Minun nimeni on Pia Lähteenmäki, olen yksi tämän blogin kirjoittajista. Jos minua kuvailee faktoilla niin olen 54 vuotias, asun maaseudulla, minulla on kolme lasta, joista kaksi jo aikuista ja sanomattakin on selvää, että olen käsityöyrittäjä.
Tosi tylsä kuvaus. Mieluummin haluaisin mainita, että olen tolkuton optimisti, uskon aina hyvän voittoon pahasta. Minun sisälläni asuu myös pieni puutarhuri. Kevään tullen hurahdan aina luonnon puhkeamisen myötä, häärin pylly pystyssä kukkapenkeissä, perustan kasvimaita, istuttelen siemeniä, siirtelen kasveja pitkin pihaa ja täytän kasvihuonetta. Tätä jatkuu syksyyn asti jolloin minussa asuva metsäläinen herää. Syksyisin kierrän kilometritolkulla soita ja saloja marjastamassa. Viime syksynä poimin 120 litraa puolukoita, ihan vain siksi että en pystynyt lopettamaan metsässä juoksemista ja koska siellä oli puolukoita. Tein niistä pääasiassa puolukkatuoremehua, joka kylläkin loppui jo maaliskuussa.
Rakastan myös matkustelua, ei mitään rantalomailua, vaan mieluiten olen reppureissaaja. Eurooppa ja sen kaupungit ovat minun juttujani. Oikeastaan minulla on jatkuva matkakuume, mutta koska minulla on perhe, joka ei pode samaa tautia, niin joudun paljolti tyytymään menneiden matkojeni muisteluun ja uusista haaveiluun. Aina välillä pääsen toki näitä haaveitani toteuttamaankin.
Lukeminen on myös yksi intohimoni. Viihdyn paljolti historiallisten romaanien parissa, mutta luen paljon muutakin. Lisäksi opiskelen ranskaa ja hiukan espanjaa ja pari vuotta sitten aloitin pianon soiton. Joskus käyn myös opettelemassa ratsastusta. Olen myös kuvataiteilija, lähinnä maalaan akvarelleja.
Tästä kaikesta voi nyt päätellä, että olen luontoihminen ja luonto on minun inspiraationi maalatessa ja myös tässä käsityöyrittäjyydessä. Yrittäjänä minä teen lasihelmiä lampputekniikalla. Monen mielestä varmaan aika outo ammatti, mutta sopii minulle.
Toivottavasti viihdytte seurassani tämän blogin parissa. Onneksi meitä on tässä useampi kirjoittaja ja kaikki olemme hieman erilaisia, joten varmasti löytyy aina jokaiselle jotakin.
Et voi olla yli 50-vuotias! Näyttäisinpä itse yhtä hehkeän nuorelta! Optimistisuus todella paistaa kasvoiltasi! <3
VastaaPoistaSamaa minäkin ihmettelin, kuin Susanna, ettei vain olisi painopaholainen asialla ollut :)
VastaaPoistaKyllä sitä vaan ollaan viidenkympin rajapyykki ohitettu ja pitää tunnustaa, että ollessani 49 ajatus viidestäkymmenestä tuntui todella hurjalta ja sitä oli lähes mahdoton ääneen sanoa, mutta pidin sitten isot juhlat ja sen jälkeen ne numerot eivät enää järkyttäneet mielenrauhaani, vaan päin vastoin. Elämä on oikeastaan aika ihanaa!
VastaaPoistaPia, eikö niin, että ikä on vain numeroita, ei sen kummempaa. Se, mitä olet ja tunnet, on jotain aivan muuta kuin numerot. Sinusta loistaa elämänmyönteisyys.
VastaaPoistaJuuri näin ja kiitos :)
Poista