Kirjoittajaesittelyssä Jasmiina

Tässä elämänvaiheessa olen ennen kaikkea äiti. Äiti itse synnyttämilleni ja myös muiden synnyttämille lapsille. Sijaisäitiydeksi tuota jälkimmäistä kutsutaan, mutta ei sillä arjessa ole mitään eroa biologiseen äitiyteen. Elämä on suonut minulle valtavan kunnian hoitaa pienistä pienimpiä, saan olla sijaisäitinä vastasyntyneille vauvoille. Olen myös maallemuuttanut kaupunkilainen, minulla on moneen kertaan alaa vaihtaneen Mikki Hiiren CV.

Yritykseni, Ahdin tilan, perustin vuoden 2009 alussa hoitovapaalla ollessani. Minusta ei pitänyt tulla käsityöläistä, mutta hevostilan perustettuani aloinkin samaan aikaan odottaa kolmatta lastani. Kasvavan vatsan kanssa en alkanut urheilla vieraiden hevosten kanssa vaan istuin ompelukoneen ääreen. Keväällä olin ensimmäisessä myyntitapahtumassani, jossa taisin myydä juuri ja juuri parinkympin myyntipaikain hinnan. Seuraavana kesänä kiersin pieniä myyntitapahtumia vauvan kanssa. Taloudellinen menestys ei huimannut, mutta suunta oli koko ajan eteenpäin ja nautin oppimisesta.

Ompelin aluksi lastenvaatteita ja pian aloin tehdä niiden rinnalle pieniä sisustustuotteita. Aloitin keittiönpöydän ääressä, remontin keskellä, sadan euron Singerillä. Pikku hiljaa lapset ovat kasvaneet ja vauva-ajat jääneet taakse, rappiotilamme remontti edennyt ja minulle valmistunut työhuone omaan rauhaan torniin. Ompelukoneita on nyt useita, mutta kaikkein mieluiten ompelen vihreillä kaunottarillani, 60-luvun Husqvarnoilla.

Vuoden 2011 alusta sain oman palasen kivijalkapuotia Tampereen Tallipihalta. Rakastin Tallipihaa ja pientä puotiamme, mutta se nieli aikaa. Aikaa, joka oli pois pieniltä lapsiltani. Rahasta oli tiukkaa, useamman yrittäjän jakamaa puotia on vaikea saada tuottamaan voittoa kaikille palkaksi asti. Saimme päätökseen sijaisperhekoulutuksemme ja keväällä 2013 ensimmäisen lainavauvamme. Tein päätöksen jäädä kotiin, jättää puotihaaveen odottamaan lasten kasvamista ja uutta elämänvaihetta. Suljin rakkaaksi käyneen puotini oven viimeisen kerran heinäkuun lopussa 2013. Puoti ei kasva ja menesty, jos sille ei anna aikaa - eivätkä myöskään lapset.

Nyt olen saavuttanut jonkinlaisen tasapainon kotiäitiyden ja käsityöyrittäjyyden välillä: ompelen kotona lasten kanssa arjet ja kierrän perhetilanteen niin salliessa erilaisia myyntitapahtumia viikonloppuisin. Pieni pala puotiakin minulla on, shop-in-shop eli nurkkapuoti kotikaupungissani Sastamalassa, Käsityöpuoti Silmu&Solmussa. Saimme mieheni kanssa tänä keväänä kunnostettua vanhan, kurpitsankeltaisen Kleinbussin kauppa-autokseni, sillä on hauskaa hurauttaa uusiin kaupunkeihin ja myyntitapahtumiin. Kiirettä pitää, sillä tilamme remontti on edelleen kesken, eläimiä on kertynyt kanoista hevosiin ja ne lapset... Mutta olen onnellinen!

Väsynytkin joskus, mutta onnellinen.