Vaikka kesän lämpö hellii meitä, minä olen istunut sekä sahan, polttimen, viilojen ja filssikapuloiden kanssa. Kaikkia näitä tarvitaan kun tehdään vaikka ihan yksinkertaista hopeasormusta.
Itse rakastan sormuksia, ja minut usein tunnistaakin siitä, että lähes joka sormessa on sormus. Liioitteluako? No, ehkä, se vain on minun tapani olla oma itseni. Töitä tehdessä tuota sormusmäärää ei kuitenkaan ole hyvä käyttää.
Muutamia pieniä olennaisia asioita sormuksen teosta näin alkuun. Kun mittaa sormuksen kokoa, tulee muistaa seuraava kaava, jonka mukaan käytettävän hopealevyn määrä on oikea. Hopealevyä tein itse toukokuussa viimeksi vanhalla koulullani sulattamalla ja valssaamalla kaikki hopeajäämät ja sahauspölyn mitä oli muutamien kuukausien aikana tullut.
Sormuksen halkaisija, eli oikea koko sormeen mitataan sormusmitalla. Mittoja on sekä kapeille että leveille sormuksille.Itse tein opiskeluaikana yhtenä näyttötyönä leveiden sormusten mitan.
Niin ja se kaava, eli pii = (3.14) x halkaisija +2 x aineen vahvuus. Eli jos sinulla on 1mm vahvaa hopealevyä, tarvitset silloin ainevahvuudeksi 2mm.
Jostain syystä osaan tuon kaavan vaikka kesken unieni herätettäisiin ja kysyttäisiin sitä.
Piirrotin piirtopiikillä hopealevyyn 12mm leveän ja 60 mm pitkän kappaleen,josta sormus tehdään. Ja sitten päästäänkin leimoihin. Itse käytän nimileimaa TSM, joka tulee koko nimeni ensimmäisistä kirjaimista. Nimileima varmistaa kuka korun on tehnyt, ja pitoisuusleima puolestaan varmistaa että hopean pitoisuus on oikea.
Leimat lyödään punsseleilla ja vasaralla sormuksen sisäpintaan, vierekkäin, nimileima ensin, sitten pitoisuusleima.
Sormusaihio on nyt juotettu päistään yhteen, menossa sormuksen pyöristys käyttäen sormuspinnaa ja silikonivasaraa. Tästä on tulossa ihan yksinkertainen hopeasormus.
Kuva yläpuolella, filssikapuloilla (hiomanauhakapula) hiotaan sormuksen pinta ja sisäpuoli. Kapuloita on useita eri karkeuksia. Itselläni on käytössä viisi eri filssikapulaa sisä-sekä ulkopintaan.
Skaavarilla (kalvain) vuollaan sormuksen sisäpinnan molemmista reunoista pois lastu koko sormuksen matkalta. Silloin sormus ei sormeen laitettaessa tunnu epämiellyttävältä, ja sisäpuoli näyttää muutenkin siistiltä. Lopulliseen kiillotukseen käytän joko Dremeliä, tai sitten penkkihiomakonetta jossa on rättilaikka. Kiillotusvaha kuuluu myös asiaan. Vaha pestään pois kun kiillotus on valmis.
Sormus on valmis, pinnasta tein mattapinnan, eli sormuksen pinta on himmeä, ja sormus on nyt käyttövalmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti