Tämä on henkilökohtainen kokemukseni myyjänä Pori Jazzeilta 2014
Olen jo unohtanut mistä se ajatus Pori Jazzeille lähti. Joka tapauksessa alkuvuodesta saatiin kasaan hyvä kolmen hengen porukka ja maaliskuussa varattiin paikka. Samalla tuli laskukin. Neljä numeroisia summia. (!!) Lasku vaikutti aika paljo pankkitiliin ja vasta heinäkuussa saisi summan takaisin ja toivottavasti korkojen kera.
Toukokuussa ja kesäkuussa mietittiin majoitusvaihtoehtoja. Asunto saatiin vuokrattua yksityiseltä ja aika läheltä Jazzkatua. Pidettiin myös palaveri ennen tapahtumaa ja mietittiin mitä kaikkea otetaan mukaan ja keltä löytyisi mitäkin. Se helpotti suunnattomasti perjantain pystytystä, vaikka mikäänhän ei mene koskaan niinkuin suunnittelee.
1. Perjantain myyntikoju 2. Houkutuslintu katolla 3. Pientä puuhastellua ja Taitokirjaa lukemassa
Oltiin sovittu treffit about yhdeksi Poriin. Oma-aikataulu tosin heitti sillä odottelin aamulla kukkaroita saapuvaksi puristuksesta. Puoli tuntia ennen lähtöä sitten hain kukkarot ja koukkasin vielä yhden jälleenmyyjän kautta viemässä hänelle lisää tavaraa. Suoraan en siltikään Poriin päässyt. Toinen koukkaus Euran kautta ja myyjäispöydän purkaminen. Nopeat viidentoista minuutin kuulumisen vaihdot ja taas tukkaputkella eteenpäin.
Perjantai sujui ihan hyvin. Ei meillä muillakaan suunnitelmat menneet niinkuin piti. Kuuteen mennessä saatiin kuitenkin myyntipaikka valmiiksi. Vähän ennen puolta yötä sai sitten sulkea. Illan kokonaismyynti oli omalta osalta yksi myyty koru.
1. Alkuviikon menu 2. Festarijengiä! 3. Uutuustuotteita ja Instagram-mainostusta
Alkuviikko meni sukkelasti, vaikka myynti oli surkeaa. Yhdeksitoista aamulla myymään ja puolilta öin taas pois. Kyllähän me päästettiin toisiamme syömään ja joku kävi aina kaupassa tai muuta sellaista. Alkuviikosta oli paljon tuotteita ja pientä näpräämistä tehtävänä. Korvakorujen kasaamista ja niiden kiinnittämistä ripustuspahveihin. Logojen ompelua kukkaroihin ja muuta pientä. Yhtenä aamuna jäin myös ompelemaan lisää tuotteita, jotta loppuviikoksi sitten riittäisi tavaraa. Yksi päivä myös vaihdettiin järjestystä, kun ensimmäinen ei toiminut. Olihan se kiva aloittaa klo 23 yöllä.
Puolivälissä sain yhtenä aamuna nukkua niin pitkään, kuin unta piisasi. Halleluja! Kun pään patjasta nostin oli kello jo komeasti yli kaksi iltapäivällä. Rauhallinen aamupala ja sitten takaisin myymään.
1. Kuivashampoo pelastaa 2. Se kuuluisa ateria 3. Yökukkumista
Loppuviikko tuntui jo vähän rankemmalta. Yöunet pelastivat, mutta huono syöminen ja pitkät päivät alkoivat vaikuttamaan. Jotain sellaista yliväsymystä ja sekopäisyyttä varmaan oli. Sanat menivät aivan sekaisin. Keskiviikko tuntuu hyvältä. Myynti alkaa kiihtymään, kuten moni konkari meille oli kertonut. Vuhuu! Mutta ei. Torstai on jo heikompi päivä. Perjantai on taas yhtä hyvä, kuin keskiviikko. Perjantaina taisin syödä ekan lämpimän ruuan neljään päivään. Normaalikokoinen lautanen, nälkäkin jäi. Mutta yäk kuinka paha olo tuli sen jälkeen. Eväsleipiä ei tosin tehnyt enään tuon reissun jälkeen myöskään. Lauantai meni ihan ok, osittain tuntui jo pakko myynniltä. Alkoi pelottaa. Tuleeko takkiin vai saanko ens viikoks ruokaa? Kuuluiko mainospuheiden välistä se epätoivo asiakkaille, että toivoisi niiden ostavan?
Sunnuntai. Viimeiset tunnit. Kohta kotiin. Puolilta päivin ukkostaa. Onneksi se loppuu ja myynti yllättää positiivisesti. Viideltä alkaa rankkasade. Asiakkaat kaikkoavat katoksiin. Pistetään kamat kasaan ja aletaan purkamaan. Nälkä. Nälkä!! Autoon päästettä olo oli niin väsynyt, ettei aivot enään reagoineet mitään. Vastaukset kumppanille on jotain epämääräistä mutinaa. Kotiin. Grillin kautta ja nukkuman.
10 päivää ja 130 tuntia töitä. Seuraava päivä oli ansaittu vapaapäivä.
Roosa
Kuvat Instagrammista @roosablom ja @simonehos // Kuvat julkaistu kuvanottajan luvalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti