten lisäksi www-sivuston uutisineen, yritysesittelyineen ja hakutoimintoineen. Facebook-sivuillamme julkaisemme mm. tapahtumakalenteria ja muuta ajankohtaista asiaa.
 
Käsityöyrittäjä, olet tervetullut ryhmäämme mukaan. Ota rohkeasti yhteyttä!

Käsityönystävä ja asiakas, lämpimästi tervetuloa seuraamaan sivustoamme!
 
On ilo kuulua Suomen käsityöyrittäjiin ja Käsityökortteliin.

Onnea meille!

21. lokakuuta 2014

Toivejuttu - ideoita kaivataan!

Viikon Käsityöyrittäjä -sarja on pyörinyt nyt jonkin aikaa ja ilmeisesti se on ollut varsin tykätty. Kun yrittäjät haastattelevat toisiaan siinä helposti käy niin että puhutaan vain työstä, ja käsityöyrittäjää ehkä kiinnostaa siinä työssä eri asiat kuin muita ihmisiä. Joten puheenvuoro teille lukijoille - mitä sinä haluaisit kysyä, mistä haluaisit lukea? Voit esittää toiveita yleisesti tai osoittaa kysymyksen suoraan jollekin tietylle yrittäjälle. Kaikki Suomen Käsityöyrittäjät löytyvät täältä. Otamme ilolla vastaan myös muita juttuideoita! Tulossa on esimerkiksi juttu suomalaisesta vaatetehtaasta Kimperi Factorysta; nyt on loistotilaisuus kysyä mitä vain mieleen tulee, me sitten selvitämme että miten niitä vaatteita oikeastaan valmistetaan siellä tehtaassa, ja millaista se tehdastyöskentely täällä Suomessa on.


Syksy on täällä etelässäkin jo pitkällä, muualla Suomessa on ilmeisesti luntakin jo nähty. Sehän tietysti tarkoittaa sitäkin, että joulu lähestyy vääjäämättä. Kun etsit lahjaideoita, kokeile Käsityökorttelin hakukonetta

Viikon käsityöyrittäjä -sarja jatkuu taas ensi viikolla Mahekan Marjan haastattelulla.

17. lokakuuta 2014

Käsityöyrittäjä tuotekehittäjänä



Tuotekehitys voi olla käsityöyrittäjällä hyvin intuitiivinen prosessi. Toisille se on hyvin järjestelmällinen projekti. Kun kyseessä on aivan uuden asian kehittäminen, on hyvä saada tukea työlleen. Itse olen opiskellut tuotekehitystä Omnian oppisopimusopintoina omassa yrityksessäni. Opinnot kestävät 1,5 vuotta ja lähipäiviä on kerran kuussa.

Miksi lähdin sitten opiskelemaan tuotekehitystä? Aluksi halu oli saada kursseistani paketoitua myytäviä kokonaisuuksia ja samoin viriketoiminnasta vanhuksille. Puolen vuoden opintojen jälkeen olin selvittänyt tilannetta kentällä sen verran, että hylkäsin viriketoiminnan kysynnän puutteen vuoksi, ja kurssien paketointi sai uuden idean verkon skräppäysvideokursseista.

Halusin yhdistää materiaalit ja video-ohjauksen yhdeksi paketiksi. Verkossa oleville skräppäyskursseille osallistuvilla oli mahdollisuus ostaa kurssiin liittyvä materiaalipakkaus. Tämän idean halusin kääntää päälaelleen. Halusin, että materiaalipakkaukseen kuuluu video-ohje. 


Pakkauksieni tulisi soveltua kaikille käsitöistä kiinnostuneille, harrastaneisuudesta riippumatta. Kenellä vaan olisi mahdollisuus tutustua käsitöihin ja iloita omasta kädenjäljestä.

Opinnot edistyvät projektin tahdissa aika mukavasti samaa matkaa. Aluksi ideoimme, hahmotimme, loimme vaatimuksia tuotteelle ja pohdimme sen sopivuutta yrityksen nykyiseen toimintaan.

Isolla yrityksellä tuotekehitys on hyvinkin kurinalaista ja taulukkoja vaativaa. Yksin yrittävällä yrityksen hierarkiarakenne on kevyt ja riskitkin kevyemmät. Silti pari taulukkoa ei haittaa tee.

Aluksi jo kävimme läpi projektin kustannuksia. Ei siis vain valmiin tuotteen osalta, vaan kuinka paljon tuotteen kehittäminen tulisi maksamaan, materiaaleja ja työtunteja.



Kun idea oli hiottu tarpeeksi hyväksi, sillä eihän nämä koskaan valmiita ole, oli aika tehdä prototyyppi ja testata sen toimivuutta. Ensimmäiseksi paketin aiheeksi valitsin helpon kankaanpainon. Olemme lasten kanssa vetämissäni kerhoissa painaneet paitoja sapluunapaperilla, joten tiesin jo aika hyvin, mitkä kohdat tarvitsee huomioida paketissa.

Paketin ulkoasun suunnittelu oli hieman haastavaa, koska siitä minulla ei ole kokemusta eikä koulutusta. Pitkän kokeilu jakson jälkeen pakkauksen ulkomuoto alkoi olla hyvä ja sisältökin varmistunut, joten oli aika etsiä materiaaleja valmistusta varten. Sen voisi kuvitella olevan niin helppoa, että vain kävelee kauppaan ja valitsee. Ei se ole. Se on salapoliisityötä. Pääosin tukut eivät ole kovin hyvin ajan tasalla verkkosivujen kanssa, joten oman yrittäjäverkoston käytännön tieto on kullanarvoista. Onneksi on Suomen Käsityöyrittäjät <3


Oman lisänsä pienyrittäjän haasteisiin lisäävät standardit, direktiivit ja lait. Lähes joka asiaan on olemassa sääntöjä ja niistä pitäisi kaikista olla selvillä. Ei ole ihan helppoa lukea lakitekstiä ja selvittää säädöksien mutkia. Jos kaikki käsityöyrittäjät tietäisivät kaikista säädöksistä, olisi varmasti moni tuote jäänyt toteuttamatta. Tämä on alue, jossa meillä olisi kovasti parantamisen varaa, jotta pakkaustiedot, tuotemerkinnät ja direktiivivaatimukset tulisi hoidettua kunnolla valmiisiin tuotteisiin näkyville. Lisätietoa näistä löytyy mm. Tukesin ja Kuluttajaviraston sivuilta.



Tuotetta valmistaessa yksi valmistustapa vaikuttaa ensin hyvältä, mutta käytännössä se ei toimikaan ihan niin kuin oli ajatellut ja sitten on keksittävä toinen. Näitä vaiheita kun toistaa muutaman kerran pääsee siihen tilanteeseen, missä olen nyt.

Tuote on verkkokaupassa. Sen video on ns. tarpeeksi hyvä, muutama pikku juttu pitää vielä lisätä. Hinta on laskettu tarkasti suunnittelusta valmistukseen ja materiaaleista kiinteisiin kuluihin, unohtamatta kuitenkaan hävikkiä, katetta ja jälleenmyyjän osuutta. Lopuksi sitten lisätään vielä verot päälle.

Markkinoinnin suunnittelu on jatkuvasti kehittyvä projekti. Video on ainakin tulossa, sen verran voin paljastaa. Hankalinta on keksiä, miten havainnollistaa asiakkaalle paketin idean yksinkertaisuus, kun hänellä ei ole mitään perustietoa asiasta. Niin ja sen pitäisi tapahtua vielä muutamassa sekunnissa! Mainostoimiston työntekijänä koen olevani hieman hukassa, mutta valinnan varaa ei ole, joten sekin työ on hoidettava. Alla olevassa kuvassa jouduin käyttämään prototyyppejä. Tuotekehitys ja markkinointi kun eivät aina kulje samaa matkaa. Haaveilen voivani joku päivä antaa kaiken mainosideoinnin jonkin toisen harteille.



Jälleenmyyjien etsintää tulee tuotekehitysprojektissa aloittaa jo ennen kuin tuote on varsinaisesti tuotannossa. Ihan siksi, ettei kaikki varasto jää itselle seisomaan. Voin kertoa, että vähän ottaa vatsanpohjasta mennä oman tuotteen kanssa kysymään jälleenmyyjiä. Etenkin, kun se tuote ei ihan vielä ole täydellinen ja tekniikat hiottu loppuun asti. Mutta silti on mentävä. 

Tuotekehitystyössä tärkeää on tietää milloin idea tai tuote on tarpeeksi hyvä. Tarpeeksi hyvä prototyypin valmistukseen, markkinoiden testaamiseen, jälleenmyyjien hankintaan, markkinoille lähtemiseen. Jos nämä jättää liian viime tippaan voi olla käyttänyt liikaa resursseja ja korjauksien tekeminen on hankalaa tai mahdotonta. Silloin pahimmassa tapauksessa se kaataa koko projektin tai yrityksen. Liian raaka idea taas ei kanna. Tärkeää on epäonnistua nopeasti.
 
Marraskuussa päättyvä koulutus on ollut antoisa. Ilman sitä en tiedä miten olisin osannut edetä. Kaikkein tärkeintä kurssilla on ollut kuitenkin toisten opiskelijoiden verkosto. Meitä on ryhmässä hyvin monelta alalta ja siksi on ollut helppo saada erilaisia näkemyksiä asioihin. Niin ihana vertaistukiryhmä, kuin Käsityöyrittäjät ovatkin, on välillä hyvä kuulla mielipiteitä ns. ei harrastajan näkökulmasta.

14. lokakuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Spirraalin Noora


Kuka olet, mistä tulet ja mikä on yrityksesi?

Olen Noora, Onnin, Helmin, Hertan, Taimin ja Viljan äiti sekä Panun vaimo Pälkäneeltä. Asumme omenapuiden katveessa, vanahassa, yhdeksänruutuisten ikkunoiden talossa. Minun oma rautalankapisnes, työpaja ja Spirraalin Puttiikki löytyy kodin pihapiiristä. Spirraalissa väännetään rautalangasta, iloitaan värikkäästä lasista, langoista, rikotaan lautasia ja taiotaan sirpaleista koruja!

Spirraali nimi on Oulun murretta ja kuvvaa sitä kiepuraa (spiraali), joita löydät töistäni, niin rautalangasta väännettynä kuin maalattunakin. Spirraalin tuotteiden tehtävänä on tuoda hyvvää mieltä ja lohdutusta sinne minne päätyvätkin! Materiaaleina käytän rautalankaa, kierrätyslasia ja kristalleja. Koruja taion rikkimenneistä lautasista. Myös pakkausmateriaaleissa käytän mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja. Viime aikoina myös virkkuukoukku on alkanut viihtyä kädessäni ja värikkäät langat on hypänneet töihini mukkaan. Ekologisuus ja laadukas kotimainen käsityö on Spirraalille tärkeitä juttuja.

Miten päädyit käsityöyrittäjäksi? Mitä tekisit jos et olisi käsityöläinen?

Isäni on käsityöläinen ja tämä hulluus lankesi verenperintönä mulle! Lapsesta saakka oon ollut isin putiikilla töissä ja mukana messumatkoilla. Kävin kuitenkin sosiaalialan koulutuksen ja toiminkin alalla joitakin vuosia. Kaikki alkoi siitä, kun menin nuorena plikkana auton tuulilaseja korjaavaan firmaan puhelinpäivystäjäksi. Takahuoneesta löysin rautalankaa jota aloin vääntelemmään aikani kuluksi. Ja Rakastuin! Siltä istumalta olin kirjoittanut ystävälleni kirjeen: ”Taiteilija Ruusperi tässä hei! Olen löytänyt rautalangan. Nyt on tuotekehittelyvaihe päällä ja olen matkalla käsityöläiseksi!” Ja niin vain kävi, että 15 vuotta tuon kirjeen kirjoittamisen jälkeen nuo sanat totteutuivat.

Olin vääntänyt rautalankaa ja tehenyt taidetta ”oikeiden töiden” ja lasten lomassa, lähinnä öisin. Kun pienimmällä lapsellamme todettiin vaikea synnynnäinen sydänvika ja oma sydämeni meinasi pettää kaiken surun alla, hautasin kaikki haaveet omasta yrityksestä. Elämä kuitenkin kantoi meitä etteenpäin ja me kaikki selevittiin pahimpien päivien yli! Silloin ajattelin, että nyt jos koskaan on aika totteuttaa unelmat! Ei me kukkaan huomisesta tiedetä, niinpä on elettävä tännään! Niin syntyi Spirraali.


Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Päivät vaihtelevat suuresti. Joskus on sellaisia päiviä, että koko päivän pakkaa, matkustaa pitkin Suomea, laittaa telttaa pystyyn taikka rakentaa messuosastoa, myyä lätkyttää suu vaahdossa ja illalla huomaa, ettei koko päivänä ole muistanut syödä! Jouluna ja kevväällä on sesonki, jolloin tehhään työtä yötä päivää ja alkuvuodesta sitten huilaillaan.

Useimmat päivät on tietysti tuotteiden työstämistä. Mulla on sopivaa hommaa jokkaiseen mielentillaan. Huonona päivänä pistän kahavilautasen sirpaleiksi koruja varten, parempana päivänä niitä jaksaa hioa ja maalailla. Joskus jynssään harjalla ruostuneita hevosenkenkiä taikka hion vanhojen lautojen palasia tauluihin. Eniten maailmassa tykkään vääntää rautalankaa! Sitä teen pienissä sarjoissa. Ensin teen aihioita paksusta rautalangasta (n. 100 kpl /tuote), ne viimeistellään myös sarjoissa. Yllättävän paljon aikaa vie myös tuotteiden pakkaaminen. Käyntikortit, joidenkin tuotteiden pakkaamisen ja tuotelaput teetän työpajalla lähikunnassa.

Työhöni kuuluu myös tietokoneella touhuaminen. Otan valokuvia ja päivitän sivuja, laitan tunnelmapläjäyksiä feissariin, hoidan verkkokauppaa, teen itse myös aika pitkälle kirjanpitoa. Olen yhden naisen yritys, eli työhöni kuuluu vappaus, mutta myös jakamaton vastuu.

Pidän myös rautalankakursseja ja niinä päivinä ei tartte käydä kuntosalilla. Muutama kymmenen kiloa rautalankaa siirtyy hartiavoimilla : )

Olet tehnyt pitkään töitä rautalangan kanssa, kuinka saat pidettyä yllä rautalankainspiraation vielä vuosienkin jälkeen?

Olen hurahtanut siihen materiaaliin! Muistan vieläkin kun sain ensimmäisen rautalankatyön valamiina kuvana mieleeni. Huusin miehelleni, että: ”Äkkiä kynnää ja paperia!” Tiesin siltä istumalta, että kuinka se työ täytyy vääntää. Ideoita putkahtellee mieleeni ja joskus herrään aamulla uusi idea päässäni. Piirrän taikka kirjoitan nämä ideat heti sketchbookkiin ja sieltä niitä totteutan kun aikaa on. Huomaan aika usein pyörittelevän päässäni, että: ”Voiskohan tämän vääntää rautalangasta”!



Mikä on työssäsi parasta ja mitä töitä siirrät mahdollisimman pitkään ennen toimeen tarttumista?

Parasta tässä työssä on vappaus ja se, että voin tehdä töitä kotona nyt kun lapset on vielä pieniä. Luova työ on mun juttu! Tykkään myös käydä myyntitapahtumissa, oon niissä kuin kotona. On mukava tavata ihmisiä ja jutella asiakkaiden kanssa. On myös kiva vaihtaa ajatuksia sammaan venneeseen astuneitten käsityöyrittäjien kanssa. Tykkään valita uusia tuotteita Puttiikille ja tehdä yhteistyötä käsityöläisten kesken. Työ itsessään on aika yksinäistä, varsinkin hiljaisina aikoina. Siksi nämä tapahtumat antavat väriä elämään! Kirjanpito tahtoo jäädä viime tippaan, koska numerot vaan on niin monimutkaisia!

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vappaa-ajalla mie maalaan tauluja, hoidan puutarhaa (keväällä se on aina hyvässä kunnossa, mutta syksyyn mennesä kaikki kukat saavat kukkia...) ja säilön sen antimia. Keitän mehut ja teen hilloja kellarin hyllyt notkolleen joka syyskesä. Rakastan myös paakkelssien vääntämistä ja kakkujen koristelua. Laulan a cappella- yhtyeessä, Hyvät Naiset ja Herrat. Siitä saan tosi paljon voimia arkeen. Vaikka reeneihin lähtisi kuinka väsyneenä, niin kottiin saapuu rentoutuneempi emäntä!

Mitä tekisit, jos saisit kuukauden ”palkallista” lomaa?

Mie maalaisin tauluja ja tekisin suuria töitä vanhoihin ikkunoihin. Issoihin taideteoksiin ei taho koskaan riittää aikaa, kun häätyy pittää sarjatuotanto kuumana! Ylleensä me lähdetään lomalla pohojoseen koko perheellä. Etelään ei olla hinguttu, mutta jos vaikka Kreikkaan lähdettäisiin syömään (kun kerran palkkaakin on kerrankin saatu ;) ), niin pihdit ja pikkuisen rullan rautalankaa ottaisin kyllä mukkaan! Ne kulkee vakiovarusteena ”käsilaukussa”.

10. lokakuuta 2014

Tekstiilijätteen karu totuus



WWF kirjoitti 19. elokuuta artikkelin ”Maapallon varat loppuivat tältä vuodelta”

”Maailmanlaajuisesti tarvitsemme puolitoista maapalloa tuottamaan sen, minkä ihmiset vuodessa kuluttavat. Kasvuennusteiden mukaan planeettoja tarvitaan kolme vuosisadan puoliväliin mennessä. Ylikulutuksesta seuraa sekä ympäristö- että taloudellisia ongelmia. Luonnon monimuotoisuus pienenee, metsäalueet häviävät ja maaperä köyhtyy. Ilma muuttuu kelvottomaksi hengittää ja ihmiset kärsivät ruuan ja veden puutteesta.”

Artikkeli sai minut heräämään ja ajattelemaan kulutustottumuksiamme sekä maapallon hyvinvointia. Aloitetaan ihan alusta ja perusasioista. Ihmiset ovat heränneet ja heitä herätellään huomioimaan ilmastonmuutos ja maapallon huonovointisuus. Lähes kaikki tiedämme, että pitää olla ekologinen, säästää luontoa ja kierrättää. Mutta mitä ilmastonmuutos sitten todellisuudessa aiheuttaa meille ja maapallolle? Miksi sitä pitää suojella? Lämpöisemmät kesäthän on mukava juttu?

”Lämpenemisen välillisinä ja alueellisina vaikutuksina puolestaan pidetään äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä ja voimistumista, tartuntatautien leviämistä, kausittaisisten ilmastoilmiöiden ajoituksessa tapahtuvia muutoksia, lajien sukupuuttoja sekä merkittäviä talousvaikutuksia. ... Vaikutukset vaihtelevat alueittain. Kohtalaisella 1–3 °C lämpenemisellä oletetaan olevan hyötyjä joillekin alueille ja haittoja taas toisille. Voimakkaammalla lämpenemisellä uskotaan olevan haitallinen kokonaisvaikutus kaikilla alueilla. Erityisesti haitat kohdistuvat köyhiin alueisiin ja kehitysmaihin. … Kasvukauden aikainen kuivuus tulee yleistymään sekä Euroopassa että muissa maanosissa. Matalilla leveysasteilla jo 1–2 asteen nousu voi heikentää ruoan tuotantoa ja aiheuttaa nälänhädän riskiä


Samaa tietoa antaa myös Greenpeace  ja Ilmastonmuutos.com.

Tekstiiliteollisuus on maailman suuri ympäristökuormittaja ja sen aiheuttama tekstiilijäte. Miten tämä ekologisuus ja kierrättäminen näkyy tällä hetkellä vaateteollisuudessa sekä yksittäisten ihmisten arjessa? Hyväntekeväisyys ja halu auttaa on nousussa, mikä on hyvä asia. Moni oikeasti haluaa kierrättää ja olla ekologinen. Monet asiat kuitenkin ovat ristiriidassa keskenään. Tekstiilijätteen vähentämiseen on olemassa yksinkertaiset ohjeet. "Osta vähemmän, panosta laatuun" Jotta ilmastonmuutosta saataisiin hidastettua täytyy myös tekstiilijätteen määrä vähentyä. Lisäksi uusi laki kieltää vuonna 2016 tekstiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Tämänhän pitäisi olla aika yksinkertaista, eikö?

Suomalainen ostaa 13kg uusia vaatteita vuodessa. Kierrätysvaatteita ostetaan reilu kilo henkilöä kohden. Tämä tekee yhteensä yli 70 miljoona kiloa uusia vaatteita vuodessa. Suomessa syntyy 120 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa, joka on asukasta kohden 17kg. Kaatopaikalle niistä pääty kolme neljäsosaa eli 90 miljoonaa kiloa. Kierrätykseen ja uusiokäyttöön päätyy viidennes.

Suomessa myytävistä vaatteista 80% valmistetaan Kaukoidästä. Kotimaista tuotantoa on vain 4% ja loput on valmistettu Euroopassa.

Toukokuussa Kauppalehti kirjoitti, että H&M myynti kasvaa hurjaa tahtia. Heinäkuussa ilmestyi uusi artikkeli otsikolla "H&M myynti jatkoi kasvuaan kesäkuussa". Vuodessa H&M oli avannut yli 400 uutta liikettä. Myymättömiä vaatteita varmasti jää ja on edelleen epäselvää minne ne menevät.

"Osta vähemmän, panosta laatuu" vai miten se nyt menikään?

Suomessa on vain yksi toimijaa, jotka hyödyntävät tekstiilijätettä mekaanisesti. Se on Turengissa toimiva Defacor, joka tekee tekstiilijätteestä kuitua. Tämä kuitu voidaa hyödyntää mm. öljynimeytysmattoja teollisuuden käyttöön.


Mielenkiintoinen yhdistys on myös vuonna 2012 perustettu Suomen Poistotekstiilit ry, jonka tarkoituksena on edistää poistotekstiilien materiaalikiertoa. Texvex Forssa ja Loimaa taas ovat Nuorten työpajojen ylläpitämiä materiaalipankkeja. He ottavat vastaan puhdasta ja kuivaa tekstiiliä ja niitä lajitellaan lajittelukeskuksissa, josta yritykset voivat helposti etsiä tietynlaisia kierrätysmateriaaleja käyttöönsä. Humppilassa 2013 tehdyssä kokeilussa yli 90% tekstiileistä on saatu kierrätettyä. Idea on loistava. Toimintaa on tällä hetkellä vasta Forssassa ja Loimaalla.

Lisäksi tekstiilijätettä hyödyntävät myös monet pienyrittäjät kuten eko-ompelijat. Heillä on kuitenkin suuri ongelma on saada tarpeeksi uusiokäyttöön kelpaavaa tasalaatuista materiaalia.

Vaikka muutamia toimijoita tekstiilijätteen hyödyntämiseen löytyy niin silti tekstiilijätteen määrä on järkyttävä. Siitä kierrätykseen päätyy vain viidennes ja 96 miljoonaa kiloa jää joka vuosi hyödyntämättä.

Kirjoittaessani tätä artikkelia en voi kun hämmästellä sitä mihin tämä maailma on menossa. Järkyttäviä lukuja. Asialle on todellakin tehtävä jotain mikäli emme halua hukkua jätteeseen. Itse aion varmasti vähentää kulutustottumuksiani, entä te?

Korjaus: Defacor Oy on ainoa suomalainen toimija, joka voi hyödyntää tekstiilijätteen teollisesti. Suomen poistotekstiilit on yhdistys, joka ei kerää poistotekstiilejä. Texvex on Nuorten työpaja, joka kerää poistoon tulevan tekstiilin.

7. lokakuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjät - Taija ja Nina



Ketä olette, mistä tulette ja mikä on yrityksenne?

Olemme Taija Santamäki ja Nina Tikkanen, kummatkin yrittäjinä Askartelupaja Tiltaltissa. Taija on koulutukseltaan verkko- ja multimedia-alan medianomi ja itseoppinut käsityöläinen. Nina on taas koulutukseltaan vaatetusteknikko, askartelunohjaaja ja libristi (myynnin ammattitutkinto kirjakauppa-alalle). Yrityksemme on perustettu 2011 syksyllä ja meillä on käsityötuotteita myyvä myymälä sekä kurssitilat aivan Keuruun keskustassa. Myymälän pyörittämisen lisäksi valmistamme myös omia tuotteita pääsääntöisesti kierrätysmateriaaleista (kierrätyspaperista valmistetut pussukat ja kierrevihkot, nappikorut ja pipot) ja järjestämme askartelupajalla  kädentaitokursseja sekä lasten teemasyntymäpäiviä. Kesäisin meillä on lisäksi Aittapuoti Tiltaltti Vanhan Keuruun alueella.

Miten yrityksenne sai alkunsa ja miten yritys on muuttunut tähän päivään tultaessa verrattuna alkuaikoihin?

Olemme tunteneet toisemme Taijan syntymästä lähtien, sillä Nina on Taijan täti! Yhteisen yrityksemme perustimme vuoden 2011 syksyllä. Olimme jo pitkään heitelleet ajatuksia yhteisen yrityksen perustamisesta, mutta se ei ollut toteutunut, koska Taija asui tuolloin vielä eri paikkakunnalla. Vuoden 2011 alussa Taija muutti takaisin Keuruulle ja ajatus alkoi kypsymään. Päätös syntyi loppuviimein hyvin nopeasti, kun löysimme sopivat toimitilat Keuruun keskustasta. Jo varhaisessa vaiheessa päätimme, että valmistamme itse tuotteita nimenomaan kierrätysmateriaaleista ja lisäksi tarjoamme kurssitoimintaa ja synttäreitä. Avasimme liikkeemme ensin pienessä 55 neliön tilassa, jossa katutasossa oli pieni puoti ja alakerrassa kurssitilat. Teimme kaikki myytävät tuotteet itse. Toimimme tässä tilassa 2 vuotta kunnes meille tuli mahdollisuus vuokrata uusi, tuplasti isompi tila viereisestä rakennuksesta. Muuton yhteydessä muutimme kaupan nimen Tiltaltti Shopiksi ja otimme myyntiin myös muiden käsityöläisten tuotteita. Tällä hetkellä meillä on noin 50 suomalaisen käsityöläisen tuotteita. Uudessa toimitilassamme meillä on myös isommat kurssitilat, joten voimme nyt järjestää kursseja isommille ryhmille ja synttäreilläkin on enemmän leikkitilaa. Omien tuotteiden valmistus jatkuu edelleen, mutta hieman aiempaa pienemmässä mittakaavassa.

Teitä on yrityksessänne kaksi naista, mikä on työnjakonne?

Teemme molemmat aikalailla kaikkia töitä. Tuotteiden valmistuksessa olemme jakaneet työt siten, että Taija ompelee kaikki pehmeät materiaalit ja Nina kierrätyspaperista tehdyt tuotteet. Koruja teemme kummatkin. Taija hoitaa pääsääntöisesti kaikki tietokoneella tehtävät työt; nettisivut, facen jne. Kaikki tuotteet suunnitellaan yleensä yhdessä.

Kuvaile työkaveriasi parilla sanalla.

Ensimmäisenä tulee mieleen Taijan iloisuus ja avoimuus. Naurua ei meidän yrityksestä puutu. Taija on hyvin innovatiivinen ja avoin kaikelle uudelle. Ja pistää asiat nopsaan pyörimään.
Nina on kaikissa töissä hyvin tarkka, huolellinen ja tunnollinen. Tasapaino kahden hengen työyhteisössämme säilyy hyvin, kun Ninalla pysyy jalat maassa ja järki pelissä! Hänellä on hyvä huumorintaju ja työskentelemmekin usein hymy huulilla.

Millainen on tavallinen työpäivänne?

Päivämme alkaa kello kymmenen Tiltaltti Shopin avaamisella. Jos meillä on illalla kurssi tai syntymäpäivät, niin päivästä kuluu osa niiden valmisteluun. Kaupan puolella päivystämme vuorotellen ja omia tuotteitamme valmistamme siinä ohessa. Työpäivä loppuu normaalisti kuudelta, mutta kurssi-iltoina voi hyvinkin mennä yhdeksään.

Teillä on myynnissä paljon myös toisten käsityöläisten tuotteita. Millaisia ohjeita antaisitte käsityöläiselle, joka haluaa omia tuotteitaan myyntiin? Entäpä millainen on mielestänne hyvä jälleenmyyjä?

Käsityöläisen tulisi miettiä tarkkaan oman tuotteensa hinta ja huomioida erityisesti myös työn arvo. Jos myy itse tuotteitaan tapahtumissa, niin suositeltavaa olisi hinnoitella tuote siten, että myös jälleenmyyjä pystyy myymään tuotteen suurinpiirtein samalla hinnalla.
Selkeisiin tuote- ja valmistajatietoihin kannattaa panostaa, koska se on iso osa markkinointia.
Työn laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ja tietenkin myös tuotteiden innovatiivisuuteen.
Hyvä jälleenmyyjä on aktiivinen tuotteiden myynnissä ja esittelyssä. Hän myös kuuntelee asiakkaiden kommentteja ja kertoo ne myös eteenpäin valmistajalle. Hyvä jälleenmyyjä toimii tarvittaessa myös auttavana kätenä ja mentorina. Toki myös laskut on maksettava ajallaan :)



Jos jostain tulisi businessenkeli ja haluaisi sijoittaa ison tukun rahaa yrityksenne kehittämiseen, miten rahan käyttäisitte?

Käyttäisimme rahat vielä lapsenkengissä olevaan projektiimme Sydän Kotona, jonka ideana on kotona järjestettävät askartelukutsut ja siihen liittyvät askartelupakkaukset.

Miten vietätte vapaa-aikaanne?

Käymme yhdessä kuntosalilla, vesijuoksussa ja lenkkeilemme, silloin kun iltatyöt sen sallivat. Kotona illat kuuluu kaikille tutuissa kotiaskareissa. Työt pyritään jättämään töihin ja vapaahetket käytetään mahdollisimman hyvin perheen parissa.

Keksikää työkaverillenne yksi kysymys ja vastatkaa kysymykseen.

Mikä on Taija haavekuvasi yrityksemme toiminnasta viiden vuoden kuluttua?

Taija: Toivon, että yrityksemme on viiden vuoden päästä taloudellisesti vakaalla pohjalla ja saamme kumpikin edelleen tehdä työksemme sellaisia asioita, joista nautimme. Olisi mukavaa jos pystyisimme myös työllistämään nuoria jollain tavalla.

Jos saisit Nina yllättäen 10 000 euron lottovoiton, mitä tekisit sillä?

Nina: Tyttäremme on saanut koko perheen innostumaan japanilaisesta kulttuurista ja ruuasta. Varmaankin lähtisimme koko perheen voimin Japaniin viettämään lomaa.



***
Seuraavalla viikolla haastattelussa Spirraalin Noora

3. lokakuuta 2014

Kun mennyt aika muuttuu eläväksi

Mitä syötiin aamupalaksi kolmesataa vuotta sitten? Oliko lapsilla kengät? Ja kuka ne oli tehnyt? Kauanko kului aikaa aluspaidan ompelemiseen käsin, ja missä välissä päivän töitä sen ehti tehdä? Millaista oli asua maalattialla tai olkikaton alla? Miltä tuntui lähettää miehensä tai poikansa sotaan ja miten arkea sen jälkeen elettiin?  


Siitä huolimatta että historian numero ei koulutodistuksessani ole esiteltäväksi kelpaava, historia on aina kiehtonut minua. En ole jaksanut kiinnostua siitä, minä vuonna jonkin alueen rajat siirtyivät tai minkä niminen joukkio minkäkin paikan valtasi. Numerot eivät oikein jää mieleeni. Mutta se miten ihmiset elivät eri aikoina, se minua kiehtoo. Se oikea elämä, mitä se tarkoitti käytännössä? Käsityöläisenä minua erityisesti kiinnostavat myös kädentaitoihin liittyvät asiat historiassa. Mitä silloin tehtiin ja miten? Ennen ei ollut koneita, esineitä tehtiin sen mukaan mitä kipeimmin tarvittiin. Kaikkeen ei ollut varaa ja sitten vain elettiin ilman. Luulen että ennen lähes jokainen osasi monta erikoistakin käsityötaitoa. Olihan pakko. Nykyään niitä osaavat vain ne joita kiinnostaa osata.


Menneenä kesänä osallistuin ensimmäistä kertaa myyjänä tapahtumaan, jossa käsityötuotteiden myynnin lisäksi toinen vähintäänkin yhtä tärkeä tavoite oli historian eläväksi tekeminen. Tapahtuman historialliseen puoleen sai kukin osallistua kiinnostuksensa mukaan, mutta kaikkia tapahtumaan valittuja myyjiä velvoitettiin pukeutumaan aikakauteen sopivasti. Ja voi miten mukavaa se olikaan! Aivan kuin olisi saanut muutamia hetkiä kurkistaa aivan jonkun muun elämään ja ihan erilaiseen aikaan. En sentään ommellut vaatteitani käsin, vaan koneella. Mutta se olisi tietysti ollut tuon aikakauden ainoa mahdollinen tapa ommella.


Myyjät saivat pukeutua maalaisrahvaan asuun, enkä minäkään ryhtynyt valmistamaan kovin monimutkaista asua, vaan tyydyin helppoon vaihtoehtoon, nettiohjeista löytämien ohjeiden mukaisiin suoriin saumoihin ja materiaaliksi päätyivät kirppisverhot, vanha lakana ja kaapista löytynyt pala vaaleaa pellavaa.  Mutta tiedän että moni historianharrastaja tekee pukunsa ihan kokonaan käsin ommellen. Ne monimutkaisetkin.


Kiinnostuneet voivat lukea Minttumaan blogista tarkemmin  noiden yksinkertaisempien vaatteiden valmistuksesta. Markkinoiden jälkeen kirjoitin sinne myös tapahtuman historiallisesta osasta, johon vahvasti liittyi Napuen taistelun muistovuosi. Ennallistamisnäytöksessä nähtiin ja kuultiin satojen historianharrastajien voimin mitä silloin 100 vuotta sitten tapahtui.


1700-luvun markkinat järjestettiin ihanissa maisemissa.


Sää vaihteli auringonpaisteesta rankkasateeseen. Maata viistävät hameenhelmat olivat kurassa ja märät, monen myyntikojun lattia oli ennemminkin lätäkkö, ja tämän tästä nostelimme kojun kattoa jottei sadevesi keräänny liikaa ja romahduta sitä alas. Välillä virittelimme muovin kojumme eteen ja kutsuimme asiakkaat sisäpuolelle sadetta pitämään. Ja mitä vielä, en ole koskaan nähnyt niin paljon ampiaisia kuin silloin näin. Esimerkiksi meidän naapurikojussamme  myytiin ihania karkkeja, ja se ei tosiaan jäänyt ampiaisilta huomaamatta. Niitä oli vähintäänkin satoja. Siis niitä ampiaisia. Minua jännitti etukäteen kuinka voimat riittäisivät kolmen päivän myyntitapahtumaan, mutta huomasin, että jaksamista helpotti todella paljon ulkoilmassa oleminen. Sisätiloissa järjestettävät tapahtumat ovat selvästi väsyttävämpiä, ainakin minulle.

Suomen Käsityöyrittäjistä oli mukana useita muitakin yrityksiä, mutta mainitsen tässä vain pari. Kanssani samaa myyntikojua jakoi ihanan värikäs Nunnun.



Alemmassa kuvassa on Pikkukylän puodin Mervi ostostensa kanssa. Tuon kauniin rasian, joka on päällystetty aidoilla vintagetapeteilla, on valmistanut Maheka. Mervin sylissä on Minttumaan Minttukarhu. Tapahtuman lopulla sain juttuseuraa Mervin ihastuttavasta tyttärestä, joka kertoi Minttukarhun jo saaneen nimen. Se oli saanut myyntipöydällä lähellä olleesta  tervasaippuasta turkkiinsa hieman tervantuoksua, ja uusi nimi olikin Minttukarhu Tervanen :)