24. helmikuuta 2015

Viikon käsityöyrittäjä - Oda Koivisto

Kuka olet, mistä tulet, mitä teet ja mihin olet menossa?

Olen Oda Koivisto. Yritän elättää itseni ja perhoskoirani Uldan käsillä tekemällä ja suustani tarinoita
suoltamalla. Neljännesvuosisata sitten minua puri Lapinkärpänen. Oireet olivat niin vakavat, että ainoaksi oikeaksi hoidoksi osottautui muuttaminen etelästä Inarin kunnan Kaamasen kylään. Asustelen ja teen töitä punaisessa talossa mäntykankaalla, oman lammen rannalla. Mihinkö olen menossa? Jalat kuljettavat sinne ja tänne, mutta muuten yritän olla menemättä yhtään mihinkään. Haluan opetella olemaan tässä ja nyt.

Millainen yrittäjä olet ja mikä on parasta/vaikeinta työssäsi?

Tavoittelen kauneutta. Siinä sivussa on valitettavasti tullut omaksuttua myös perisuomalainen sanonta ”vaatimattomuus kaunistaa”. Koen vaikeaksi ja vaivaannuttavaksi itseni ja töitteni kehumisen ja tätä taitoa yrittäjä kuitenkin tarvitsisi markkinoinnissa. Ihaninta on saada tehdä työtä, josta pitää. Luovuuden käyttö, itsenäisyys ja vaihtelevuus ovat parhaita asioita käsityöyrittäjän arjessa. Joinakin päivinä saan läträtä värien kanssa sydämeni kyllyydestä. Välillä olen lankojen, puuhelmien ja muiden materiaalien lisäksi itsekin kyynärpäitä myöden väriliemissä. Illalla näkee, että on tullut valmista. Saa nauttia työnsä tuloksista (ja hinkata käsiä säälliseen kuntoon).


­ Mistä nimi Jussakka?

Jussakka on aikoinaan perustettu aputoiminimeksi mieheni Jussin ja minun porotilalle. Töitä tekivät Jussi ja sen akka eli Jussakka. Akka on muuten minun mielestäni ihan hyvä sana – se kuvaa vahvaa ja kunnioitusta herättävää naista, oikeaa Pohjolan emäntää. Sittemmin Jussakan toiminta on keskittynyt käsitöiden valmistamiseen ja käsityömatkailuun sekä Lapin tarinoiden kertomiseen kuulijoille maailman eri kolkista.

­ Kuinka paljon töihisi vaikuttaa asuinpaikka ja taustasi?

Tulen monikulttuurisesta kodista ja asun monikulttuurisessa Inarissa. Kaikesta tästä on varmasti vaikutteita töissäni. Luontoäiti antaa töihini useita materiaaleja ja osa niistä on sellaisia, jotka ovat ominaisia juuri Lapille. Poronsarvet, ­luut ja ­nahka sekä monet nimenomaan pohjoisessa kasvavat värinlähteet kuten vaikkapa sudenkääpä. 


Kuinka saat aikasi riittämään ja pidettyä langat käsissäsi?

Päivissä tuntuu aina olevan liian vähän tunteja – paljon jää viime tinkaan tai peräti tekemättä. Yritän pitää niskalenkkiä kaaoksesta lipuilla ja lapuilla, joita on joka pöydän kulmalla, kalenterin välissä ja joskus kylpyhuoneen peiliinkin liimattuna. Metsässä kulkeminen, luonto ja sen antimet antavat energiaa ja ovat vastalääkettä kiireelle.


Mieleenjäänein muistosi joka liittyy valmistamiisi tuotteisiin?

Tällaisia muistoja on paljonkin koska jokaiseen työhön on antanut kosolti rakkautta ja osan itsestään. Muistissa ovat ne useat ulkomaille lähteneet seinätekstiilit, joiden kanssa piti poseerata yhdessä uuden, onnellisen omistajan kanssa. Parhaita hetkiä omien töiden kohdalla koen silloin kun näen, että työ on todella mennyt suoraan asiakkaan sydämeen. Viime vuonna joulumyyjäisissä eräs rouva käveli määrätietoisesti luokseni sanoen: ”Tuo kehä vilkutti minulle jo metrien päästä. Se sanoi ihan selvästi haluavansa meille asumaan. Se on minun.” En unohda koskaan rouvan ihastunutta ilmettä ja sitä oranssinsävyiseen Loitsukehään ensisilmäyksellä syttynyttä rakkautta.


­ Jos saisit toivoa jotain yrittäjän elämääsi, mitä toivot eniten?

Ykkösenä toivomuslistalla olisi varmaan aikaa toteuttaa kaikki muhimassa olevat ideat.

­ Miten käsityöt ja tarinat liittyvät toisiinsa?

Käsitöillä itsellään on usein oma tarinansa kerrottavana, mutta minulle osa työstäni on kertoa matkailijoille pohjoisen kulttuurista, luonnonmateriaaleista ja niiden käytöstä perinteisissä käsitöissä. Käyn pitämässä matkailijoille tarinatuokioita, joissa yhdistyvät tieto, taito ja osallistuminen. Vieraat pääsevät myös omin käsin tekemään jonkin pienen esineen. Se voi olla vaikka sievä poronnahkainen pussukka salaisuuksia, toiveita tai Lapinmuistoja varten. 

Väreistä, kauneudesta sekä rakkaimman perintönojatuolini löysistä jousista ja ulos tursuilevista pehmusteista tulee mieleeni Nooran verhoomo ja sisustuksen Noora Viitamiemi, jonka haastan seuraavaksi kertomaan itsestään ja yrittäjyydestään.

14. helmikuuta 2015

Ystävälle

Kuinka moni on muistanut ystävää tänään? Suomessa ystävänpäivä on kaikkien ystävien päivä, toki niiden romanttistenkin. Ystävien kanssa oleminen on ihanaa ja osa ystävistä harrastaa yhdessä. Toki harrastuksista saa myös uusia ystäviä, minkä olen nähnyt kursseja ohjatessani ja itse omissa harrastuksissani.

Monet käsityöyrittäjät opettavat taitojaan eteenpäin omilla kursseillaan tai kouluissa ja opistoissa. Joihinkin kursseihin kuuluu jopa materiaalit mukaan, joten vasta-alkaja pääsee opettelemaan uutta taitoa helposti. 

Spirraalin rautalankakurssilla tehty kranssi.

Itse opetan kahta kerran viikkoon kokoontuvaa kerhoa lapsille, viikonloppukurssien lisäksi. Tuunauskerhossa teemme aika vapaasti kaikenlaista kierrätysaskertelusta kankaanpainoon ja linnanrakennuksesta käsivarsineulontaan. Askartelukerhossa on enemmän paperiaskartelua eri tekniikoin, koru- ja huopatöitä. 

Polkkaponin askartelukerhon ystävänpäiväkortteja.



Aikuisten ja lasten kursseilla yhtälailla tulee välillä esiin uskonpuutetta omiin taitoihinsa. Vinkiksi kursseille osallistuville voin antaa seuraavaa: Kuuntele ohjeet, kysy jos et ymmärrä tai haluat selventää jotain. Muista, että kyseessä on harjoitustyö, joten voit tehdä ihan rennosti ja antaa virran viedä. 

Polkkaponin järjestämä tyhy-ilta
Polkkaponin minialbumi-tyhy-ilta.


Jos tuntuu, että omassa työssä jokin kohta ei ihan miellytä, niin onnittele itseäsi. Taitosi ovat niin hyvät, että pystyt huomaamaan kohtia joissa kehittyä. Nämä huomiot ovat yleensä hyviä oppimisen paikkoja ja niistä kannattaa ottaa rohkeasti kaikki irti. Keskustella niistä vetäjän ja muiden kurssilaisten kanssa.

Ikiaikalasin kurssilla.


Olen kerännyt tähän muutamia kursseja, joita on tulossa keväällä eri käsityöyrittäjillä. Lisää kursseja järjestäviä yrityksiä löytyy mm. Käsityökorttelin sivulta, ja monet yrittäjät järjestävät kursseja myös tilauksesta, esim. allekirjoittaneen lisäksi, tuo kuvissa esiintynyt Spirraali.

Nicekoru (Tampere):
Koruntekokurssi aloittelijoille su 15.02.2015 klo 16-18:30
 
Taavanainen (Helsinki):
Paketointikurssi Ma 9.3.2015 klo 17-19
Rannekorukurssi Ma 16.3.2015 klo 17-19

Tiltaltti (Keuruu):
Kuminauhakorut (lasten kurssi)
To 5.3.2015 klo 17-18.30
Kattovalaisin paperinarusta
Ti 24.3.2015 klo 18-20 JA to 26.3.2015 klo 18-19

Ikiaikalasi (Laukaa):
Kierrätyslasikurssi Su 29.3. 11-15

Jos tuntuu siltä, että kursseja enemmän haluaisit nähdä valmiita töitä, niin tänä viikonloppuna tapaat käsityöyrittäjiä seuraavista tapahtumista:

Vene 15 Båt messut Messukeskuksessa Helsingissä
Korunäyttely Design Airi Hietala, Suomen Kivikeskuksessa, Juuka
14.2. Ystävänpäivätapahtuma Pyynikin palloiluhallilla klo 10-16 Tampereella
Su 15.2. LASKIAISRIEHA & Kädentaitajien myyntitapahtuma Tallipihalla klo 11-16 Tampereella.

6. helmikuuta 2015

Käsityökortteli: Tervetuloa meille!

Mohairnalle: Metkuni


Kun tapaat uuden ihmisen, muodostunut ensivaikutelma pysyy mielessäsi pitkään. Samoin käy vieraillessasi ensimmäistä kertaa jonkun kotona. Muistat pitkään tuon kodin juuri sellaisena kuin sen näit ensimmäisellä kerralla. Tämä on se syy, miksi niin moni haluaa panostaa eteisen siisteyteen, kauneuteen ja toimivuuteen. Eteiseen vieras saapuu ensimmäisenä. Kaunis eteinen sanoo tulijalle omalla tavallaan: "Tervetuloa! Sinua on odotettu. Kiva kun tulit."

Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli-näyttelyssä "Kotimainen onkin kotimaista" esiteltiin Suomessa käsintehtyjä tuotteita huonekokonaisuuksina. Eteisen oli koonnut Kongaroon Marika Konga. 


Jakkara: Nooran verhoomo ja sisustus, painokangas: Nunnun, tervetuloa-taulu: Taide Milou, Solki-hatut: Anjo Allee, farkkulaukku: Hiia, heijastava kassi: Tikkerperi, kukka-korvalliset:pienet ORANSSIT, pitsiheijastin: moumou DESIGN, heijastava koru lumihiutale: TaavaNainen


Kudottu matto: Tylli, virkattu matto:Loruloimi


Puinen muunneltava lokerikko/kuutiot: Metkuni, tossut: Nunnun, pinkki polka dots pipo: Neenuska, Heijastava tähtipipo: Tikkerperi, turkoosi pitsilaukku: Risako

 
Vintage postcard-kukkarot: moumou DESIGN, heijastava huopasydän: Tikkerperi, avaimenperät usealle avaimelle: Kipriikka


Heijastin-liivit: Vinkee, lapsen ja aikuisen takki: KongaRoo, huivi: Jussakka


Kämmekkäät, panta, villaviitta, tuubikauluri: Paulanka


Seinällä oleva kangaslokerikko: Kipriikka,  Ruusuvalo: Paulanka


Vintage-tapetilla verhoiltu kattovalaisin: Maheka Design


 Muistitaulu: Tuuni, magneetit ja peilikortti: Minttumaa, avainkaulanauhat ja elämänlangat: Jussakka


Herne-taulu: Minttumaa


Pyöreä rasia: Maheka Design


Heijastavat lapaset: Tikkerperi


Applikoidut pipot: Teelikamenten


Kangaskorit: Nunnun


23. tammikuuta 2015

Hyvä, parempi, paras!

Käsityöyrittäjällä jos kellä pitäisi olla hyvä itsetunto. Pitäisi osata arvostaa itseään ja niitä kättensä töitä ja myös rohkeasti sanoa se muille. Pitäisi toisin sanoen uskaltaa kehua itseään. Se voi tuntua joskus lähes ylivoimaiselta, onhan tämä suomalainen kulttuurimme melkoisen omakehu-vastainen. Silloinkin kun joku toinen kehuu, heittäydytään helposti vaatimattomiksi tyyliin  "eihän tämä nyt mitään ole", sen sijaan että reippaasti kiitettäisiin kehuista ja vahvistettaisiin, että minä sen olen tehnyt, eikö vaan olekin hieno.

Asiahan on nimittäin niin, että jos ei itse osaa arvostaa niin on paha vaatia sitä arvostusta muiltakaan. Ja jos ei saa arvostusta, niin se kyllä näkyy sitten myös myynnissä. Jokainen käsityöläinen laittaa niihin kättensä töihin, jos ei nyt ihan sisintään niin pienen palan itseään kuitenkin. Siksipä se onkin niin vaikea sitten kehua sitä tuotettaan kun silloin joutuu väistämättä kehumaan itseään. Meillähän on sellainenkin sanonta taakkana kuin oma kehu haisee, tai vaatimattomuus kaunistaa. Kateellisten panettelua, sanon minä!

Tällaisena aikana kun raha on tiukassa yhdellä jos toisella, säästöjä tehdään vähentämällä työntekijöitä ja pelko tulevasta pistää miettimään tarkasti mihin rahansa pistää, olisi erityisen tärkeää osata myydä ettei itsekin joutuisi kilometritehtaalle. Jos sitten ei osaa arvostaa sitä omaa työtään ja itseään, niin kuinka pystyy myymään yhtään mitään kenellekkään. Nyt pitää rinta rottingilla uskaltaa sanoa että minä olen hyvä, minä olen taitava, minun tuotteeni on tehty ammattitaidolla ja se on laadukasta käsityötä.

Pitää miettiä sellainen lyhyt ja ytimekäs puhe omasta yrityksestä ja omista tuotteista. Sellainen, missä muutamalla lauseella tulee kertoneeksi sen kaiken oleellisen, mikä herättää asiakkaan mielenkiinnon ja mistä asiakas ymmärtää selkeästi millaisesta tuotteesta ja yrityksestä on kyse. Se ei ole helppo tehtävä, vaikka voi äkkiseltään siltä tuntua, mutta se ehdottomasti kannattaa tehdä. Eikä riitä että sen vaan miettii, vaan sitä pitää alkaa kokeilemaan käytännössä, saada se kulostamaan luontevalta omissakin korvissa. Se pahin kriitikko kun useimmiten onkin minä itse.

Nyt vaan kaikki kilvan uskomaan itseensä, yritykseensä ja yhteistyöhön. Nostetaan suomalainen käsityö maailmankartalle ja ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on tarjota maailmalle.


16. tammikuuta 2015

Kun yrittäjä sairastuu

Julkaisemme  yrittäjäkollegan kirjoituksen henkilökohtaisesta aiheesta poikkeuksellisesti nimettömänä. /ylläpito

***

Varmasti moni pienyrittäjä miettii tilannetta, jossa itse sairastuu, samoin sitä, mitä sitten kun se sairastuminen muuttuu todellisuudeksi.

Oma sairastumiseni osui viime kesän loppupäiviin, ja sairasloma jatkuu edelleen kevääseen 2015,mahdollisesti vielä pidempäänkin. Sairastuminen on saanut aikaan sen, että on opittava elämään päivä kerrallaan, vielä enemmän kuin normaalissa tilanteessa jossa on työkykyinen. Huoli taloudellisesta pärjäämisestä on ollut koko ajan suuri, samoin huoli siitä mikä on yrityksen tulevaisuus. Vaikka yrittäjä on sairaslomalla, eivät yrityksen asiat rauhaan jätä siltikään, sitä ehtii miettiä moneen suuntaan, mikä yrityksen kohtalo on näin pitkän sairasloman jälkeen.

Itse ehdin kerätä jo vakituista asiakaskuntaa, mutta pitkään tässä on joutunut tarjoamaan tilaustöissä pelkkää "ei se nyt käy, koska olen sairaslomalla".

Mitä kaikkea sitten pitää hoitaa kun yrittäjä joutuu pitkälle sairaslomalle? Itse pistin ensimmäiseksi Yelin eli yrittäjäeläkevakuutuksen katkolle, samoin liiton jäsenmaksuista pyysin vapautuksen sairasloma-ajalle. Ilmoitin tilitoimistolleni sairaslomani pituuden, ja edelleen pidän yhteyttä tilitoimistoon jotta kirjanpitäjä tietää missä kulloinkin mennään.

Sitten tulevatkin kuvaan mukaan sairaspäivärahan hakeminen, sillä jotenkin sitä on elettävä kuitenkin, koitettava hoitaa ne pakolliset henkilökohtaisetkin menot.

Kelan sivuilla on tietoa siitä, miten menetellä kun yrittäjä sairastuu. Jos yrittäjä on Yel-vakuutettu,
sairaspäivärahan omavastuuaika on sairastumispäivä ja 9 seuraavaa arkipäivää.
Jos on Yel-vakuutettu yrittäjä, Kelasta voi saada sairaspäivärahaa osalta sairauspäivärahan omavastuuaikaa. Yel-päivärahaa voi saada jo sairastumispäivän ja sitä seuraavien kolmen arkipäivän jälkeen. Sairaspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä ja sairaspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivältä. Lähteenä käytetty http://www.kela.fi/sairauspaivaraha_yrittajalle

Kurjin yllätys tässä taisi olla se, että vaikka ensimmäinen sairaspäiväraha maksetaan 6 sairastamispäivän jälkeen, niin seuraava maksetaankin sitten 25 päivän jälkeen. Ensimmäinen 6 päivän jälkeen maksettava päiväraha on todella pieni summa, ja kun lasketaan siitä 25 eteenpäin, siinä saa todellakin tehdä ihmeitä että selviää taloudellisesti.

Otetaanpa esimerkki minun tilanteestani, sairaslomaani jatkettiin tämän vuoden puolelle, eli jouduin tekemään jatkohakemuksen sairaspäivärahasta. Sain ensimmäisen sairaspäivärahan jatketun sairasloman ja uuden hakemuksen jälkeen 28.11.2014, seuraava sairaspäivä sitten maksettiinkin 2.1.2015. Pitkä aika venyttää senttejä, joulu ja kaikki siinä samassa. Eittämättä mieleen tuli, jätetäänkö viettämättä perheemme joulu, miten sen laittaa, koska tulot romahtivat täysin.
Kun tässä laskee tarkemmin, kuukausitulot minun osaltani jäivät n. 400 euroon, verot maksettuna jo, sillä sairaspäiväraha on verotettavaa tuloa siinä kuin mikä muu tahansa.

Marraskuussa  2014 jouduimme turvautumaan toimeentulotukeen, sillä normivaje osaltani oli reilut 270 euroa. Sairaspäiväraha joka maksettiin minulle 28.11.14 laskettiin tuloksi joulukuulle.

Toimeentulotuki on tilapäistä apua, sekä viimesijainen etuus silloin kun muuten ei pärjää.
Tarkempia tietoja löytää eri kaupunkien internet-sivuilta.

Miltä se sitten tuntuu, kun joutuu turvautumaan toimeentulotukeen? Minä, yrittäjä, joka kuvitteli tekevänsä töitä ja hankkivansa elantonsa omalla työllään?

Monenlaiset tunteet vellovat mielessä, syyllisyys, häpeä, arvottomuuden tunne, koska työkyky on mennyt, vaikkakin tilapäisesti.
Kun asuu pienellä paikkakunnalla, sitä väkisinkin tulee mieleen ajatus, mitä jos tuttavat saavat tietää, ja samalla kuitenkin oma tilanne ahdistaa.

Välillä sitä on vihainen itselleen siitä, että elimistö petti, ja sairastuin, välillä sitten yrittää alistua kohtaloonsa, ja toivoo että vielä tästä eteenpäin mennään, ja saan jatkaa rakastamassani ammatissa yrittäjänä, tehdä sitä työtä, joka juuri minulle on tärkeää.

Sen, mitä tämä sairastuminen on opettanut, on varmaankin kärsivällisyys, hyväksyminen että minulle kävi näin, ja tästä mennään ylitse, ja elämä jatkuu kuitenkin kaiken tämän jälkeenkin. Toivoa ei pitäisi koskaan menettää, vaikka monessa kohdassa tämän sairaslomani aikana on ollut täysi työ pitää jonkinlaista toivonkipinää yllä.

Vaikka helppoa ei ole ollut, eteenpäin mennään, pikkuhiljaa parempaan, kohti kevättä ja uutta kesää.