30. kesäkuuta 2014

Kirjoittajaesittelyssä Jasmiina


Tässä elämänvaiheessa olen ennen kaikkea äiti. Äiti itse synnyttämilleni ja myös muiden synnyttämille lapsille. Sijaisäitiydeksi tuota jälkimmäistä kutsutaan, mutta ei sillä arjessa ole mitään eroa biologiseen äitiyteen. Elämä on suonut minulle valtavan kunnian hoitaa pienistä pienimpiä, saan olla sijaisäitinä vastasyntyneille vauvoille. Olen myös maallemuuttanut kaupunkilainen, minulla on moneen kertaan alaa vaihtaneen Mikki Hiiren CV.


Yritykseni, Ahdin tilan, perustin vuoden 2009 alussa hoitovapaalla ollessani. Minusta ei pitänyt tulla käsityöläistä, mutta hevostilan perustettuani aloinkin samaan aikaan odottaa kolmatta lastani. Kasvavan vatsan kanssa en alkanut urheilla vieraiden hevosten kanssa vaan istuin ompelukoneen ääreen. Keväällä olin ensimmäisessä myyntitapahtumassani, jossa taisin myydä juuri ja juuri parinkympin myyntipaikain hinnan. Seuraavana kesänä kiersin pieniä myyntitapahtumia vauvan kanssa. Taloudellinen menestys ei huimannut, mutta suunta oli koko ajan eteenpäin ja nautin oppimisesta.


Ompelin aluksi lastenvaatteita ja pian aloin tehdä niiden rinnalle pieniä sisustustuotteita. Aloitin keittiönpöydän ääressä, remontin keskellä, sadan euron Singerillä. Pikku hiljaa lapset ovat kasvaneet ja vauva-ajat jääneet taakse, rappiotilamme remontti edennyt ja minulle valmistunut työhuone omaan rauhaan torniin. Ompelukoneita on nyt useita, mutta kaikkein mieluiten ompelen vihreillä kaunottarillani, 60-luvun Husqvarnoilla.


Vuoden 2011 alusta sain oman palasen kivijalkapuotia Tampereen Tallipihalta. Rakastin Tallipihaa ja pientä puotiamme, mutta se nieli aikaa. Aikaa, joka oli pois pieniltä lapsiltani. Rahasta oli tiukkaa, useamman yrittäjän jakamaa puotia on vaikea saada tuottamaan voittoa kaikille palkaksi asti. Saimme päätökseen sijaisperhekoulutuksemme ja keväällä 2013 ensimmäisen lainavauvamme. Tein päätöksen jäädä kotiin, jättää puotihaaveen odottamaan lasten kasvamista ja uutta elämänvaihetta. Suljin rakkaaksi käyneen puotini oven viimeisen kerran heinäkuun lopussa 2013. Puoti ei kasva ja menesty, jos sille ei anna aikaa - eivätkä myöskään lapset.


Nyt olen saavuttanut jonkinlaisen tasapainon kotiäitiyden ja käsityöyrittäjyyden välillä: ompelen kotona lasten kanssa arjet ja kierrän perhetilanteen niin salliessa erilaisia myyntitapahtumia viikonloppuisin. Pieni pala puotiakin minulla on, shop-in-shop eli nurkkapuoti kotikaupungissani Sastamalassa, Käsityöpuoti Silmu&Solmussa. Saimme mieheni kanssa tänä keväänä kunnostettua vanhan, kurpitsankeltaisen Kleinbussin kauppa-autokseni, sillä on hauskaa hurauttaa uusiin kaupunkeihin ja myyntitapahtumiin. Kiirettä pitää, sillä tilamme remontti on edelleen kesken, eläimiä on kertynyt kanoista hevosiin ja ne lapset... Mutta olen onnellinen!


Väsynytkin joskus, mutta onnellinen.

26. kesäkuuta 2014

Kirjoittajaesittelyssä Tuija

Moi,

Nimeni on Tuija Mansikkamäki, ja olen tämän blogin kirjoittajajoukosta yksi. Meistä jokainen esittäytyy vuorollaan.
Ikää on kertynyt 54 vuoden verran ja  olen kolmen aikuisen lapsen äiti, ja viiden ihanan tenavan onnellinen mummi. Aviopuolisoni on myös paras ystäväni. Jakaa kanssani sekä pienet surut että suuret ilot.




Ja se syy miksi tänne kirjoittelen, olen käsityöyrittäjä, eli hienolta ammattinimikkeeltäni koru- ja metallituotevalmistuksen artesaani, hopeasepänala. Käytän kuitenkin lyhyempää ammattinimikettä eli koruseppä. Luotsaan eteenpäin pienyritystä nimeltä Siriuskoru, joka on perustettu jo opiskeluaikanani v.2011 Lempäälän Tredussa( entinen Pirko/ Pirkanmaan ammattiopisto).

Eli teen työkseni koruja eri metalleista, hopea ja kupari ovat lempimateriaalejani. Myös pienesineitä valmistan aina joskus.
Jonkin verran teen myös helmikoruja, niiden osuus on kuitenkin vähentynyt aikalailla, sillä kun aloitin korujen teon harrastuksena aikoinaan, tein pelkästään helmikoruja kunnes keksin ketjut, ranneketjut, kaulaketjut, kaikki ihanat ketjumallit mitä voi tehdä. Ketjuissa kun pätevät tietyt lainalaisuudet, langan vahvuus ja veivin koko. Saatan käyttää termejä jotka tuntuvat vieraille, mutta tässä matkan varrella teen nekin tutuiksi. Sitten tulivatkin jo kuvaan mukaan sormukset, kivi-istutukset sormuksiin.. ja sille tielle jäin.

Tykkään sahata käsin aivan kaikki ketjujen lenkit, sormusaihiot, riipuspohjat, mitä kulloinkin teenkin,  ja tärkeimmät työvälineeni ovat lehtisaha sekä työntömitta eli tuttavallisemmin "tönäri". Toki muitakin työkaluja tarvitaan, mutta vähitellen teen niitäkin tutuiksi.

Jo pikkutyttönä ompelin, kudoin, virkkasin, askartelin, tein kaikkea mahdollista käsilläni. Yhdeltä koulutukseltani olen myös pukuompelija. Nämä taidot ovat olleet aina osa minua, ja tulevat olemaan. Ompelua harrastan ihan huvin vuoksi, aiemmin tein lastemme vaatteista suurimman osan itse. Villasukkia kudon edelleen aina kun vain ehdin.

Kun vaihdoin ammattia hoitoalalta liki 30 vuoden uran jälkeen, oli itsestään selvää, että ammatti tulee olemaan jotain sellaista jossa saan suunnitella, sekä toteuttaa omia ideoitani, käyttää luovuuttani ja nauttia työn tuloksista sekä siitä, että koruistani tykätään ja niitä halutaan ostaa.Yrittäjyydessä myös  tietynlainen vapaus houkutti, ja tätä ei nyt pidä käsittää väärin, sillä yrittäjä on vastuussa monista asioista joista varmastikin kirjoittelemme tässä tarkemmin kunhan alkuun päästään.
Tällä hetkellä teen paljon ihan tilaustöitä, ja verkkokauppa joka Siriuskorulla on, saa täydennystä tuotevalikoimaansa jatkuvasti. Verkkokauppa on ollut suljettuna, mutta aukeaa tällä tietoa tämän kesän loppupuolella kunhan saan tehtyä tuotevalikoiman sinne valmiiksi. Päätin pistää uusiksi koko verkkokaupan, ja sitä tässä nyt teen tilaustöiden lisäksi.


Koruja olen tehnyt suunnilleen seitsemän vuotta, ja koulutukseni aikana hopeasepäksi entistä enemmän metalleista. Pieni pajani sijaitsee vielä kotonamme, mutta haaveissa on mahdollisimman pian oma pikkupaja täältä kotikaupungistani.


Harrastan lukemista, kirjoittamista, sauvakävelyä.Suosikkikirjailijoita Dan Brown, Danielle Steel muutamia mainitakseni.Osallistun ensi marraskuussa taas National Novel Writing Month-nimiseen kirjoittajatapahtumaan, eli lyhyesti, kuukauden aikana, marraskuussa kirjoitan novellin, tai pieni romaanihan tuo jo on, 50 000 sanaa, on muuten melkoinen määrä mutta hauskaa.  Rakastan kesää, kuumia hellepäiviä, ukonilmoja,  merenrantoja, järvenrantoja, metsää, sekä kaikkea kaunista. En tarvitsisi talvea lainkaan, vaikka siinäkin on jotain kaunista.
Ideoita koruihin saan kaikesta mitä näen, joskus kuuntelemani musiikki on ideoiden ja inspiraation lähde.

Tähän loppuun voisi varmaan kertoa, että olen myös eksoottisten lemmikkien ystävä, ja ilonamme on nyt neljäs afrikankääpiösiilini Retu, kohta 3-vuotias aikamiespoika. Aiemmat kolme afrikankääpiösiiliäni ovat jo siirtyneet autuaammille matomaille. Afrikankääpiösiili on sukua luonnossa elävälle siilillemme, joka on rauhoitettu, kun taas nämä pienet afrikankääpiösiilit ovat lemmikeiksi tarkoitettujakin.

Mutta ,tämä minusta, annan vuoron seuraavalle kirjoittajalle.



24. kesäkuuta 2014

Kirjoittajaesittelyssä Pia

Minun nimeni on Pia Lähteenmäki, olen yksi tämän blogin kirjoittajista. Jos minua kuvailee faktoilla niin olen 54 vuotias, asun maaseudulla, minulla on kolme lasta, joista kaksi jo aikuista ja sanomattakin on selvää, että olen käsityöyrittäjä.


Tosi tylsä kuvaus. Mieluummin haluaisin mainita, että olen tolkuton optimisti, uskon aina hyvän voittoon pahasta. Minun sisälläni asuu myös pieni puutarhuri. Kevään tullen hurahdan aina luonnon puhkeamisen myötä, häärin pylly pystyssä kukkapenkeissä, perustan kasvimaita, istuttelen siemeniä, siirtelen kasveja pitkin pihaa ja täytän kasvihuonetta. Tätä jatkuu syksyyn asti jolloin minussa asuva metsäläinen herää. Syksyisin kierrän kilometritolkulla soita ja saloja marjastamassa. Viime syksynä poimin 120 litraa puolukoita, ihan vain siksi että en pystynyt lopettamaan metsässä juoksemista ja koska siellä oli puolukoita. Tein niistä pääasiassa puolukkatuoremehua, joka kylläkin loppui jo maaliskuussa.

Rakastan myös matkustelua, ei mitään rantalomailua, vaan mieluiten olen reppureissaaja. Eurooppa ja sen kaupungit ovat minun juttujani. Oikeastaan minulla on jatkuva matkakuume, mutta koska minulla on perhe, joka ei pode samaa tautia, niin joudun paljolti tyytymään menneiden matkojeni muisteluun ja uusista haaveiluun. Aina välillä pääsen toki näitä haaveitani toteuttamaankin.

Lukeminen on myös yksi intohimoni. Viihdyn paljolti historiallisten romaanien parissa, mutta luen paljon muutakin. Lisäksi opiskelen ranskaa ja hiukan espanjaa ja pari vuotta sitten aloitin pianon soiton. Joskus käyn myös opettelemassa ratsastusta. Olen myös kuvataiteilija, lähinnä maalaan akvarelleja.
Tästä kaikesta voi nyt päätellä, että olen luontoihminen ja luonto on minun inspiraationi maalatessa ja myös tässä käsityöyrittäjyydessä. Yrittäjänä minä teen lasihelmiä lampputekniikalla. Monen mielestä varmaan aika outo ammatti, mutta sopii minulle.

Toivottavasti viihdytte seurassani tämän blogin parissa. Onneksi meitä on tässä useampi kirjoittaja ja kaikki olemme hieman erilaisia, joten varmasti löytyy aina jokaiselle jotakin.





22. kesäkuuta 2014

Kirjoittajaesittelyssä Anna-Kaisa

Hei kaikki!
Olen Anna-Kaisa Kokko ja on minun vuoroni esittäytyä meistä tämän blogin kirjoittajista.


Ikää minulla on sen verran, että Wikipedian mukaan voisin olla jo keski-ikäinen, vaikka henkinen ikäni on välillä paljon nuorempi.

Olen kahden suloisen tytön äiti ja yrittäjä, mikä tarkoittaa, että yritän työskennellä kotonani. Joskus se onnistuu loistavasti ja joskus pätkissä. Koen kuitenkin tilanteen olevan tällä hetkellä kaikille helpoin näin.

Koulutukseltani olen ompelija artesaani ja sairaanhoitaja. Erikoinen yhdistelmä, mutta antoisa. Rakastan tehdä käsilläni. Ompelijaopinnoissa valitsin kaikki erikoistekniikat ja grafiikan kurssit, jotka vain sain. Sairaanhoitajan opinnot vastasivat uteliaisuuteeni ihmisen toiminnasta ja hoidosta. Tärkeä osa sairaanhoitajan työstä on ihmisten kohtaamista ja ohjaamista. Sitä samaa saan toteuttaa nyt yrittäjänä vetäessäni kursseja ja kannustaessani ihmisiä luovuusiloitteluun.


Esikoisen ollessa pieni aloin ompelemaan vaippoja ja nuoremman vauva-aikana hurahdin askarteluun. Kun kiinnostun jostain, on minulla suuri tarve tietää kaikki mahdollinen asiasta.

Vietin aikaa tutkien verkosta askartelutekniikoita, katsoen videoita ja käymällä verkkokursseja. Lasten kasvaessa pääsin myös tapaamisiin ja kursseille ihan paikan päälle. Oli ihana huomata kuinka avoin ja kannustava askarteluyhteisö on. Kenelläkään ei ole tarvetta arvioida tai kritisoida toisten töitä, joten jokaisen luovuus saa kukkia vapaasti.

  
Valokuvaus on ollut aina lähellä sydäntäni. Alle kaksikymppisenä ostin itselleni vanhan järjestelmäkameran ja liityin koulun kamerakerhoon, jotta opin käyttämään koulun pimiötä mustavalkokuvien kehittämiseen.

Askartelun myötä tutustuin digiskräppäykseen, eli leikekirjasivujen tekemiseen tietokoneella. Sitä myöten valokuvien muokkaus tuli tutuksi ja aloin leikkiä kuvien kanssa. Minusta on hauska tehdä kuvia, joissa mittasuhteet ovat sadunomaiset tai kaksi kuvaa on yhdistetty. Yläkuvassa, kuva joutsenista ja pensaan oksista yhdessä luo kaasutusjälkiä taivaalle.


Jos yllä olevista kuvista ei vielä käynyt ilmi, niin rakastan värejä :) Vaatekaapistani ei montaa mustaa vaatetta löydy ja Polkkaponin tuotteetkin ovat sieltä värikkäämmästä päästä. Toinen asia mihin suhtaudun aika intohimoisesti on ideoiden ja vinkkien jakaminen, joten pysykäähän kuulolla!
 

20. kesäkuuta 2014

Me, käsityöyrittäjät

Tapaat meitä messuilla, kivijalkaputiikeissa, myyjäisissä ja markkinoilla, saatat poiketa nettikaupoissamme ja facebook-sivuillamme. Me olemme naisia tai miehiä, nuoria tai vanhoja - tai jotain siltä väliltä. Suurin osa meistä työskentelee yksin, osa perheyrityksissä ja osalla on apunaan palkattua henkilöstöä. Työtapojemme, materiaaliemme ja tuotteidemme kirjolle on vain mielikuvitus rajana, mutta yksi asia yhdistää meitä: palo tehdä työtä omin käsin.


Suurin osa työstämme tehdään työhuoneilla, monesti yksin. Uusina innokkaina suunnitelmina, materiaalihankintoina, prototyyppeinä ja koevedoksina, tuotteistuksena ja lopulta valmistuksena, pakkauksena, markkinointina ja myyntinä. Siihen osaan työstämme et juurikaan törmää.


Internet on mahdollistanut meidän pienyrittäjien verkostoitumisen ja järjestäytymisen. Olemme kokeilleet tehdä asioita yhdessä koulutuspäivien järjestämisestä omien tapahtumien organisointiin ja huomanneet, miten joukossa on voimaa. Olemme hakeneet toimintatapoja ja pikku hiljaa ne alkavat muotoutua.


Tämä blogi on vielä elänyt hiljaiseloaan, mutta nyt me herätämme sen henkiin. Kutsumme teidät kurkistamaan työhuoneisiin, tutustumaan yrityksiin, yrittäjiin ja tarinoihin tuotteiden takana. Kerromme käsityö- ja askarteluvinkkejä, jaamme vaihekuvia ja tietoa eri tuotteiden valmistuksesta ja materiaaleista. Vilautamme tunnelmia tapahtumista ja niiden kulisseista, kerromme mitä on tulossa ja miten meni. Valotamme pienyrittäjän arkea ja jaamme käsillä tekemisen kipinää.

Toivotamme teidät tervetulleiksi tutustumaan meihin: Suomen Käsityöyrittäjiin!