Ideasta tuotteeksi ja tuotteesta yrittäjäksi

Jos on käsistään kätevä, saattaa juolahtaa mieleen ryhtyä käsityöyrittäjäksi. Kun on saanut valmistettua jotain ihan omin käsin ja sitten sitä vielä kaveripiiri kehuu ja joku kenties vielä haluaisi itselleen samanlaisen ja pyytää tekemään. Niin sitä sitten tekee saman kaverille ja kaveri maksaa vielä vähän vaivanpalkkaa. Kohta jo joku toinenkin haluaa ja homma etenee. Tämähän on helppoa kuin heinän teko, saa tehdä sitä mistä itse tykkää ja muut vielä maksavat siitä!

Niinhän sitä voi aluksi luulla ja siltä se ehkä äkkiseltään katsoen vaikuttaakin. Käsistään kätevän, hyvällä mielikuvituksella varustetun henkilön on kohtalaisen helppo pullauttaa maailmalle uusi hieno tuote ja perustaa sen kylkeen yritys ja alkaa sitten tienaamaan tällä. Onkohan tässä nyt jotain päässyt unohtumaan? Jos se noin kätevästi käy, niin menestyviä käsityöyrittäjiä pitäisi olla joka kylässä ja kadunkulmassa.

Minusta hauskin osuus on se tuotteen kehittely ja prototyypin valmistus. Sehän on sitten koko yrityksen ydin, mutta se todella on vain ydin ja sen ytimen ympärillä on valtavasti kaikkea muuta ja se muu myös maksaa. Pelkkä yrityksen olemassaolokin maksaa, vaikka ei olisi vielä myynyt yhtään tuotetta on laskuja jo kertynyt. Kaverille tehdessä ei ehkä tullut ajatelleeksi, että siitä olisi pitänyt maksaa veroa, vielä vähemmän mieleen ehkä juolahti yel-maksu. Yrityksessä on perustamiskulujakin jonkun verran, riippuen tietysti siitä millaisen yrityksen perustaa, mutta pelkkä toiminimen hankkiminenkin maksaa. Sitten pitää hankkia materiaalia tuotteita varten, kenties jotain laitteitakin, pitää olla tila missä tuotteen valmistaa ja valaistus, jonkinlaiset nettisivut alkavat tänä päivänä olla lähes pakolliset ja kaikesta tästä täytyy pitää kirjanpitoa. Eikä vieläkään oikein olla siinä itse yrittämisessä.

Ei riitä, että on se tuote, sille pitää olla myös "kehykset", nimi on hyvä olla olemassa, pakkaus, tuoteseloste, ohje, logo, vasta sitten se tuote alkaa olla valmis. Mutta ei vielä sittenkään voi alkaa tyytyväisenä lepäilemään laakereilla. Tuotteelle pitää määrittää hinta. Hintaa laskettaessa pitää ottaa huomioon paitsi kaikki tuotetta valmistettaessa syntyvät kulut,  myös ne muut yrityksen kulut ja siihen päälle pitää sitten vielä jäädä vähän katetta, mistä tulee sitä omaa palkkaa. Hinnan määrittäminen ei olekaan ihan yksinkertaista. Yrityksen tarkoitushan on nimenomaan tuottaa yrittäjälle elanto, joten hinnoittelu on syytä tehdä huolella.

Kun hintalappu on saatu kohdalleen, pitää alkaa kaivamaan itsestään esille myyjää. Myyntityö ei sekään ole aivan yksinkertaista. Myynti on psykologiaa, kommunikointia, tilannetajua, bisnesosaamista, markkinataloutta ja myös tuuria. Lisäksi tilanteet ja asiakkaat vaihtuvat, pitää olla pitkäjännitteisyyttä, kärsivällisyyttä ja pitää kestää myös vastoinkäymisiä hymyssä suin.

Käsityöyrittäjä on monitahoinen henkilö. Pitää olla luova, pitkäjännitteinen, kärsivällinen, sitkeä, positiivinen, ahkera, systemaattinen, hallita  kauppamatematiikkaa, tietojenkäsittelyä, markkinointia, myyntiä, kirjanpitoa ja omata neuvottelutaitoja. Jos ei jotain itse osaa niin pitää ymmärtää hankkia sellaisia kontakteja, jotka osaavat.

Minun mielestäni parasta tässä käsityöyrittäjyydessä on vapaus ja se että saa tehdä jotain sellaista, minkä tekemisestä itse todella nauttii, voi joka päivä luoda jotain kaunista omin käsin. Tykkään siis olla se oman yritykseni työntekijä. Myyjänäkin olemisessa on oma viehätyksensä, siinä kun saa tavata muita ihmisiä. Laskentapäällikön tehtävät ovat tervanjuontia, enkä ole erityisen innokas markkinointipäällikkökään, kirjanpitäjäksi minusta ei ole ollenkaan, joten yritykseni toimitusjohtajana olen sen määrännyt ulkoistettavaksi. Tässä koneen vieressä istuessani huomaan hartioideni kipeytyneen, joten otankin henkilöstöpäällikön roolin ja järjestän ensi viikoksi hierojan henkilökunnalle.