Päiväkirja käsityöyrittäjän arjesta

Tässä postauksessa kerron teille lukijoille, millainen on juuri minun arkeani käsityöyrittäjänä. Meitä on monenlaisia, monen eri toimialan käsityöyrittäjiä, mutta jokaisella on sama palo tehdä tätä työtä, tehdä se parhaalla mahdollisella tavalla.

Minulle itselleni työni laatu, sekä käytettävyys koruissa merkitsee paljon, laatu on niitä avainasioita, joista pidän kiinni.

Mutta, mennäänpä tähän päivään ja siihen, miten päiväni alkoi ja eteni.

Tiistai 5.8.2014

Aloitin työt tänään  vasta klo 11.00 koska aion jatkaa iltaan asti korujen tekemistä. Päivään on toki mahtunut paljon muutakin. Jokaisen kuukauden viides päivä on myös tilitoimistoaineiston teko, että se on ajoissa tilitoimistolla. Se vie oman aikansa koneella. Kuitit ja muut skannaan aina, käytän muutenkin paljon sähköpostia asioiden hoidossa. Tarkistan yrityksen pankkitilin, mitkä suoritukset näkyvät jo, mitkä eivät vielä.

Kuvassa tietokoneeni näyttö, ja taustakuva, muistutuksena itselleni lause: "Ainostaan sanakirjassa menestys tulee ennen työtä".  Kuulin jossakin, en enää edes muista missä yhteydessä tai keneltä tuon kyseisen lauseen, viisas sanonta, sillä näinhän se on  joten lause päätyi koneeni työpöydän taustakuvaksi.

Sitten onkin aika aloittaa korujen tekeminen, tällä hetkellä minulla ei ole yhtään tilaustyötä tekeillä. Eli nämä päivät menevät siihen, että teen verkkokauppaan koruja, vähän muutakin kyllä. Metallit jätin tänään rauhaan, olisi ollut melkoisen lämmin istua polttimen kanssa, ja siksi päädyin tekemään helmikoruja. Millaisia, se selviää sitten kun verkkokauppa avataan.

Jokaisena työpäivänä, joita minulla on viikossa kuusi, eli myös lauantai, yritän illansuussa pitää pienen tauon, jolloin lähden lenkille. Koska teen paljon työtä istuen, on pakko huolehtia myös itsestään sillä istuminen on niitä asioita, jolla pilaa äkkiä niska-hartiaseutunsa. Sama juttu on jalkojen verenkierron kanssa, jos istuu koko ajan, ja monen monta tuntia peräkkäin, minun ainakin on pakko nousta jaloittelemaan välillä.

Töitä tehdessäni kuuntelen paljon musiikkia, koska luovuuteni on parhaimmillaan kun kuuntelen mieleisiä lauluja, jotka tuovat mieleen muistoja monista hyvistä hetkistä. Myös ilta ja yö ovat minun aikaani, jolloin saatan tehdä töitä ihan hyvin, koska perhe nukkuu. On hiljaista, kuulokkeet korvilla on kiva tehdä töitä, nauttia siitä, että on yksin, tekee jotain, mitä rakastaa ja minkä tekeminen tuntuu hyvältä aina vain.

Keskiviikko 6.8.2014

Aamuni alkavat lähes samalla tavalla joka päivä, paitsi sunnuntaisin, siinä olen ehdoton, en tee töitä sunnuntaina, vaan kaikkea sellaista, mikä on myös tärkeää korujen lisäksi. Lyhyesti sanottuna sunnuntai on minun ja perheeni oma päivä.

Pitkälti tiistain kaltainen päivä on tämä keskiviikko ollut. Postista tupsahti kaipaamani korutarvikkeet, joita tilasin koska huomasin että tietyt osat alkavat loppua. Verkkokaupan muokkaaminen pitää kiireisenä,ja kuviakin olisi otettava koruista, hinnoiteltava, lisättävä kuvineen verkkokauppaan.

Torstai 7.8.2014

Nukuin pidempään kuin aioin, torkutin puhelimen kelloa, ja sekös harmitti. Koetan kääntää harmin tunteen positiiviseksi energiaksi, ja etsiä arjestani ne hyvät hetket. Kaatuiko maailma, kun nukuin pidempään? Kuka käski katsella tabletilta elokuvaa yömyöhään? Mitä menetin, siksi että nukuinkin pidempään? Miten otan kiinni sen ajan, jonka jäin töissäni jälkeen? Kaikkiin kysymyksiin löysin vastauksen, maailma pysyi paikallaan, työt etenivät, joten, ei aihetta stressiin sittenkään.

Tässä työssä itsekuri on tärkeää, ja  kun tekee töitä yksin, on muistettava istua kiltisti työpöydän vieressä, mutta myös muistettava tauottaa työtään. Sain päivän aikana avainnauhat valmiiksi, nyt onkin erilaisia avainnauhoja jotka eivät tule kaulaan, vaan ihan muualle, minne, se paljastuu vasta kun verkkokauppa avataan.

Perjantai 8.8.2014

Kello soi 7.45, aamukahville, muut aamun puuhat, tiedossa olisi kuvausta, hinnoittelua, oikeastaan hinnoittelu on aina se vaikein osuus. On laskettava millainen hinta on työmäärään nähden oikea, arvonlisäverot ja muut maksut, ja se, että voittoakin pitäisi myydystä korusta tulla. Jos puhutaan useiden satojen korujen myynnistä, voittoprosentti on ihan eri luokkaa. Tosin silloin kyseessä on usein massatuotanto, jota haluan välttää. Ja tänä samaisena päivänä päähän pälkähti idea, jonka alku on oikeastaan tuttavaperheen kuistilla, mitä siitä on tulossa, se nähdään aikanaan. Ideaa on vielä muokattava, hiottava loppuun, ja nyt kyse onkin metalleista.

Lauantai 9.8.2014

Hereillä kello 9.00 aikaan, aamukahvit tietokoneella sähköposteja ja päivän lehdet lukien. Korujen tekeminen alkoi n. 10. 00 aikaan, päivällä pieni tauko koska haluan lenkille, sauvat käteen, puhelimesta napit korville, antaa mukavasti vauhtia kun kuuntelee lempimusiikkiaan. Suuntaan useimmiten hiljaisille poluille, joissa ei ole paljoa vastaantulijoita, en hae niinkään sosiaalista elämää lenkillä käydessäni, vaan lenkkeilen itseni, ja oman työkykyni vuoksi, jotta jaksan mahdollisimman pitkään tehdä töitä.

Lauantai on lempipäiväni, illalla luvassa sauna, koruja voi tehdä yömyöhään, sunnuntaina nukun pitkään, eikä ole kiire minnekään.

Sunnuntai 10.8.2014

Vapaapäivä

Maanantai 11.8.2014

Aamukahvilla ja sähköposteja lukiessani yrityksen sähköpostiin oli tullut kysely tietynlaisesta korusta, jonka lupasin luonnostella käsin piirtäen, skannata ja lähettää asiakkaalle sähköpostiin. Jos sitten asiakas pyytää muutoksia, teen ne, ja lähetän uuden skannatun kuvan.

Muuten päivä meni tehdessä koruja verkkokauppaan, kiire taitaa tulla, välillä lähes ahdistaa, aikaa on vähän reilu kuukausi, kaiketi jatkan päiviä yöstä, ja yritän saada kaiken ajallaan valmiiksi.

Jossain välissä muiden töiden ohella tein myös seuraavan riipuksen, joka menee 8- vuotiaalle tyttärentyttärelleni, pinkkiä, tottakai. Melko varmasti päädyn nahkanauhaan tässä korussa, saa näppärästi kaulaan, ja pois kaulasta. 

Tässä hieman minun viikkoni kulkua, paljon muutakin ehtii tapahtua, puhelimeen vastaamista, välillä lenkille kun tauon paikka on tarpeen. Ilolla kuitenkin teen tätä, vaikka oma palkka ei suuren suuri olekaan, on hienoa tehdä jotakin mitä rakastaa, ja nähdä omien käsiensä työn tulos.

Viikon käsityöyrittäjä - Soja Murto

Kuka olet, mistä tulet, minne olet menossa?

Mie olen Soja Murto, kansallispukuvalmistaja, kahden tyttären äiti ja yhden miehen vaimo. Kansallispukujen lisäksi teen sarafaaneja ja feresejä sekä kansanperinteestä ammentavia moderneja vaatteita ja asusteita. Tulin Kotkasta, asustelen Imatralla ja tässä on ihan hyvä, kiitos, en ole menossa mihinkään.

Kuinka kauan olet ollut yrittäjänä? Miten päädyit kansallispukujen pariin? 

Yritykseni täytti helmikuussa 13 vuotta. Pitkästä vastahankaisuudesta huolimatta päädyin jatkamaan äitini työtä ja se on miulle täydellinen valinta. Äiti on tehnyt kansallispukuja työkseen koko elämäni ajan, joten olen tavallaan kasvanut kansallispukuun sisälle. Kansallispukuja tehdessä en käytä ompelukonetta ollenkaan. Käsin ommellen materiaalin hallitsee koko ajan ja jokainen pisto paitsi kiinnittää, myös koristaa vaatetta. Kaunista käsialaa ei tarvitse piilottaa, vaan ompeleen rytmi tuo puvulle persoonaa, jota koneellisesti ei voi tehdä. Kansanomainen työskentelytapa on myös armollinen. Taito ei ole virheettömyyttä vaan sitä, että osaa aina jatkaa niin, että poikkeama oikeastaan kuuluukin asiaan ja tuo vaatteelle tai kirjonnalle luonnetta.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Onkohan sellaista? Syön aamupalan tietokoneella seitsemän maissa. Vastailen sähköposteihin, kirjoittelen laskuja ja tarjouksia, päivitän blogia, Facebookia tai nettisivuja. Ompelen, kirjon tai kudon, mitä sitten onkin meneillään ja aina syödessä tai kahvitauolla istun tietokoneella jatkamassa toimistohommia. Työpäiväni päättyy yleensä joskus neljän maissa. Keskiviikkoisin opetan Imatran työväenopistossa kansallispukujen ompelua ja FolkJamia.

Mistä saat virtaa syksyn pimeinä aamuina? 

Syksystä! Raikkaasta ilmasta, tunnelmasta, vesisateen happirikkaudesta ja arjen rutiinista. Syksy on miun ehdoton lempivuodenaika.

Lähtisitkö lomalle sukeltamaan, kiipeilemään vuorilla vai makoilemaan rannalle?

Näistä vaihtoehdoista sukeltamaan. Lomailemme pääasiassa kotimaassa ilman aikatauluja ja suunnitelmia asuntoautolla kurvaillen ja kaikki kohdalle osuvat mielenkiintoiset paikat koluten.

Mitä toivot tulevan syksyn/talven tuovan tullessaan?

Sain Etelä-Karjalan kulttuurirahastolta apurahan Väre-huivin kehittelyyn. Se on hyvässä vauhdissa ja toivon, että homma sujuu kuin tanssi ja saan myyntikanavat mukavasti auki. Toivon värikästä ja raikasta syksyä ja kunnollista talvea sopivalla lumimäärällä ja pakkasella niin, että voi hiihtää ja luistella sydämensä kyllyydestä.

Soja haastaa mukaan pitkäaikaisen ystävän ja yhteistyökumppanin Susannan Työhuoneelta. Ensi viikolla on Käsityökortteli -sivuston avajaiset ja haastattelen sivuston perustajaa Otto Aanmaata, Soja ja Susanna äänessä sitten seuraavalla viikolla! 

Viikon käsityöyrittäjä -sarjan esittely

Kesä kulkee kohti syksyä. Syksyllä kaikki uudistuu, aloitetaan harrastuksia, kuntokuureja, sisustetaan kotia, ollaan täynnä auringosta saatua energiaa. Meillä Käsityökorttelilaisillakin on edessä uuden alku - ryhmämme on muuttanut pois Facebookista omalle foorumille, tähän blogiin on puhallettu eloa kokonaisen tiimin voimin, ja viralliset sivumme kasityokortteli.fi ovat likimain valmiit.

Ensi viikolla aloitamme Viikon käsityöyrittäjä -sarjan, missä yksi yrittäjä vastaa kysymyksiin ja haastaa sitten seuraavan mukaan ja haastattelee tätä. Hauskaa! Ensi viikolla minä haastattelen tämän haastatteluidean keksijää Soja Murto-Hartikaista. Sojalle jää hetki aikaa tehdä seuraava haastattelu, sillä seuraavalla vkolla 19.8 on uuden sivuston avajaisviikko, ja haastattelupenkkiin pääsee Otto Aanmaa, jonka ideasta ja kovan työn tuloksena Suomen Käsityöyrittäjät on syntynyt. 

Soja Murto Helsingin Käsityökorttelissa

Millaisia asioita sinä haluaisit kysyä yrittäjiltä? Nyt saa toivoa ja ehdottaa!

Liikkuvat solmut

Aika monella on, tai on ainakin ollut kaulakoru, jossa on liikkuvat solmut. Siis sellainen, jossa joku riipus tai helmi on nauhassa, missä riipuksen molemmin puolin on solmu, josta vetämällä saa nauhaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Erittäin kätevä systeemi, jonka avulla jokainen saa sen korun kaulalleen juuri siihen kohtaan, missä se itsekullekin on parhaassa kohdassa.

Aika, vesi ja kulutus kuitenkin syövät näitäkin solmuja ja joskus solmu aukeaa, tai sitten tulee ostaneeksi pelkän riipuksen ja nauhan, eikä sitten tiedäkään, kuinka sen solmu tehdään. Minua pyydetään tosi usein tekemään se solmu. Annankin nyt tässä sen solmun ohjeen, jotta kukaan ei enää joudu pulaan lempikorunsa kanssa.

Aluksi on siis nauha, jossa helmiä, tai mitä nyt itse kullakin on. Nauhan pituus mielellään n. 90-100 cm.

Taivuta ensin toinen nauhanpää kuvan osoittamalla tavalla. Jatkan tästä kuvilla, jotka on otettu tuosta taivutetun nauhan kohdasta ja selvyyden vuoksi käytän kuvissa kahta eriväristä nauhaa, jotta solmun eteneminen käy selvemmin ilmi.

Tee taivutetusta nauhasta lenkki.

Vie nauhan pää lenkin tekevän nauhan ja viereisen nauhan alitse.

Seuraavaksi taivuta nauhanpää viereisen nauhan yli lenkin puolelle. (Kuvassa näkyy pieni teipin pala pitämässä nauhan päätä paikoillaan, normaalistihan pitäisin kiinni nauhoista, mutta en voi pitää sekä kameraa, että näitä nauhoja yhtäaikaa, joten pitää käyttää vähän apukeinoja. Sinulla on tietenkin nauhat käsissäsi kun teet solmua.)

Pujota nyt nauhan pää siitä lenkistä kuten kuvassa.

Toisella kädellä vedät nauhan päästä ja toisella työnnät solmua peukalo-etusormi otteella kuten kuvassa. Näin solmu kiristyy nätisti.

Solmu on valmis. Tuon pitkäksi jääneen pään voi leikata pois. Solmu kannattaa kiristää hyvin, niin se pysyy ja kestää, vaikka pään leikkaisi hyvin läheltä solmua. Sitten pitää tietenkin tehdä sama sille toiselle nauhan päälle ja näin koru on valmis. Vedä solmuista nauha riittävän pitkäksi, jotta saat korun pujotettua pään yli kaulaan ja sitten kaulassa vedät taas solmuista ja kiristät nauhan haluamaasi pituuteen.

Solmua kannattaa harjoitella pari kertaa, niin sen jälkeen se sujuu helposti.

Kurpitsavaunusta kauppa-autoksi

Pikkutytöstä asti lempiautoni on ollut kuplavolkkari: iloinen, pyöreä ja ystävällinen. Niillä olenkin ajanut siitä asti, kun sain ajokortin. Kun minun tuli aika luopua kivijalkapuodista ja ryhtyä kiertämään myyntitapahtumia, halusin tehdä sen kauppa-autolla. Oli selvää, että se olisi Volkswagen Kleinbus.

Niinpä reilu vuosi sitten pihaamme kaarsi kuljetusauto kyydissään jotain suurta ja keltaista. Jotain, joka korotettuine kattoineen, kurpitsankeltaisine väreineen, vararenkaineen ja lippoineen suorastaan huusi olevansa kauppa-autoni.

Tuleva kauppa-autoni ei ollut mikään ihan tavallinen kleinari. Se on korotettu pakettimalli, Kastenwagen Grossraum, vuosimallia 1976. Se oli seissyt taivasalla vuosia, joten se vaati perusteellisen kunnostuksen ennen kuin sillä pääsisi tien päälle, saati myyntitapahtumiin.

Vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneella täytyy olla joko paksu lompakko, taitoa korjata itse tai joku, joka korjaa. Minulla on onnekseni jälkimmäinen, vaikka enpä kahta ensimmäistäkään pahitteeksi pistäisi. Mieheni siis vietti talven rälläkän ja hitsikoneen kanssa kauppa-auton kimpussa.

Pala palalta puhki ruostunut pelti...

... vaihtui ehjään.

Keväällä mies kävi auton tekniikan läpi ja maalasi sen. Toukokuussa moottori pörähti käymään ensimmäisen kerran. Auto katsastettiin ja se sai kylkiinsä vielä yritykseni teippaukset.

Aikataulu oli tiukka, silla olin ilmoittautunut Käsityökorttelikiertueelle kauppa-autollani. Kiertue starttasi Jyväskylästä 10.5. Katsastusmies leimasi auton paperit 8.5. Ensimmäinen tapahtuma oli lähes 200 km matkan päässä. Jännitti, mutta hyvin auto neitsytmatkansa kesti ja kulki.

Olen huristellut kauppa-autollani nyt pian kolme kuukautta lähes jokaisena viikonloppuna myyntitapahtumiin eri puolille eteläistä ja Keski-Suomea. Helsingin Käsityökorttelista palatessa viimeiset 100 km taitettiin konerikon vuoksi hinausköyden päässä. Pitkä seisominen oli tehnyt moottorissa tuhojaan ja kaksi männistä suli. Koneremontin jälkeen auto saatiin tien päälle taas.

Kleinari on mitä mainioin ajettava: yllättävän kuorma-automainen ja samalla ketterä. Matkavauhtina pidän sillä koneremontin jäljiltä sisäänajossa maltillista n. 90 km/h, jonka se kulkee kevyellä kaasulla.

Kauppa-auto on herättänyt valtavasti ihmetystä ja ihastusta. Itse suorastaan rakastan sitä. Pidän sen ulkonäöstä, sillä ajamisesta ja ennen kaikkea siitä, miten se helpottaa myyntitapahtumien rankinta puolta, roudaamista. Myyntikatos on helppoa pystyttää auton kylkeen ja nostaa tavarat esille ja tapahtuman jälkeen pakata takaisin autoon.

Olen niin onnellinen kauppa-autostani, se on niin paljon muutakin kuin kulkuneuvo ja myyntikoju. Siihen ja sen ympärille voi rakentaa vaikka mitä! Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa toteuttamaan suunnitelmiani ja toivottavasti meillä on paljon yhteisiä kilometrejä edessä - kauppa-autollani ja minulla.