Kerro vähän itsestäsi. Kuka olet, mistä tulet, mitä teet?
Olen Laura Saarivuori-Eskola, metalliartesaani, yrittäjä. Olen kotoisin Pohjois-Karjalan Enosta, mutta asettunut Tampereelle asumaan ja työskentelemään. Valmistan EKORU by Laurase-nimellä pennikoruja ja uusiokoruja; koruja käytöstä poistetuista suomalaisista kolikoista ja hopeisista lusikoista sekä haarukoista.
Miten aloitit yrittäjän taipaleesi?
Aikalailla pikkuhiljaa ja yksin. Valmistuin Lempäälän Käsi- ja taideteollisesta vuonna 2003 ja erinäisten töiden ohella valmistin mahdollisuuksien mukaan koruja ja lasitöitä ja myin aina siellä täällä. Vuonna 2004 valmistuivat ensimmäiset pennikorvakorut, joiden aiheuttaman kiinnostuksen innoittamana perustin yrityksen saadakseni niitä "oikeisiin liikkeisiin" myyntiin. Kaiken olen oikeastaan kantapään kautta oppinut, mitä yrittämiseen tulee. Isäni oli yrittäjä, ja pitkään olin vakaasti sitä mieltä, että minä en ainakaan siihen hullutukseen lähde.. Vaan kaipa se on verissä, se tietty pöhköpäisyys, mitä tässä tarvitaan.
Miten päädyit kierrätysmateriaaleihin?
Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut ympäristönsuojelullisista asioista, kierrätyksestä ja kulutuksen järkeistämisestä. Olin koulussa markoista luopumisen aikoihin, ja mietin, mitä kaikella sillä metallimäärällä voisikaan tehdä, joka turhaksi jää euron tullessa käyttöön. Niinpä keräilin pennejä ja markkoja varastoon ja kehittelin korutyyppiä. Myöhemmin mukaan tulivat myös hopea-aterimet, ja keskityin pelkästään kierrätysmateriaaleihin. Jalometallien, erityisesti hopean louhimisessa on runsaasti niin ekologisia kuin eettisiäkin ongelmia, joita ei kuitenkaan tuoda mielestäni tarpeeksi esille.
Millainen on tyypillinen työviikkosi, onko sellaista?
On toki. Olen opetellut tyypillistä työviikkoa langettuani liian useasti kaikkien yrittäjien tuntemaan "kiire, ahistaa, en ehdi nukkua, en ehdi mitään, kuitenkin pakko"-kierteeseen. Nykyisin tyypillinen työviikkoni koostuu neljästä työpajapäivästä ja yhdestä näennäisestä vapaapäivästä, jolloin "teen paperihommia" tai sitten en. Työpajalla ollessani valmistan tilaustöitä, tapaan asiakkaita, täydennän varastoja ja ideoin uutuuksia. Viikonloppuna saatan olla myyntitapahtumassa tai pitämässä työpajaa, useimmiten nykyisin kuitenkin vapaalla.
Mikä yrittäjyydessä on parasta ja mikä haastavinta?
Vapaus. Se on sekä parasta että haastavinta; voi tehdä mitä haluaa, mutta jos ei halua tehdä mitään, niin sitten ei mitään tapahdukaan. Tai voi tehdä töitä aamusta yöhön ja vakuutella itselleen, että se on ihan järkevää, ja että niin kuuluu tehdä. Itselleni on ollut parasta oppia oma rytmi työntekoon, opettelen vielä olemaan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä.
Ikimuistoisin työsi?
Varmaankin lusikkamedaljonki, jonka valmistin kummityttärelleni ylioppilaslahjaksi. Hän on käsittääkseni pitänyt korusta, sillä olen nähnyt sen usein hänellä kaulassa. On aina upeaa nähdä itse valmistama koru jollakulla käytössä; jokainen koru on kuitenkin tavallaan henkilökohtainen.
Toistaiseksi toteutumaton unelmasi, tulevaisuudenhaaveesi?
Tulevaisuudenhaaveni on jatkaa tätä työtä. Viihdyn, tykkään ja uusia koruideoitakin tuntuu tipahtelevan, joten mikäs tässä yrittäessä.
Mikä on parasta vastapainoa työlle, eli miten rentoudut?
Pidän runsaasti ruuasta, penkkiurheilusta ja musiikista. Kokkaan, katson jalkapalloa ja käyn keikoilla; siihen kun lisää koiran kanssa kävelyn, joogan ja elokuvat, niin hyvin rentoutuu. Matkailu on myös mukavaa; käydä paikanpäällä katsomassa oman joukkueen peliä tai lempibändiä, joka ei kuitenkaan Suomeen tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti