29. elokuuta 2014

Seuraa Käsityökortteli -blogia!

Käsityökortteli -blogi on saanut hirmuisesti uusia lukijoita. Jotta pysytte mukana uusista postauksista alla listattuna eri vaihtoehtoja mistä Käsityökortteli -blogia voi helposti seurata. Toivottavasti löydätte itsellenne sopivimman seurantatavan.

(Seuraamaan pääset klikkaamalla alaotsikkoa)



Käsityökortteli -sivulle päivittyy automaattisesti aina uusin postaus. Tykkää siis Käsityökortteli -sivusta ja uusimmat postaukset ilmestyvät Facebook-seinällesi.


Käsityökortteli -sivustolta löytyy lista kaikista jäsenten blogeista sekä myös Käsityökortteli -blogi. Uusimmat postaukset näkyvät sivulistauksina.



Bloglovin on blogien seurantapalvelu. Näet yhdeltä sivulta kaikkien seuraamiesi blogien uudet postaukset. Toimii myös puhelimen sovelluksena!



Feedly on sovellus, joka toimii selaimessa sekä puhelinsovelluksena. Näyttää uusimmat postaukset aikajärjestyksessä. Blogit lisätään osoitteella, joten pystyt seuraamaan nimettömästi.




Google -tunnuksilla (Sama, kuin Gmail-tunnukset) voit seurata Bloggerin kautta. Seuraamaan pääset sivupalkista.

26. elokuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Susanna Mattheiszen

Toissaviikolla haastattelin Soja Murtoa, ja nyt on hänen vuoronsa. "Valitsin haastateltavaksi Työhuoneen Susannan. Ensin olin hänen tuotteidensa fani, sitten olimme saman kylän yrittäjäkollegoja, sitten jo teimme yhteistyötä ja nyt olemme ystäviä sekä kaikkea edellämainittua" Soja kertoo. 


Kuka olet? Mistä tulet? Minne olet menossa?

Olen Susanna Mattheiszen, Uudellamaalla syntynyt, nykyisin Imatran Immolassa  viihtyvä 40-vuotias naisolento. Mihinkään en ole enää menossa.

Kuinka kauan olet ollut käsityöyrittäjä ja miten siihen päädyit?

Perustin Susannan Työhuone -nimisen yritykseni heinäkuussa 2010, eli juuri on tullut neljä vuotta täyteen. Sitä ennen taisin noin vuoden ajan harjoitella yrittämistä osuuskunnan jäsenenä.
Tie yrittäjäksi oli pitkää itseni etsiskelyä, mutta kiteytän sen kolmeen vaiheeseen:
Ensimmäinen vaihe: Ikinä en ala yrittäjäksi! Ja käsityöllä nyt ainakaan ei elä!
Toinen vaihe: Ei minusta vaan ole normaaliin työelämään. Miten pääsee eläkkeelle?
Kolmas vaihe: Yrittäminen on ehdottomasti mun juttu: itsenäisyys, oma määräysvalta, oma tahti, rakkaus omaan tuotteeseen.
Se, että päätuotteekseni muodostui bambuinen tiskirätti, oli oikeastaan silkka vahinko.

Mistä ammennat tuotteidesi kuva-aiheet?

Asioista, joista itse tykkään. Jos yritän piirtää jotain itselleni merkityksetöntä, siitä ei tule yhtään mitään. Viimeksi yritin saada asiakkaalle aikaan kuvaa partacolliesta, ja muutuin lähes kädettömäksi tyhjän paperin edessä.



Jos voittaisit lotossa miljoonia, mihin kolmeen asiaan ensimmäisenä käyttäisit rahaa?

Maksaisin pois lainamme ja sitten palkkaisin perinnerakentamisen ammattilaisia saattamaan kotimme juuri sellaiseksi, kuin se haaveissani on. Toiseksi hankkisin unelmakodit äidilleni, anopilleni ja sisaruksilleni. Kolmanneksi matkustelisin paljon puolisoni kanssa ja käyttäisin loput rahat normaaliin elämiseen.

Miten hemmottelet itseäsi? Tai miten hemmottelisit, jos rahalla ei olisi väliä?

Olen aina hemmotellut  itseäni mieluiten herkuttelemalla, mutta sen haittapuolet alkoivat näkyä kropassa. Olenkin etsinyt uusia hemmottelumuotoja esimerkiksi elokuvissa käymisestä ja törsäämällä liikaa rahaa Playmobil-leluihin. Jos rahalla ei tosiaan olisi väliä, Playmobil-maailmani olisi varmasti valtava ja lisäksi minulla olisi myös Barbie-maailma.

Mikä on kauneinta maailmassa?
Minulle ylipäänsä kaikki kaunis on tärkeintä maailmassa. Olen hyvin visuaalinen ihminen ja kaunis ympäristö on minulle elinehto. Mutta kaikkein kauneinta, mitä olen koskaan saanut katsella ja kokea, ovat olleet Alpit. Vuoriston kauneus oli sellaista, että sen kokemiseen eivät aistini tuntuneet edes riittävän - se oli jotain niin pakahduttavaa!



Kenet haastat haastatteluun seuraavaksi?

Haastan Heini Perälän Handmade by Heini -yrityksestä, koska meitä yhdistää rakkaus kirkkaisiin väreihin ja maatuskoihin.

22. elokuuta 2014

Että voisin jatkossakin katsoa pomoani silmiin


Kun aloitin käsityöyrittäjänä, pomoni vannotti, että muistaisin työssäni muutamia sääntöjä. Muuten saisin vapaat kädet. Ne säännöt menivät kutakuinkin näin:

Pidä työmääräsi kohtuullisena. Ei ole väliä sillä että rakastat työtäsi, jos työmäärä saa sinut vain uupumaan. Tee omalla tavallasi; ei tarvitse tehdä niinkuin muut, vain siksi että jonkun toisen mielestä tarvitsisi tehdä niinkuin muut. Kun tekemäsi tuote puhuttelee tai ilahduttaa jollakin tavalla itseäsi, on muitakin joille käy niin; usko tuotteisiisi. Et voi olla yrittäjä vain tehdäksesi rahaa, katso pidemmälle ja etsi kestävämmät perusteet. Vaikka se tarkoittaisi vähän köyhempiä eväitä, se tarkoittaa kuitenkin eväitä hyvällä omallatunnolla. Tee työsi niin, että sillä on jotain merkitystä; ilahduta tai auta ilahduttamaan. Tee tuotteita, joiden kautta ihmiset voisivat kertoa toisilleen: "olet minulle tärkeä". Ja muista: virheitä tulee. Opi niistä.


Olen käynyt pomoni kanssa lukuisia kehityskeskusteluita, mutta yhä vain saan muistutuksia. Erityisesti ensimmäistä sääntöä on hyvin hankala noudattaa. Oma kokemukseni on, että Suomessa ei tajuta tukea pienyrittäjiä, vaikka se kyllä kannattaisi. Kaikenlaiset monimutkaiset ja epäloogiset säännöt ja kiemurat hankaloittavat asioita, jotka voisi toteuttaa paljon yksinkertaisemminkin. Nämä kiemurat kuluttavat työaikaa kamalan paljon aivan muuhun kuin siihen, mitä minun oli yrityksessäni tarkoitus tehdä. Ja työpäivä venyy. Tuntuu että tässä maassa yrityksen pitäisi kasvaa vain mahdollisimman suureksi. Muulla ei ole juurikaan merkitystä. Mutta ei niitä kaikkein eniten hankaloittavia asioita tarvitse oikeasti niin kaukaa hakea, löydän niitä ihan itsekin, paljon paljon lähempää. Ei oikeastaan tarvitse lähteä yhtään mihinkään löytääkseen ne. Mutta jos en silti yrittäisi pitää näitä mielessäni ja yrittää aina uudelleen, en voisi pian enää katsoa pomoani silmiin - peilistä.

Ja millaista sitten on olla ihan oma pomonsa? Ei sekään ole ollut aina helppoa. Toisinaan turhauttaa niin että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, antaa potkut sille yrityksen ainoalle työntekijälle joka taas kerran harhautui tekemään jotain ei niin tärkeää, vaikka ne pakolliset työtehtävät odottivat tekijäänsä ja aika meinasi loppua kesken, tai keksi jälleen uuden tuotteen myyntitapahtumaa edeltävänä iltana ja sen näki kyllä kolmen tunnin unien jälkeen ihan vain naamasta, silloin kun piti pirteänä lähteä pystyttämään myyntikojua. Tai ainakin ihan viimeistään silloin kun se löysi paperipinosta jouluaatonaattona joululahjatilaukset jotka luuli lähettäneensä jo viikkoa aiemmin. Mutta jos listaisin plussia ja miinuksia, olen kaikesta huolimatta varma että plussia tulisi paljon enemmän.   


Ne vapaat kädet ovat se innostavin juttu! Tiedän että muunlaiset toimintatavat olisivat toisinaan taloudellisesti järkevämpiä, mutta sitäkin enemmän ilahduttaa silloin, kun olen uskaltanut tehdä oman pääni mukaan ja saankin siitä kiitosta. Monet omista tuotteistani taitavatkin olla sellaisia, että niistä joko tykkää, tai sitten niitä ei ollenkaan tajua. Esimerkiksi paljastan, että kun Minttukarhu syntyi, eräs lähipiirini rakas henkilö rehellisesti tuli epäilleeksi, ettei niin pöllön näköistä otusta voi kukaan ostaa. Mutta minä olin jo rakastunut tuohon kummaan lajiin. Ja niin vain löytyi useampikin muu jolle on käynyt niin.

Kaiken vastuun kantaminen ja työn tekeminen yksin on kuitenkin myös haastavaa. Mistä voi saada tietoa siitä kuinka asiat kannattaa tehdä käytännössä? Virastoissa kerrotaan mitä laki vaatii ja mihin verot maksetaan, mutta ei ole olemassakaan sellaista virastoa joka kertoisi mitä messuille tarvitaan mukaan, mistä voin ostaa ison määrän vetoketjuja, miten vastaan tullut erikoisempi työ merkitään itse kirjanpitoon, mistä tukkuhinta syntyy ja mitä tuoteturvallisuutta koskevat lakitekstit tarkoittavat, siis ihan suomeksi. Siksi olin ilahtunut kun joskus löysin Facebookista Suomen Käsityöyrittäjät-ryhmän. Epäröin hiukan kelpaisinko joukkoon, mutta onneksi pelkoni oli turha. Nyt jälkeenpäin voin kyllä todeta, että jos olisin kaiken ryhmästä saamani tiedon ja hyödyn oppinut itse kokeilemalla ja  kantapään kautta, tuo ainoa työntekijä olisi saattanut saada potkut jo aikoja sitten. 


Olen iloinen tuntiessani kuuluvani tähän joukkoon. Vielä pari vuotta sitten en tuntenut edes nimeltä montaakaan muuta käsityöyrittäjää. Ja nyt olen saanut heidän joukostaan jopa ystäviä. Ja aivan kuin olisin kuullut Minttukarhunkin hykertelevän mielissään, kun sen kuva tänään komeilee samassa Käsityökortteli-osoitteessa jonka kautta löytyy nykyään sivukaupalla niitä ihan samoja yrityksiä joita ennen itse vain ihailin.


(P.S. Se asiakas sai ne joululahjatilauksensa kyllä perille. Mutta oli se kuulkaa helpotus ettei hän asunut kuin sadan kilometrin päässä eikä vaikkapa Rovaniemellä. En olisi voinut itse käydä juhlimaan joulua jos niitä ei olisi viety jouluksi perille. Vaikka tulihan se minulle "hieman" kalliimmaksi kuin kahden kirjelähetyksen postimerkit olisivat tulleet.)

20. elokuuta 2014

Käsityökortteli -kiertue tulee taas!

Vuosi sitten syksyllä Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmässä löytiin viisaat päät yhteen. Varattiin yhdessä Narinkkatori Helsingistä ja järjestettiin tapahtuma talkoohengellä. Tämä syksyn tapahtuma oli onnistunut. Keväällä lisättiin volyymia ja saatiin aikaan kokonainen kiertue; Jyväskylä, Tampere, Helsinki ja Seinäjoki. Maaliskuussa otettiin myös pieni varaslähtö ja järjestettiin Tampereen Koskikeskuksessa Käsityökortteli mini.

Tänä syksynä Käsityökortteli -kiertue saapuu Helsinkiin ja Jyväskylään. Molemmissa tapahtumissa on hieman eri myyjiä. Parhaiten pysyt mukana seuraamalla tapahtumasivua. Osallistu ja kutsu myös ystäväsi mukaan!

Käsityökortteli Jyväskylä

Toivolan Vanha Piha
(Huom! Eri paikka kuin viimeksi)
6-7.9. klo 10-16


Käsityökortteli Helsinki


Narinkkatori
13.9. klo 10-18





19. elokuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Otto Aanmaa

Suomen käsityöyrittäjät -ryhmä perustettiin, koska eri puolilla Suomea toimivat käsityöyrittäjät tapasivat toisiaan vain myyntitapahtumissa. Tarvittiin yhteinen paikka, jossa keskustella käsityöalasta ja -yrittäjyydestä. Tuumasta toimeen ryhtyi monialataituri Otto Aanmaa, jonka luotsaamana ryhmä kasvoi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa, Käsityökortteliksi. Sivuston avajaisviikon kunniaksi haastattelen ryhmän perustajaa Ottoa.



Kuka olet, mistä tulet?

Olen Otto Aanmaa, Aanmaa yrityksen toinen puolikas. Olin alunperin musiikki- ja TV-alalla. Keikkailin ja vietin suurimman osan ajastani äänieristetyissä studioissa. Olin vaimon apuna, kannoin laatikoita ja autoin myyntitapahtumissa. Siitä se vähitellen alkoi. Nyt osaan jo käyttää ompelukonettakin :)

Mikä antoi alkusysäyksen Käsityökorttelille - miten kaikki alkoi, miten on päästy tähän hetkeen?

Alku on jossain 10 vuoden takaisissa käsityöyrittäjien keskusteluissa, pohdittiin että "jotain pitäisi tehdä". Silloin alkuaikoina suurin huolen aihe oli käsityömessujen suurenevat paikkamaksut. Vähitellen ja jääräpäisyyden avulla päädyin aloittamaan Suomen käsityöyrittäjät -Facebookryhmän. Se oli syksyä 2010. Facebookin toiminnot kävivät pian riittämättömiksi ja ryhmä siirtyi omalle foorumille keväällä 2014. Samaan aikaan aloitin Käsityökortteli-sivuston rakentamisen. Tähän hetkeen pääsemiseen on käytetty tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, myös monet yrittäjistämme ovat olleet mukana ryhmän kehittämisessä ja käytännön töissä.

Työnkuvasi on monipuolinen ja olet monessa mukana. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Teen 7 päiväistä viikkoa. Aamulla kello soi kuudelta tai seitsemältä, riippuen onko kiireitä. Aamiaisella käyn läpi kaikki tärkeimmät, eli yrittäjien foorumin, sähköpostit, Instagramin, Facebookin ja normiuutiset. En yleensä tee heti mitään, vaan käyn läpi, jotta tiedän mistä päivä lähtee. Työ alkaa sähköposteista, niitä tulee aika paljon joka päivä. On nettitilauksia, joku tarvitsee uuden salasanan foorumille tai lisäyksen omalle yrityssivulle tai kysyy jotain liittyen Käsityökortteliin. Seuraavaksi valitsen päivän yrityksen, jos sitä ei ole päätetty etukäteen. Tutustun yritykseen ja tutkin löytyykö sopivia hashtagejä julkaisuihin. Julkaisen päivän yrityksen sivustolla, Instagramissa ja Twitterissä.

Aamun koneella istumisen jälkeen teen yleensä töitä kankaiden parissa. Leikkaan kankaita ja teen helppoja töitä ompelukoneella ja saumurilla. Pakkaan tilauksia, kirjoitan laskuja, kuvaan tuotteita ja niin edelleen. Ja sit takaisin koneen ääreen. Sähköpostia, muutoksia sivustolla, foorumin ylläpitoa, kuvien muokkausta. Pidämme 2 taukoa päivän aikana, puolelta päivin ja kolmen maissa. Tänä kesänä tauot ovat olleet todella hienoja hetkiä päivästä. Kesäsää on ollut mitä parhain. Harmi, että kesä on Suomessa niin lyhyt.

Työpäivät loppuvat yleensä 6-8 välillä. Olemme iltaruokaihmisiä, joten usein siirryn työhuoneelta suoraan keittiöön kokkailemaan. Ruoanlaitto on rakkaimpia harrastuksiani. Meidän kasvisruokasivusto, kasvis.fi, on ollut poissa käytöstä jonkin aikaa, mutta tarkoitus on saada se auki vielä tänä vuonna.

Millaista on olla Käsityökorttelin ylläpitäjä?

Välillä tuntuu, että se on loputonta koneella istumista. Onneksi meitä on ryhmässä paljon muitakin, jotka tekevät työtä tämän kokonaisuuden eteen.

Työskentelet yhdessä vaimosi kanssa - kumpi määrää kaapin paikan?

Anne. Me määräilemme itseämme ja elämme yhdessä määräillen. Käsityö on Annen, joten hän päättää enemmän niistä. Käsityökortteli on minun, joten se on minun aluetta. Kaikki muu on aika 50/50, riippuen tilanteesta :)

Miten tästä eteenpäin, mitä toivot Käsityökorttelin tulevaisuudelta?

Toivon Käsityökorttelille, niin sivustolle, myyntitapahtumille kuin muullekin mikä tähän liittyy, koko Suomen laajuista näkyvyyttä ja pitkää tulevaisuutta.

Terveisesi käsityöyrittäjille; miksi Käsityökortteliin kannattaa liittyä?

Käsityökortteli on aidosti käsityöyrittäjien oma yhteisö. Yksin puurtaminen on yksi tapa toimia, mutta yhdessä yksin puurtaminen on hieman helpompaa. 

Terveisesi lukijoille?

Tervetuloa tutustumaan suomalaisten käsityöyrittäjien taitoon ja luovuuteen! Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia ihmisiä, joiden intohimo on tehdä tuotteita omin käsin, tehdä suomalaista käsityötä.

18. elokuuta 2014

Käsityökortteli -sivusto on nyt avattu!




Uusi upea Käsityökortteli -sivusto on vihdoinkin avattu! Sivustolta löydät kaikki Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän jäsenet sekä heidän yrityksensä. Lisäksi sivustolta löytyy tietoa tapahtumista, ajankohtaisista aiheista ja paljon muuta. Avajaisviikolla sivustolta löytyy joka päivä erilaisia tehtäviä, arvontoja ja kilpailuja. Palkintoina tietenkin käsityöyrittäjien tuotteita.

Klikkaile, tykkäile ja tutustu!

15. elokuuta 2014

Päiväkirja käsityöyrittäjän arjesta

Tässä postauksessa kerron teille lukijoille, millainen on juuri minun arkeani käsityöyrittäjänä. Meitä on monenlaisia, monen eri toimialan käsityöyrittäjiä, mutta jokaisella on sama palo tehdä tätä työtä, tehdä se parhaalla mahdollisella tavalla.

Minulle itselleni työni laatu, sekä käytettävyys koruissa merkitsee paljon, laatu on niitä avainasioita, joista pidän kiinni.

Mutta, mennäänpä tähän päivään ja siihen, miten päiväni alkoi ja eteni.

Tiistai 5.8.2014
Aloitin työt tänään  vasta klo 11.00 koska aion jatkaa iltaan asti korujen tekemistä. Päivään on toki mahtunut paljon muutakin. Jokaisen kuukauden viides päivä on myös tilitoimistoaineiston teko, että se on ajoissa tilitoimistolla. Se vie oman aikansa koneella. Kuitit ja muut skannaan aina, käytän muutenkin paljon sähköpostia asioiden hoidossa. Tarkistan yrityksen pankkitilin, mitkä suoritukset näkyvät jo, mitkä eivät vielä.

Kuvassa tietokoneeni näyttö, ja taustakuva, muistutuksena itselleni lause: "Ainostaan sanakirjassa menestys tulee ennen työtä".  Kuulin jossakin, en enää edes muista missä yhteydessä tai keneltä tuon kyseisen lauseen, viisas sanonta, sillä näinhän se on  joten lause päätyi koneeni työpöydän taustakuvaksi.


Sitten onkin aika aloittaa korujen tekeminen, tällä hetkellä minulla ei ole yhtään tilaustyötä tekeillä. Eli nämä päivät menevät siihen, että teen verkkokauppaan koruja, vähän muutakin kyllä. Metallit jätin tänään rauhaan, olisi ollut melkoisen lämmin istua polttimen kanssa, ja siksi päädyin tekemään helmikoruja. Millaisia, se selviää sitten kun verkkokauppa avataan.

Jokaisena työpäivänä, joita minulla on viikossa kuusi, eli myös lauantai, yritän illansuussa pitää pienen tauon, jolloin lähden lenkille. Koska teen paljon työtä istuen, on pakko huolehtia myös itsestään sillä istuminen on niitä asioita, jolla pilaa äkkiä niska-hartiaseutunsa. Sama juttu on jalkojen verenkierron kanssa, jos istuu koko ajan, ja monen monta tuntia peräkkäin, minun ainakin on pakko nousta jaloittelemaan välillä.

Töitä tehdessäni kuuntelen paljon musiikkia, koska luovuuteni on parhaimmillaan kun kuuntelen mieleisiä lauluja, jotka tuovat mieleen muistoja monista hyvistä hetkistä. Myös ilta ja yö ovat minun aikaani, jolloin saatan tehdä töitä ihan hyvin, koska perhe nukkuu. On hiljaista, kuulokkeet korvilla on kiva tehdä töitä, nauttia siitä, että on yksin, tekee jotain, mitä rakastaa ja minkä tekeminen tuntuu hyvältä aina vain.

Keskiviikko 6.8.2014
Aamuni alkavat lähes samalla tavalla joka päivä, paitsi sunnuntaisin, siinä olen ehdoton, en tee töitä sunnuntaina, vaan kaikkea sellaista, mikä on myös tärkeää korujen lisäksi. Lyhyesti sanottuna sunnuntai on minun ja perheeni oma päivä.
Pitkälti tiistain kaltainen päivä on tämä keskiviikko ollut. Postista tupsahti kaipaamani korutarvikkeet, joita tilasin koska huomasin että tietyt osat alkavat loppua. Verkkokaupan muokkaaminen pitää kiireisenä,ja kuviakin olisi otettava koruista, hinnoiteltava, lisättävä kuvineen verkkokauppaan.

Torstai 7.8.2014
Nukuin pidempään kuin aioin, torkutin puhelimen kelloa, ja sekös harmitti. Koetan kääntää harmin tunteen positiiviseksi energiaksi, ja etsiä arjestani ne hyvät hetket. Kaatuiko maailma, kun nukuin pidempään? Kuka käski katsella tabletilta elokuvaa yömyöhään? Mitä menetin, siksi että nukuinkin pidempään? Miten otan kiinni sen ajan, jonka jäin töissäni jälkeen? Kaikkiin kysymyksiin löysin vastauksen, maailma pysyi paikallaan, työt etenivät, joten, ei aihetta stressiin sittenkään.

Tässä työssä itsekuri on tärkeää, ja  kun tekee töitä yksin, on muistettava istua kiltisti työpöydän vieressä, mutta myös muistettava tauottaa työtään. Sain päivän aikana avainnauhat valmiiksi, nyt onkin erilaisia avainnauhoja jotka eivät tule kaulaan, vaan ihan muualle, minne, se paljastuu vasta kun verkkokauppa avataan.

Perjantai 8.8.2014
Kello soi 7.45, aamukahville, muut aamun puuhat, tiedossa olisi kuvausta, hinnoittelua, oikeastaan hinnoittelu on aina se vaikein osuus. On laskettava millainen hinta on työmäärään nähden oikea, arvonlisäverot ja muut maksut, ja se, että voittoakin pitäisi myydystä korusta tulla. Jos puhutaan useiden satojen korujen myynnistä, voittoprosentti on ihan eri luokkaa. Tosin silloin kyseessä on usein massatuotanto, jota haluan välttää. Ja tänä samaisena päivänä päähän pälkähti idea, jonka alku on oikeastaan tuttavaperheen kuistilla, mitä siitä on tulossa, se nähdään aikanaan. Ideaa on vielä muokattava, hiottava loppuun, ja nyt kyse onkin metalleista.

Lauantai 9.8.2014
Hereillä kello 9.00 aikaan, aamukahvit tietokoneella sähköposteja ja päivän lehdet lukien. Korujen tekeminen alkoi n. 10. 00 aikaan, päivällä pieni tauko koska haluan lenkille, sauvat käteen, puhelimesta napit korville, antaa mukavasti vauhtia kun kuuntelee lempimusiikkiaan. Suuntaan useimmiten hiljaisille poluille, joissa ei ole paljoa vastaantulijoita, en hae niinkään sosiaalista elämää lenkillä käydessäni, vaan lenkkeilen itseni, ja oman työkykyni vuoksi, jotta jaksan mahdollisimman pitkään tehdä töitä.
Lauantai on lempipäiväni, illalla luvassa sauna, koruja voi tehdä yömyöhään, sunnuntaina nukun pitkään, eikä ole kiire minnekään.

Sunnuntai 10.8.2014
Vapaapäivä

Maanantai 11.8.2014
Aamukahvilla ja sähköposteja lukiessani yrityksen sähköpostiin oli tullut kysely tietynlaisesta korusta, jonka lupasin luonnostella käsin piirtäen, skannata ja lähettää asiakkaalle sähköpostiin. Jos sitten asiakas pyytää muutoksia, teen ne, ja lähetän uuden skannatun kuvan.
Muuten päivä meni tehdessä koruja verkkokauppaan, kiire taitaa tulla, välillä lähes ahdistaa, aikaa on vähän reilu kuukausi, kaiketi jatkan päiviä yöstä, ja yritän saada kaiken ajallaan valmiiksi.

Jossain välissä muiden töiden ohella tein myös seuraavan riipuksen, joka menee 8- vuotiaalle tyttärentyttärelleni, pinkkiä, tottakai. Melko varmasti päädyn nahkanauhaan tässä korussa, saa näppärästi kaulaan, ja pois kaulasta. 

Tässä hieman minun viikkoni kulkua, paljon muutakin ehtii tapahtua, puhelimeen vastaamista, välillä lenkille kun tauon paikka on tarpeen. Ilolla kuitenkin teen tätä, vaikka oma palkka ei suuren suuri olekaan, on hienoa tehdä jotakin mitä rakastaa, ja nähdä omien käsiensä työn tulos.

12. elokuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Soja Murto



Kuka olet, mistä tulet, minne olet menossa?
Mie olen Soja Murto, kansallispukuvalmistaja, kahden tyttären äiti ja yhden miehen vaimo. Kansallispukujen lisäksi teen sarafaaneja ja feresejä sekä kansanperinteestä ammentavia moderneja vaatteita ja asusteita. Tulin Kotkasta, asustelen Imatralla ja tässä on ihan hyvä, kiitos, en ole menossa mihinkään.

Kuinka kauan olet ollut yrittäjänä? Miten päädyit kansallispukujen pariin? 

Yritykseni täytti helmikuussa 13 vuotta. Pitkästä vastahankaisuudesta huolimatta päädyin jatkamaan äitini työtä ja se on miulle täydellinen valinta. Äiti on tehnyt kansallispukuja työkseen koko elämäni ajan, joten olen tavallaan kasvanut kansallispukuun sisälle. Kansallispukuja tehdessä en käytä ompelukonetta ollenkaan. Käsin ommellen materiaalin hallitsee koko ajan ja jokainen pisto paitsi kiinnittää, myös koristaa vaatetta. Kaunista käsialaa ei tarvitse piilottaa, vaan ompeleen rytmi tuo puvulle persoonaa, jota koneellisesti ei voi tehdä. Kansanomainen työskentelytapa on myös armollinen. Taito ei ole virheettömyyttä vaan sitä, että osaa aina jatkaa niin, että poikkeama oikeastaan kuuluukin asiaan ja tuo vaatteelle tai kirjonnalle luonnetta.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Onkohan sellaista? Syön aamupalan tietokoneella seitsemän maissa. Vastailen sähköposteihin, kirjoittelen laskuja ja tarjouksia, päivitän blogia, Facebookia tai nettisivuja. Ompelen, kirjon tai kudon, mitä sitten onkin meneillään ja aina syödessä tai kahvitauolla istun tietokoneella jatkamassa toimistohommia. Työpäiväni päättyy yleensä joskus neljän maissa. Keskiviikkoisin opetan Imatran työväenopistossa kansallispukujen ompelua ja FolkJamia.

Mistä saat virtaa syksyn pimeinä aamuina? 
Syksystä! Raikkaasta ilmasta, tunnelmasta, vesisateen happirikkaudesta ja arjen rutiinista. Syksy on miun ehdoton lempivuodenaika.

Lähtisitkö lomalle sukeltamaan, kiipeilemään vuorilla vai makoilemaan rannalle?
Näistä vaihtoehdoista sukeltamaan. Lomailemme pääasiassa kotimaassa ilman aikatauluja ja suunnitelmia asuntoautolla kurvaillen ja kaikki kohdalle osuvat mielenkiintoiset paikat koluten.

Mitä toivot tulevan syksyn/talven tuovan tullessaan?
Sain Etelä-Karjalan kulttuurirahastolta apurahan Väre-huivin kehittelyyn. Se on hyvässä vauhdissa ja toivon, että homma sujuu kuin tanssi ja saan myyntikanavat mukavasti auki. Toivon värikästä ja raikasta syksyä ja kunnollista talvea sopivalla lumimäärällä ja pakkasella niin, että voi hiihtää ja luistella sydämensä kyllyydestä.



Soja haastaa mukaan pitkäaikaisen ystävän ja yhteistyökumppanin Susannan Työhuoneelta. Ensi viikolla on Käsityökortteli -sivuston avajaiset ja haastattelen sivuston perustajaa Otto Aanmaata, Soja ja Susanna äänessä sitten seuraavalla viikolla! 

8. elokuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä -sarjan esittely

Kesä kulkee kohti syksyä. Syksyllä kaikki uudistuu, aloitetaan harrastuksia, kuntokuureja, sisustetaan kotia, ollaan täynnä auringosta saatua energiaa. Meillä Käsityökorttelilaisillakin on edessä uuden alku - ryhmämme on muuttanut pois Facebookista omalle foorumille, tähän blogiin on puhallettu eloa kokonaisen tiimin voimin, ja viralliset sivumme kasityokortteli.fi ovat likimain valmiit.


Ensi viikolla aloitamme Viikon käsityöyrittäjä -sarjan, missä yksi yrittäjä vastaa kysymyksiin ja haastaa sitten seuraavan mukaan ja haastattelee tätä. Hauskaa! Ensi viikolla minä haastattelen tämän haastatteluidean keksijää Soja Murto-Hartikaista. Sojalle jää hetki aikaa tehdä seuraava haastattelu, sillä seuraavalla vkolla 19.8 on uuden sivuston avajaisviikko, ja haastattelupenkkiin pääsee Otto Aanmaa, jonka ideasta ja kovan työn tuloksena Suomen Käsityöyrittäjät on syntynyt. 

Soja Murto Helsingin Käsityökorttelissa

Millaisia asioita sinä haluaisit kysyä yrittäjiltä? Nyt saa toivoa ja ehdottaa!


6. elokuuta 2014

Liikkuvat solmut

Aika monella on, tai on ainakin ollut kaulakoru, jossa on liikkuvat solmut. Siis sellainen, jossa joku riipus tai helmi on nauhassa, missä riipuksen molemmin puolin on solmu, josta vetämällä saa nauhaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Erittäin kätevä systeemi, jonka avulla jokainen saa sen korun kaulalleen juuri siihen kohtaan, missä se itsekullekin on parhaassa kohdassa.

Aika, vesi ja kulutus kuitenkin syövät näitäkin solmuja ja joskus solmu aukeaa, tai sitten tulee ostaneeksi pelkän riipuksen ja nauhan, eikä sitten tiedäkään, kuinka sen solmu tehdään. Minua pyydetään tosi usein tekemään se solmu. Annankin nyt tässä sen solmun ohjeen, jotta kukaan ei enää joudu pulaan lempikorunsa kanssa.



Aluksi on siis nauha, jossa helmiä, tai mitä nyt itse kullakin on. Nauhan pituus mielellään n. 90-100 cm.


Taivuta ensin toinen nauhanpää kuvan osoittamalla tavalla. Jatkan tästä kuvilla, jotka on otettu tuosta taivutetun nauhan kohdasta ja selvyyden vuoksi käytän kuvissa kahta eriväristä nauhaa, jotta solmun eteneminen käy selvemmin ilmi.












Tee taivutetusta nauhasta lenkki.


Vie nauhan pää lenkin tekevän nauhan ja viereisen nauhan alitse.


Seuraavaksi taivuta nauhanpää viereisen nauhan yli lenkin puolelle. (Kuvassa näkyy pieni teipin pala pitämässä nauhan päätä paikoillaan, normaalistihan pitäisin kiinni nauhoista, mutta en voi pitää sekä kameraa, että näitä nauhoja yhtäaikaa, joten pitää käyttää vähän apukeinoja. Sinulla on tietenkin nauhat käsissäsi kun teet solmua.)


Pujota nyt nauhan pää siitä lenkistä kuten kuvassa.


Toisella kädellä vedät nauhan päästä ja toisella työnnät solmua peukalo-etusormi otteella kuten kuvassa. Näin solmu kiristyy nätisti.














Solmu on valmis. Tuon pitkäksi jääneen pään voi leikata pois. Solmu kannattaa kiristää hyvin, niin se pysyy ja kestää, vaikka pään leikkaisi hyvin läheltä solmua. Sitten pitää tietenkin tehdä sama sille toiselle nauhan päälle ja näin koru on valmis. Vedä solmuista nauha riittävän pitkäksi, jotta saat korun pujotettua pään yli kaulaan ja sitten kaulassa vedät taas solmuista ja kiristät nauhan haluamaasi pituuteen.
Solmua kannattaa harjoitella pari kertaa, niin sen jälkeen se sujuu helposti.















1. elokuuta 2014

Kurpitsavaunusta kauppa-autoksi

Pikkutytöstä asti lempiautoni on ollut kuplavolkkari: iloinen, pyöreä ja ystävällinen. Niillä olenkin ajanut siitä asti, kun sain ajokortin. Kun minun tuli aika luopua kivijalkapuodista ja ryhtyä kiertämään myyntitapahtumia, halusin tehdä sen kauppa-autolla. Oli selvää, että se olisi Volkswagen Kleinbus.


Niinpä reilu vuosi sitten pihaamme kaarsi kuljetusauto kyydissään jotain suurta ja keltaista. Jotain, joka korotettuine kattoineen, kurpitsankeltaisine väreineen, vararenkaineen ja lippoineen suorastaan huusi olevansa kauppa-autoni.


Tuleva kauppa-autoni ei ollut mikään ihan tavallinen kleinari. Se on korotettu pakettimalli, Kastenwagen Grossraum, vuosimallia 1976. Se oli seissyt taivasalla vuosia, joten se vaati perusteellisen kunnostuksen ennen kuin sillä pääsisi tien päälle, saati myyntitapahtumiin.


Vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneella täytyy olla joko paksu lompakko, taitoa korjata itse tai joku, joka korjaa. Minulla on onnekseni jälkimmäinen, vaikka enpä kahta ensimmäistäkään pahitteeksi pistäisi. Mieheni siis vietti talven rälläkän ja hitsikoneen kanssa kauppa-auton kimpussa.


Pala palalta puhki ruostunut pelti...


... vaihtui ehjään.


Keväällä mies kävi auton tekniikan läpi ja maalasi sen. Toukokuussa moottori pörähti käymään ensimmäisen kerran. Auto katsastettiin ja se sai kylkiinsä vielä yritykseni teippaukset.


Aikataulu oli tiukka, silla olin ilmoittautunut Käsityökorttelikiertueelle kauppa-autollani. Kiertue starttasi Jyväskylästä 10.5. Katsastusmies leimasi auton paperit 8.5. Ensimmäinen tapahtuma oli lähes 200 km matkan päässä. Jännitti, mutta hyvin auto neitsytmatkansa kesti ja kulki.


Olen huristellut kauppa-autollani nyt pian kolme kuukautta lähes jokaisena viikonloppuna myyntitapahtumiin eri puolille eteläistä ja Keski-Suomea. Helsingin Käsityökorttelista palatessa viimeiset 100 km taitettiin konerikon vuoksi hinausköyden päässä. Pitkä seisominen oli tehnyt moottorissa tuhojaan ja kaksi männistä suli. Koneremontin jälkeen auto saatiin tien päälle taas.


Kleinari on mitä mainioin ajettava: yllättävän kuorma-automainen ja samalla ketterä. Matkavauhtina pidän sillä koneremontin jäljiltä sisäänajossa maltillista n. 90 km/h, jonka se kulkee kevyellä kaasulla.



Kauppa-auto on herättänyt valtavasti ihmetystä ja ihastusta. Itse suorastaan rakastan sitä. Pidän sen ulkonäöstä, sillä ajamisesta ja ennen kaikkea siitä, miten se helpottaa myyntitapahtumien rankinta puolta, roudaamista. Myyntikatos on helppoa pystyttää auton kylkeen ja nostaa tavarat esille ja tapahtuman jälkeen pakata takaisin autoon.

Olen niin onnellinen kauppa-autostani, se on niin paljon muutakin kuin kulkuneuvo ja myyntikoju. Siihen ja sen ympärille voi rakentaa vaikka mitä! Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa toteuttamaan suunnitelmiani ja toivottavasti meillä on paljon yhteisiä kilometrejä edessä - kauppa-autollani ja minulla.