Seuraa Käsityökortteli -blogia!

Käsityökortteli -blogi on saanut hirmuisesti uusia lukijoita. Jotta pysytte mukana uusista postauksista alla listattuna eri vaihtoehtoja mistä Käsityökortteli -blogia voi helposti seurata. Toivottavasti löydätte itsellenne sopivimman seurantatavan.

(Seuraamaan pääset klikkaamalla alaotsikkoa)

Facebook

Käsityökortteli -sivulle päivittyy automaattisesti aina uusin postaus. Tykkää siis Käsityökortteli -sivusta ja uusimmat postaukset ilmestyvät Facebook-seinällesi.

Käsityökortteli -sivusto

Käsityökortteli -sivustolta löytyy lista kaikista jäsenten blogeista sekä myös Käsityökortteli -blogi. Uusimmat postaukset näkyvät sivulistauksina.

Bloglovin

Bloglovin on blogien seurantapalvelu. Näet yhdeltä sivulta kaikkien seuraamiesi blogien uudet postaukset. Toimii myös puhelimen sovelluksena!

Feedly

Feedly on sovellus, joka toimii selaimessa sekä puhelinsovelluksena. Näyttää uusimmat postaukset aikajärjestyksessä. Blogit lisätään osoitteella, joten pystyt seuraamaan nimettömästi.

Blogger

Google -tunnuksilla (Sama, kuin Gmail-tunnukset) voit seurata Bloggerin kautta. Seuraamaan pääset sivupalkista.

Viikon käsityöyrittäjä - Susanna Mattheiszen

Toissaviikolla haastattelin Soja Murtoa, ja nyt on hänen vuoronsa. "Valitsin haastateltavaksi Työhuoneen Susannan. Ensin olin hänen tuotteidensa fani, sitten olimme saman kylän yrittäjäkollegoja, sitten jo teimme yhteistyötä ja nyt olemme ystäviä sekä kaikkea edellämainittua" Soja kertoo. 

Kuka olet? Mistä tulet? Minne olet menossa?

Olen Susanna Mattheiszen, Uudellamaalla syntynyt, nykyisin Imatran Immolassa  viihtyvä 40-vuotias naisolento. Mihinkään en ole enää menossa.

Kuinka kauan olet ollut käsityöyrittäjä ja miten siihen päädyit?

Perustin Susannan Työhuone -nimisen yritykseni heinäkuussa 2010, eli juuri on tullut neljä vuotta täyteen. Sitä ennen taisin noin vuoden ajan harjoitella yrittämistä osuuskunnan jäsenenä.

Tie yrittäjäksi oli pitkää itseni etsiskelyä, mutta kiteytän sen kolmeen vaiheeseen:

Ensimmäinen vaihe: Ikinä en ala yrittäjäksi! Ja käsityöllä nyt ainakaan ei elä!

Toinen vaihe: Ei minusta vaan ole normaaliin työelämään. Miten pääsee eläkkeelle?

Kolmas vaihe: Yrittäminen on ehdottomasti mun juttu: itsenäisyys, oma määräysvalta, oma tahti, rakkaus omaan tuotteeseen.

Se, että päätuotteekseni muodostui bambuinen tiskirätti, oli oikeastaan silkka vahinko.

Mistä ammennat tuotteidesi kuva-aiheet?

Asioista, joista itse tykkään. Jos yritän piirtää jotain itselleni merkityksetöntä, siitä ei tule yhtään mitään. Viimeksi yritin saada asiakkaalle aikaan kuvaa partacolliesta, ja muutuin lähes kädettömäksi tyhjän paperin edessä.

Jos voittaisit lotossa miljoonia, mihin kolmeen asiaan ensimmäisenä käyttäisit rahaa?

Maksaisin pois lainamme ja sitten palkkaisin perinnerakentamisen ammattilaisia saattamaan kotimme juuri sellaiseksi, kuin se haaveissani on. Toiseksi hankkisin unelmakodit äidilleni, anopilleni ja sisaruksilleni. Kolmanneksi matkustelisin paljon puolisoni kanssa ja käyttäisin loput rahat normaaliin elämiseen.

Miten hemmottelet itseäsi? Tai miten hemmottelisit, jos rahalla ei olisi väliä?

Olen aina hemmotellut  itseäni mieluiten herkuttelemalla, mutta sen haittapuolet alkoivat näkyä kropassa. Olenkin etsinyt uusia hemmottelumuotoja esimerkiksi elokuvissa käymisestä ja törsäämällä liikaa rahaa Playmobil-leluihin. Jos rahalla ei tosiaan olisi väliä, Playmobil-maailmani olisi varmasti valtava ja lisäksi minulla olisi myös Barbie-maailma.

Mikä on kauneinta maailmassa?

Minulle ylipäänsä kaikki kaunis on tärkeintä maailmassa. Olen hyvin visuaalinen ihminen ja kaunis ympäristö on minulle elinehto. Mutta kaikkein kauneinta, mitä olen koskaan saanut katsella ja kokea, ovat olleet Alpit. Vuoriston kauneus oli sellaista, että sen kokemiseen eivät aistini tuntuneet edes riittävän - se oli jotain niin pakahduttavaa!

Kenet haastat haastatteluun seuraavaksi?

Haastan Heini Perälän Handmade by Heini -yrityksestä, koska meitä yhdistää rakkaus kirkkaisiin väreihin ja maatuskoihin.

Että voisin jatkossakin katsoa pomoani silmiin

Kun aloitin käsityöyrittäjänä, pomoni vannotti, että muistaisin työssäni muutamia sääntöjä. Muuten saisin vapaat kädet. Ne säännöt menivät kutakuinkin näin:

Pidä työmääräsi kohtuullisena. Ei ole väliä sillä että rakastat työtäsi, jos työmäärä saa sinut vain uupumaan. Tee omalla tavallasi; ei tarvitse tehdä niinkuin muut, vain siksi että jonkun toisen mielestä tarvitsisi tehdä niinkuin muut. Kun tekemäsi tuote puhuttelee tai ilahduttaa jollakin tavalla itseäsi, on muitakin joille käy niin; usko tuotteisiisi. Et voi olla yrittäjä vain tehdäksesi rahaa, katso pidemmälle ja etsi kestävämmät perusteet. Vaikka se tarkoittaisi vähän köyhempiä eväitä, se tarkoittaa kuitenkin eväitä hyvällä omallatunnolla. Tee työsi niin, että sillä on jotain merkitystä; ilahduta tai auta ilahduttamaan. Tee tuotteita, joiden kautta ihmiset voisivat kertoa toisilleen: "olet minulle tärkeä". Ja muista: virheitä tulee. Opi niistä.

Olen käynyt pomoni kanssa lukuisia kehityskeskusteluita, mutta yhä vain saan muistutuksia. Erityisesti ensimmäistä sääntöä on hyvin hankala noudattaa. Oma kokemukseni on, että Suomessa ei tajuta tukea pienyrittäjiä, vaikka se kyllä kannattaisi. Kaikenlaiset monimutkaiset ja epäloogiset säännöt ja kiemurat hankaloittavat asioita, jotka voisi toteuttaa paljon yksinkertaisemminkin. Nämä kiemurat kuluttavat työaikaa kamalan paljon aivan muuhun kuin siihen, mitä minun oli yrityksessäni tarkoitus tehdä. Ja työpäivä venyy. Tuntuu että tässä maassa yrityksen pitäisi kasvaa vain mahdollisimman suureksi. Muulla ei ole juurikaan merkitystä. Mutta ei niitä kaikkein eniten hankaloittavia asioita tarvitse oikeasti niin kaukaa hakea, löydän niitä ihan itsekin, paljon paljon lähempää. Ei oikeastaan tarvitse lähteä yhtään mihinkään löytääkseen ne. Mutta jos en silti yrittäisi pitää näitä mielessäni ja yrittää aina uudelleen, en voisi pian enää katsoa pomoani silmiin - peilistä.

Ja millaista sitten on olla ihan oma pomonsa? Ei sekään ole ollut aina helppoa. Toisinaan turhauttaa niin että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, antaa potkut sille yrityksen ainoalle työntekijälle joka taas kerran harhautui tekemään jotain ei niin tärkeää, vaikka ne pakolliset työtehtävät odottivat tekijäänsä ja aika meinasi loppua kesken, tai keksi jälleen uuden tuotteen myyntitapahtumaa edeltävänä iltana ja sen näki kyllä kolmen tunnin unien jälkeen ihan vain naamasta, silloin kun piti pirteänä lähteä pystyttämään myyntikojua. Tai ainakin ihan viimeistään silloin kun se löysi paperipinosta jouluaatonaattona joululahjatilaukset jotka luuli lähettäneensä jo viikkoa aiemmin. Mutta jos listaisin plussia ja miinuksia, olen kaikesta huolimatta varma että plussia tulisi paljon enemmän.   

Ne vapaat kädet ovat se innostavin juttu! Tiedän että muunlaiset toimintatavat olisivat toisinaan taloudellisesti järkevämpiä, mutta sitäkin enemmän ilahduttaa silloin, kun olen uskaltanut tehdä oman pääni mukaan ja saankin siitä kiitosta. Monet omista tuotteistani taitavatkin olla sellaisia, että niistä joko tykkää, tai sitten niitä ei ollenkaan tajua. Esimerkiksi paljastan, että kun Minttukarhu syntyi, eräs lähipiirini rakas henkilö rehellisesti tuli epäilleeksi, ettei niin pöllön näköistä otusta voi kukaan ostaa. Mutta minä olin jo rakastunut tuohon kummaan lajiin. Ja niin vain löytyi useampikin muu jolle on käynyt niin.

Kaiken vastuun kantaminen ja työn tekeminen yksin on kuitenkin myös haastavaa. Mistä voi saada tietoa siitä kuinka asiat kannattaa tehdä käytännössä? Virastoissa kerrotaan mitä laki vaatii ja mihin verot maksetaan, mutta ei ole olemassakaan sellaista virastoa joka kertoisi mitä messuille tarvitaan mukaan, mistä voin ostaa ison määrän vetoketjuja, miten vastaan tullut erikoisempi työ merkitään itse kirjanpitoon, mistä tukkuhinta syntyy ja mitä tuoteturvallisuutta koskevat lakitekstit tarkoittavat, siis ihan suomeksi. Siksi olin ilahtunut kun joskus löysin Facebookista Suomen Käsityöyrittäjät-ryhmän. Epäröin hiukan kelpaisinko joukkoon, mutta onneksi pelkoni oli turha. Nyt jälkeenpäin voin kyllä todeta, että jos olisin kaiken ryhmästä saamani tiedon ja hyödyn oppinut itse kokeilemalla ja  kantapään kautta, tuo ainoa työntekijä olisi saattanut saada potkut jo aikoja sitten. 

Olen iloinen tuntiessani kuuluvani tähän joukkoon. Vielä pari vuotta sitten en tuntenut edes nimeltä montaakaan muuta käsityöyrittäjää. Ja nyt olen saanut heidän joukostaan jopa ystäviä. Ja aivan kuin olisin kuullut Minttukarhunkin hykertelevän mielissään, kun sen kuva tänään komeilee samassa Käsityökortteli-osoitteessa jonka kautta löytyy nykyään sivukaupalla niitä ihan samoja yrityksiä joita ennen itse vain ihailin.

(P.S. Se asiakas sai ne joululahjatilauksensa kyllä perille. Mutta oli se kuulkaa helpotus ettei hän asunut kuin sadan kilometrin päässä eikä vaikkapa Rovaniemellä. En olisi voinut itse käydä juhlimaan joulua jos niitä ei olisi viety jouluksi perille. Vaikka tulihan se minulle "hieman" kalliimmaksi kuin kahden kirjelähetyksen postimerkit olisivat tulleet.)

Käsityökortteli -kiertue tulee taas!

Vuosi sitten syksyllä Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmässä löytiin viisaat päät yhteen. Varattiin yhdessä Narinkkatori Helsingistä ja järjestettiin tapahtuma talkoohengellä. Tämä syksyn tapahtuma oli onnistunut. Keväällä lisättiin volyymia ja saatiin aikaan kokonainen kiertue; Jyväskylä, Tampere, Helsinki ja Seinäjoki. Maaliskuussa otettiin myös pieni varaslähtö ja järjestettiin Tampereen Koskikeskuksessa Käsityökortteli mini.

Tänä syksynä Käsityökortteli -kiertue saapuu Helsinkiin ja Jyväskylään. Molemmissa tapahtumissa on hieman eri myyjiä. Parhaiten pysyt mukana seuraamalla tapahtumasivua. Osallistu ja kutsu myös ystäväsi mukaan!

Käsityökortteli Jyväskylä

Toivolan Vanha Piha

(Huom! Eri paikka kuin viimeksi)

6-7.9. klo 10-16

Facebook tapahtumasivu

Käsityökortteli Helsinki

Narinkkatori

13.9. klo 10-18

Facebook tapahtumasivu

Viikon käsityöyrittäjä - Otto Aanmaa

Suomen käsityöyrittäjät -ryhmä perustettiin, koska eri puolilla Suomea toimivat käsityöyrittäjät tapasivat toisiaan vain myyntitapahtumissa. Tarvittiin yhteinen paikka, jossa keskustella käsityöalasta ja -yrittäjyydestä. Tuumasta toimeen ryhtyi monialataituri Otto Aanmaa, jonka luotsaamana ryhmä kasvoi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa, Käsityökortteliksi. Sivuston avajaisviikon kunniaksi haastattelen ryhmän perustajaa Ottoa.

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Otto Aanmaa, Aanmaa yrityksen toinen puolikas. Olin alunperin musiikki- ja TV-alalla. Keikkailin ja vietin suurimman osan ajastani äänieristetyissä studioissa. Olin vaimon apuna, kannoin laatikoita ja autoin myyntitapahtumissa. Siitä se vähitellen alkoi. Nyt osaan jo käyttää ompelukonettakin :)

Mikä antoi alkusysäyksen Käsityökorttelille - miten kaikki alkoi, miten on päästy tähän hetkeen?

Alku on jossain 10 vuoden takaisissa käsityöyrittäjien keskusteluissa, pohdittiin että "jotain pitäisi tehdä". Silloin alkuaikoina suurin huolen aihe oli käsityömessujen suurenevat paikkamaksut. Vähitellen ja jääräpäisyyden avulla päädyin aloittamaan Suomen käsityöyrittäjät -Facebookryhmän. Se oli syksyä 2010. Facebookin toiminnot kävivät pian riittämättömiksi ja ryhmä siirtyi omalle foorumille keväällä 2014. Samaan aikaan aloitin Käsityökortteli-sivuston rakentamisen. Tähän hetkeen pääsemiseen on käytetty tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, myös monet yrittäjistämme ovat olleet mukana ryhmän kehittämisessä ja käytännön töissä.

Työnkuvasi on monipuolinen ja olet monessa mukana. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Teen 7 päiväistä viikkoa. Aamulla kello soi kuudelta tai seitsemältä, riippuen onko kiireitä. Aamiaisella käyn läpi kaikki tärkeimmät, eli yrittäjien foorumin, sähköpostit, Instagramin, Facebookin ja normiuutiset. En yleensä tee heti mitään, vaan käyn läpi, jotta tiedän mistä päivä lähtee. Työ alkaa sähköposteista, niitä tulee aika paljon joka päivä. On nettitilauksia, joku tarvitsee uuden salasanan foorumille tai lisäyksen omalle yrityssivulle tai kysyy jotain liittyen Käsityökortteliin. Seuraavaksi valitsen päivän yrityksen, jos sitä ei ole päätetty etukäteen. Tutustun yritykseen ja tutkin löytyykö sopivia hashtagejä julkaisuihin. Julkaisen päivän yrityksen sivustolla, Instagramissa ja Twitterissä.

Aamun koneella istumisen jälkeen teen yleensä töitä kankaiden parissa. Leikkaan kankaita ja teen helppoja töitä ompelukoneella ja saumurilla. Pakkaan tilauksia, kirjoitan laskuja, kuvaan tuotteita ja niin edelleen. Ja sit takaisin koneen ääreen. Sähköpostia, muutoksia sivustolla, foorumin ylläpitoa, kuvien muokkausta. Pidämme 2 taukoa päivän aikana, puolelta päivin ja kolmen maissa. Tänä kesänä tauot ovat olleet todella hienoja hetkiä päivästä. Kesäsää on ollut mitä parhain. Harmi, että kesä on Suomessa niin lyhyt.

Työpäivät loppuvat yleensä 6-8 välillä. Olemme iltaruokaihmisiä, joten usein siirryn työhuoneelta suoraan keittiöön kokkailemaan. Ruoanlaitto on rakkaimpia harrastuksiani. Meidän kasvisruokasivusto, kasvis.fi, on ollut poissa käytöstä jonkin aikaa, mutta tarkoitus on saada se auki vielä tänä vuonna.

Millaista on olla Käsityökorttelin ylläpitäjä?

Välillä tuntuu, että se on loputonta koneella istumista. Onneksi meitä on ryhmässä paljon muitakin, jotka tekevät työtä tämän kokonaisuuden eteen.

Työskentelet yhdessä vaimosi kanssa - kumpi määrää kaapin paikan?

Anne. Me määräilemme itseämme ja elämme yhdessä määräillen. Käsityö on Annen, joten hän päättää enemmän niistä. Käsityökortteli on minun, joten se on minun aluetta. Kaikki muu on aika 50/50, riippuen tilanteesta :)

Miten tästä eteenpäin, mitä toivot Käsityökorttelin tulevaisuudelta?

Toivon Käsityökorttelille, niin sivustolle, myyntitapahtumille kuin muullekin mikä tähän liittyy, koko Suomen laajuista näkyvyyttä ja pitkää tulevaisuutta.

Terveisesi käsityöyrittäjille; miksi Käsityökortteliin kannattaa liittyä?

Käsityökortteli on aidosti käsityöyrittäjien oma yhteisö. Yksin puurtaminen on yksi tapa toimia, mutta yhdessä yksin puurtaminen on hieman helpompaa. 

Terveisesi lukijoille?

Tervetuloa tutustumaan suomalaisten käsityöyrittäjien taitoon ja luovuuteen! Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia ihmisiä, joiden intohimo on tehdä tuotteita omin käsin, tehdä suomalaista käsityötä.

Käsityökortteli.fi