10. joulukuuta 2014

Viikon käsityöyrittäjä - Tytti Bräysy

Viikon käsityöyrittäjä -haastattelut ovat olleet tauolla messukiireiden ja Jouluviikonlopun vuoksi. Tämän vuoden viimeinen haastattelu onkin todella mielenkiintoinen! Ensi vuoden aloittaa sitten toinen meidän Lapin edustajista, Jussakan Oda.


Kuka olet, mistä olet kotoisin ja mitä teet?

Olen Tytti Bräysy, syntyisin ja kotoisin Oulusta, nykyisin inarilainen. Ammatiltani olen graafinen suunnittelija sekä jalometallialan artesaani. Nykyään toimin päätoimisena hopeaseppänä omassa pajassani Inarin kylällä. Pikkutyttönä olin kova piirtämään ja askartelemaan. Olen ollut aina visuaalisista asioista kiinnostunut ja siksi aikoinani ajauduin mainosalallekin. Kesti melkein 40 vuotta ennenkuin uskoin voivani tehdä käsitöistä ammatin itselleni. Nyt olen voinut yhdistää nämä kaksi osaamisaluettani korunsuunnitteluun ja valmistamiseen.

Miten sinusta tuli yrittäjä?

Olin 12 vuotta mainosalalla ja tykkään edelleen tehdä ajoittain graafista suunnittelua. Aloitin alalla 90-luvun laman loppuvuosina ja siirryin uuteen ammattiini koruntekijäksi viimeisimmän taantuman saattelemana. Irtautuminen entisestä oli taloudellisesti ja elämäntilanteen vuoksi helpompaa. Aika oli kypsä myös henkisesti hypätä kokeilemaan omia rajoja. Halusin pohjoiseen ja Inarista löytyi sopiva oppilaitos josta sain perustiedot ja taidot. Paikkakunnalta löytyi myös nykyinen avopuolisoni joka toi mukanaan alkutuotannon, eli kullankaivuun Lemmenjoella. Opintojen loppuvaiheessa oli selvä, että minun olisi työllistettävä itseni jos halusin tulla taloudellisesti toimeen pienellä paikkakunnalla. Opinnäytetyönä tekemäni rannekoru sai palstatilaa Lapin kullankaivajain Liiton jäsenlehdessä Prospäkkärissä ja sitä kautta minuun otti yhteyttä eläköitynyt kultaseppä Arvo Sundqvist. Arvo auttoi minua työvälineiden osalta ja henkisestikin alkuun yritystä perustaessani. Se viimeistään oli selvä merkki, että työhön oli tartuttava. Koruistani ja tyylistäni on toki myös pidetty, mikä antoi varmuutta asiaan.

Mistä juontuu nimi Paarma Design?

Yrityksen nimen varasin itselleni jo opintojen alkuvaiheessa, koska halusin varmistaa että saisin sen aikanaan käyttööni. Paarma on äitini tyttönimi, eli toinen sukunimeni. Äitini menehtyi aiemmin samana vuonna kuin aloitin virallisesti toiminimelläni 2013. Olen iloinen siitä, että nimi elää koruissani ja vaikka paarma ei mikään kaikkein mukavin seuralainen olisikaan, pidän sitä lennokkaana ja sinnikkäänä, sekä omalla tavallaan karunkauniina, kuten Lapin luontokin usein näyttäytyy. Se on myös ulkomaalaiselle helpompi äännettävä kuin Bräysy.



Mikä on työssäsi parasta? Entä vaikeinta?

Parasta omassa työssäni on se että rutiinien ohella voi jatkuvasti kokeilla uusia ideoita ja määrittää miten aikataulutan päiväni. Olen saanut paljon positiivista palautetta asiakkailta ja se on ollut paras kannustin ja voimanlähde. Vaikeinta on ollut irrottautua töistä koska teen oman mainontani, kuvaan korujani ja ideoin kuvatekstit. Ne vievät ison osan ajasta myös iltaisin. En siis toiveistani huolimatta päätynyt vain käsityöläiseksi, vaan olen yhä sidottuna tietokoneeseen. Vaikealta on tuntunut myös oman työn hinnoittelu, mutta nyt kun alv-maksut ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, ymmärtää ettei osaamistaan voi ilmaiseksi lahjoittaa, vaikka kuinka toivoisi voivansa elää kiitosten varassa. Tasapainoilu riittävien työtuntien ja vapaa-ajan välillä, sekä itsensä kunnossapitäminen ovat haasteellisia varmasti kaikille yrittäjille ja muillekin.

Millaisena näet yrityksesi viiden vuoden kuluttua?

Toivoisin että minulla olisi nykyistä paremmat työtilat, koska nyt puuttuvat juokseva vesi ja käytössäni on ulkohuussi. Kovaääniset laitteet olisi myös mukava saada kuuloetäisyydelle ja ilmastointia pitäisi kovasti parantaa. Toivottavasti minulla on silloin jo toimiva, yhtenäisempi mallisto, sekä sopivasti jälleenmyyjiä ja erityisesti hyviä asiakkaita, kuten tähänkin saakka on onneksi ollut. Olen osaomistajana ivalolaisessa liiketilassa nimeltään Taitajat • Crafters, jossa pidämme 13 käsityöläisen kanssa yhdessä myyntinäyttelyä ympäri vuoden. Talkoilemme työvuoroja jotta ovet voidaan pitää auki arkisin ja lauantaisin sesonkiaikoina. Erityisesti tälle toiminnallemme toivon menestystä ja kaikille tuottoisia päiviä luovien päivien lisäksi.

Onko sinulla hyviä tapoja irrottautua työstäsi kun haluat rentoutua?

Olen osannut irrottautua töistäni kiitettävän hyvin näin vasta-aloittaneeksi yrittäjäksi. Avopuolisoni on kesät Lemmenjoella kaivamassa kultaa, joten olen siellä kesä-syyskuun aikana kuukausittain n. parisen viikkoa. Eli kesäaikaan en ole kovin tehokas tuotannollisesti, mutta paikkaan sitä sitten talvisin. Kaamosaikaan en ole vielä oppinut lähtemään ulos reippailemaan, mikä asia minun olisi tulevaisuudessa hyvä korjata. Inarissa on paljon kulttuuria tarjolla, joten niihin rientoihin voi ainakin kerran viikossa irrottautua. Pidän kovasti myös valokuvaamisesta, joten se on hyvin yhdistynyt luonnossa liikkumiseen ja samalla uusien koruideoiden keräämiseen.

Mikä on mieleen jäänein työsi?

Minulla on ollut ilo ja kunnia saada valmistaa pukukoruja alueen kolttasaamelaisille oman ja Samuli Paulaharjun tallentaman piirroksen mukaisesti. Kolttien korumallit ovat ajan mittaan kadonneet orgaanisten materiaalien, kuten luiden ja höyhenien kestämättömyyden vuoksi. Perinnönjaossa koruja on ollut tapana myös puolittaa. Olin saanut jo kouluaikana serkultani vihjeen, että hänen ystävänsä Sevettijärveltä toivoisi vanhan perintökorunsa korjaamista. Vuosien päästä minulle kiikutettiin Paulaharjun kirja Kolttain mailla, jonka uusintapainokseen oli lisätty kuva Algaz-jaurin korvakorusta. Tämä oli kuulemma ko. koru, mutta siitä ei ollut jäljellä muuta kuin muisto ja Paulaharjun piirros. Suunnittelin mallin ja pian sen jälkeen korusta ja minusta pajassani tehtiin uutisjuttu Yle Sápmin toimesta. Tilauksia tuli puolenkymmentä paria heti seuraavana päivänä, kaikki koltille. Myös jälkeenpäin niitä on tilattu tasaisesti ja aina mielestäni oikeaan osoitteeseen. Hienoa,että olen voinut olla mukana elvyttämässä perinteitä.

Algaz-jauri
Olen myös saanut valmistaa korun legendaarisen Petronellan tyttärelle Solange Van der Moerille. Koru oli korkeuskäyräkartta Petronellan kaksoiskukkuloista Lemmenjoella, jotka aikansa kullankaivajat nimesivät Petronellan mukaan. Korkeuskäyrien tasangoille juotin alueelta löydettyjä kultahippuja. Myös ystäväporukan tilaama Sielunsiskot-koru lahjaksi Kaija Koolle oli mielenkiintoinen työ.

Sielunsiskot
Oletko mielestäsi tarinankertoja, luomalla koruja joilla on sanoma?

Toivoisin, että jokainen koru on enemmän kuin pala metallia. Pala elämää ja mielellään paloja monista elämän osa-alueista jotka olen onnistunut uudella tavalla yhdistämään. Luonto on ollut etuoikeutetusti pääosassa ja tuon esille harvemmin tunnettuja pohjoisen lajeja, tunturikukkia ja eläimiä. Halu kokea pieni tarina päässäni jokaisen korun kohdalla on addiktoivaa, sitä haluaa lisää ja se tuo koko työhön mielekkyyden. Uskon että asiakkaat aistivat sen myös. Sen vuoksi olen vältellyt hyvin yksinkertaisten, ehkä edullisuudessaan myyvienkin, mallien tekoa. Niiden tuotanto menee enemmän teolliseksi ja ne kadottavat silloin helposti sielunsa. Tähän tietysti vaikuttaa määrä. Vaihtelemalla työvaiheita ja malleja pitkin päivää, saan helpommin kiinni aina kyseisen korun omanlaatuisuudesta, olipa se suuri tai pieni. Vaihtelu virkistää ja taidan olla myös melko lyhytjännitteinen. Saatan kyllä upota tuntikausiksi johonkin työhön jos olen siitä kovin innoissani ja toivon näkeväni pian lopputuloksen. Sen jälkeen koetan kuvata sen niin kauniisti kun pystyn, keksin sille kuvaavan nimen, ellei se ole syntynyt jo ennen korua. Haastavinta on usein kirjoittaa lyhyt ja ytimekäs tarina, jotta muutkin näkisivät korussa sen mitä olen koettanut tavoittaa. Mennä siis hieman pintaa syvemmälle.

Kierisormukset

4 kommenttia:

  1. Aivan ihastuttavia koruja ja hienot tarinat!

    VastaaPoista
  2. Hieno postaus, oli tosi mielenkiintoisia vastauksia Tytillä.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista! Korut ovat todella taidokkaita.

    VastaaPoista
  4. Upeeeeeeta :) Go for it. Mulla on perintöinä satoja tunteja vhs ja kasettinauhaa vanhoista kullankaivajista.Petronellastakin on paljon tarinaa.

    VastaaPoista