Käsityöyrittäjällä jos kellä pitäisi olla hyvä itsetunto. Pitäisi osata arvostaa itseään ja niitä kättensä töitä ja myös rohkeasti sanoa se muille. Pitäisi toisin sanoen uskaltaa kehua itseään. Se voi tuntua joskus lähes ylivoimaiselta, onhan tämä suomalainen kulttuurimme melkoisen omakehu-vastainen. Silloinkin kun joku toinen kehuu, heittäydytään helposti vaatimattomiksi tyyliin "eihän tämä nyt mitään ole", sen sijaan että reippaasti kiitettäisiin kehuista ja vahvistettaisiin, että minä sen olen tehnyt, eikö vaan olekin hieno.
Asiahan on nimittäin niin, että jos ei itse osaa arvostaa niin on paha vaatia sitä arvostusta muiltakaan. Ja jos ei saa arvostusta, niin se kyllä näkyy sitten myös myynnissä. Jokainen käsityöläinen laittaa niihin kättensä töihin, jos ei nyt ihan sisintään niin pienen palan itseään kuitenkin. Siksipä se onkin niin vaikea sitten kehua sitä tuotettaan kun silloin joutuu väistämättä kehumaan itseään. Meillähän on sellainenkin sanonta taakkana kuin oma kehu haisee, tai vaatimattomuus kaunistaa. Kateellisten panettelua, sanon minä!
Tällaisena aikana kun raha on tiukassa yhdellä jos toisella, säästöjä tehdään vähentämällä työntekijöitä ja pelko tulevasta pistää miettimään tarkasti mihin rahansa pistää, olisi erityisen tärkeää osata myydä ettei itsekin joutuisi kilometritehtaalle. Jos sitten ei osaa arvostaa sitä omaa työtään ja itseään, niin kuinka pystyy myymään yhtään mitään kenellekkään. Nyt pitää rinta rottingilla uskaltaa sanoa että minä olen hyvä, minä olen taitava, minun tuotteeni on tehty ammattitaidolla ja se on laadukasta käsityötä.
Pitää miettiä sellainen lyhyt ja ytimekäs puhe omasta yrityksestä ja omista tuotteista. Sellainen, missä muutamalla lauseella tulee kertoneeksi sen kaiken oleellisen, mikä herättää asiakkaan mielenkiinnon ja mistä asiakas ymmärtää selkeästi millaisesta tuotteesta ja yrityksestä on kyse. Se ei ole helppo tehtävä, vaikka voi äkkiseltään siltä tuntua, mutta se ehdottomasti kannattaa tehdä. Eikä riitä että sen vaan miettii, vaan sitä pitää alkaa kokeilemaan käytännössä, saada se kulostamaan luontevalta omissakin korvissa. Se pahin kriitikko kun useimmiten onkin minä itse.
Nyt vaan kaikki kilvan uskomaan itseensä, yritykseensä ja yhteistyöhön. Nostetaan suomalainen käsityö maailmankartalle ja ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on tarjota maailmalle.
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa :) Joillakin tuo vähättely ja vaatimattomuus näkyy myös hinnoittelussa, ei kehdata pyytää omasta työstä tarpeeksi rahaa.
VastaaPoistaHei, kirjoitat tosi asiaa. On täytynyt ihan opetella tuo oman käsityön arvostus. Me käsityöyrittäjäthän todella laitamme ison osan itseämme tuotteeseemme. Luovuus, suunnittelu, kokeilu, epäonnistuminen, uusi kokeilu, onnistuminen jne. Kaiken tämän tulisi näkyä siinä, että arvostamme omia tuotteitamme ja hinnoittelemme ne oikein.
VastaaPoista