Ohje kauniisiin resorin raitoihin

Sukan varsien ja takin resorien raidat saat näyttämään siistiltä tällä vinkillä!

Kun teet normaalisti resoria ja vaihdat väriä, tulee nurjiin silmukoihin tällaiset ylimääräiset raidat.

Jos neulotkin uuden värin ensimmäisen kerroksen kokonaan oikeita silmukoita, on tulos päälipuolelta selkeäraitainen, kuten alla. Ensimmäisen kerroksen jälkeen jatkat normaalisti resorineuleella.

Ja nurjalta puolelta näyttävät raidat tältä.

Oikealla puolella ei värinvaihtorivi näy, koska silmukat taittuvat taaksepäin.

Iloisia neulomishetkiä!

Pori Jazz - totuus pöydän takaa

Tämä on henkilökohtainen kokemukseni myyjänä Pori Jazzeilta 2014

Olen jo unohtanut mistä se ajatus Pori Jazzeille lähti. Joka tapauksessa alkuvuodesta saatiin kasaan hyvä kolmen hengen porukka ja maaliskuussa varattiin paikka. Samalla tuli laskukin. Neljä numeroisia summia. (!!) Lasku vaikutti aika paljo pankkitiliin ja vasta heinäkuussa saisi summan takaisin ja toivottavasti korkojen kera.

Toukokuussa ja kesäkuussa mietittiin majoitusvaihtoehtoja. Asunto saatiin vuokrattua yksityiseltä ja aika läheltä Jazzkatua. Pidettiin myös palaveri ennen tapahtumaa ja mietittiin mitä kaikkea otetaan mukaan ja keltä löytyisi mitäkin. Se helpotti suunnattomasti perjantain pystytystä, vaikka mikäänhän ei mene koskaan niinkuin suunnittelee.

1. Perjantain myyntikoju  2. Houkutuslintu katolla  3. Pientä puuhastellua ja Taitokirjaa lukemassa

Oltiin sovittu treffit about yhdeksi Poriin. Oma-aikataulu tosin heitti sillä odottelin aamulla kukkaroita saapuvaksi puristuksesta. Puoli tuntia ennen lähtöä sitten hain kukkarot ja koukkasin vielä yhden jälleenmyyjän kautta viemässä hänelle lisää tavaraa. Suoraan en siltikään Poriin päässyt. Toinen koukkaus Euran kautta ja myyjäispöydän purkaminen. Nopeat viidentoista minuutin kuulumisen vaihdot ja taas tukkaputkella eteenpäin.

Perjantai sujui ihan hyvin. Ei meillä muillakaan suunnitelmat menneet niinkuin piti. Kuuteen mennessä saatiin kuitenkin myyntipaikka valmiiksi. Vähän ennen puolta yötä sai sitten sulkea. Illan kokonaismyynti oli omalta osalta yksi myyty koru.

1. Alkuviikon menu  2. Festarijengiä!  3. Uutuustuotteita ja Instagram-mainostusta

Alkuviikko meni sukkelasti, vaikka myynti oli surkeaa. Yhdeksitoista aamulla myymään ja puolilta öin taas pois. Kyllähän me päästettiin toisiamme syömään ja joku kävi aina kaupassa tai muuta sellaista. Alkuviikosta oli paljon tuotteita ja pientä näpräämistä tehtävänä. Korvakorujen kasaamista ja niiden kiinnittämistä ripustuspahveihin. Logojen ompelua kukkaroihin ja muuta pientä. Yhtenä aamuna jäin myös ompelemaan lisää tuotteita, jotta loppuviikoksi sitten riittäisi tavaraa. Yksi päivä myös vaihdettiin järjestystä, kun ensimmäinen ei toiminut. Olihan se kiva aloittaa klo 23 yöllä.

Puolivälissä sain yhtenä aamuna nukkua niin pitkään, kuin unta piisasi. Halleluja! Kun pään patjasta nostin oli kello jo komeasti yli kaksi iltapäivällä. Rauhallinen aamupala ja sitten takaisin myymään.

1. Kuivashampoo pelastaa  2. Se kuuluisa ateria   3.  Yökukkumista 

Loppuviikko tuntui jo vähän rankemmalta. Yöunet pelastivat, mutta huono syöminen ja pitkät päivät alkoivat vaikuttamaan. Jotain sellaista yliväsymystä ja sekopäisyyttä varmaan oli. Sanat menivät aivan sekaisin. Keskiviikko tuntuu hyvältä. Myynti alkaa kiihtymään, kuten moni konkari meille oli kertonut. Vuhuu! Mutta ei. Torstai on jo heikompi päivä. Perjantai on taas yhtä hyvä, kuin keskiviikko. Perjantaina taisin syödä ekan lämpimän ruuan neljään päivään. Normaalikokoinen lautanen, nälkäkin jäi. Mutta yäk kuinka paha olo tuli sen jälkeen. Eväsleipiä ei tosin tehnyt enään tuon reissun jälkeen myöskään. Lauantai meni ihan ok, osittain tuntui jo pakko myynniltä. Alkoi pelottaa. Tuleeko takkiin vai saanko ens viikoks ruokaa? Kuuluiko mainospuheiden välistä se epätoivo asiakkaille, että toivoisi niiden ostavan?

Sunnuntai. Viimeiset tunnit. Kohta kotiin.  Puolilta päivin ukkostaa. Onneksi se loppuu ja myynti yllättää positiivisesti. Viideltä alkaa rankkasade. Asiakkaat kaikkoavat katoksiin. Pistetään kamat kasaan ja aletaan purkamaan. Nälkä. Nälkä!! Autoon päästettä olo oli niin väsynyt, ettei aivot enään reagoineet mitään. Vastaukset kumppanille on jotain epämääräistä mutinaa. Kotiin. Grillin kautta ja nukkuman.

10 päivää ja 130 tuntia töitä. Seuraava päivä oli ansaittu vapaapäivä.

Roosa

Kuvat Instagrammista @roosablom ja @simonehos // Kuvat julkaistu kuvanottajan luvalla

Hatuntekijänkatu 1

Jos jokin asia on muuttunut ajan mukana, niin ostaminen. Kun joku tarvitsee jotakin, hän melko usein menee nettiin, klikkaa valitsemansa tuotteen ostoskoriin, maksaa ostoksensa maksupainikkeilla tai verkkopankissa, ja alkaa olla kärsimätön jos tilaus ei lähipäivinä odota omassa postilaatikossa. 

Elintason noustua moni ei joudu edes harkitsemaan, mitä ostaa ja mitä ei. Tai mitä ylipäänsä tarvitsee. Kaikki mieleen tupsahtanut tai mainoksissa suositeltu halutaan nopeasti ja mitä halvemmalla, sen parempi. Ainakin itseäni tällainen ostoskulttuuri ahdistaa. Siksi olinkin valtavan ilahtunut, kun kävelin eräässä Suomen ihanimmista kesäkaupungeista pitkin kapeita kujia, ja huomasin näiden katujen nimet. Hatuntekijänkatu, Liinakankurinkatu, Kammantekijänkatu, Nahkurinkatu, Maalarinkatu, Puusepänkatu, Hansikkaantekijänkatu, Sepänkatu. 

Uskon että näiden katujen nimet on aikanaan annettu niiden varrella asuneiden käsityöläisten mukaan. Ja nyt pieni pala historiaa on jätetty ihanalla tavalla elämään. Ennen kaikki arkielämässä tarvittava saatiin omasta kaupungista. Ja mitä ei saatu, sitä ei luultavasti edes tarvittu. Tuotteet tehtiin käsityönä, ei valtavina massoina tehtaan koneistoissa.

Ja onhan käsityöläisten onneksi, yhä niitäkin, jotka sen pikaisen klikkauksen sijaan valitsevat mieluummin kestävää ja käsintehtyä, vaikka se maksaisi enemmän, ja vaikka se ei kolahtaisikaan postiluukusta kahdessa päivässä. 

”Köyhän ei kannata ostaa halpaa”, sanotaan. Ja tottahan se on. Ainakin siinä tapauksessa, entä hinnan perusteena on tuotteen valmistukseen tarvittu työaika ja taito sekä laadukas materiaali, eikä tuotteen kyljessä komeileva suuryhtiön logo.  

Enkä tarkoita, että netistä ostaminen sinänsä olisi huono juttu. Valtaosa käsityöläisistäkin myy nykyään tuotteitaan netin kautta. Ja nämä tuotteet tehdään silti käsin, aivan niin kuin ennenkin! Netti tuo lähelle sen, mikä ajan muuttuessa on hajaantunut pikkukaupunkien kapeilta kaduilta ympäri Suomen.

Suomen Käsityöyrittäjät-ryhmä nosti alkuvuodesta esille Suomessa käsityönä tehtyjä tuotteita. Niitä löytyi yllättävän monipuolinen valikoima. Kotimainen onkin kotimaista-sivulla on niistä muutamia. Ja  tuotteista aukeavien linkkien kautta pääset halutessasi virtuaaliselle ihasteluretkelle käsityöläisten omille nettisivuille.

Tunnistatko sinä mistä kesäkaupungista nämä kadunnimet löytyvät, ja oletko itse törmännyt muihin vastaaviin käsityöläisistä kertoviin kadunnimiin?

Perussormus hopeasta

Vaikka kesän lämpö hellii meitä, minä olen istunut sekä sahan, polttimen, viilojen ja filssikapuloiden kanssa.  Kaikkia näitä tarvitaan kun tehdään vaikka ihan yksinkertaista hopeasormusta.

Itse rakastan sormuksia, ja minut usein tunnistaakin siitä, että lähes joka sormessa on sormus. Liioitteluako? No, ehkä, se vain on minun tapani olla oma itseni. Töitä tehdessä tuota sormusmäärää ei kuitenkaan ole hyvä käyttää.

Muutamia pieniä olennaisia asioita sormuksen teosta näin alkuun. Kun mittaa sormuksen kokoa, tulee muistaa seuraava kaava, jonka mukaan käytettävän hopealevyn määrä on oikea. Hopealevyä tein itse toukokuussa viimeksi vanhalla koulullani sulattamalla ja valssaamalla kaikki hopeajäämät ja sahauspölyn mitä oli muutamien kuukausien aikana tullut.

Sormuksen halkaisija, eli oikea koko sormeen mitataan sormusmitalla. Mittoja on sekä kapeille että leveille sormuksille.Itse tein opiskeluaikana yhtenä näyttötyönä leveiden sormusten mitan.

Niin ja se kaava, eli pii = (3.14) x halkaisija +2 x aineen vahvuus. Eli jos sinulla on 1mm vahvaa hopealevyä, tarvitset silloin  ainevahvuudeksi 2mm.

Jostain syystä osaan tuon kaavan vaikka kesken unieni herätettäisiin ja kysyttäisiin sitä.

Piirrotin piirtopiikillä hopealevyyn 12mm leveän ja 60 mm pitkän kappaleen,josta sormus tehdään. Ja sitten päästäänkin leimoihin. Itse käytän nimileimaa TSM, joka tulee koko nimeni ensimmäisistä kirjaimista. Nimileima varmistaa kuka korun on tehnyt, ja pitoisuusleima puolestaan varmistaa että hopean pitoisuus on oikea.

Leimat lyödään punsseleilla ja vasaralla sormuksen sisäpintaan, vierekkäin, nimileima ensin, sitten pitoisuusleima.

Sormusaihio on nyt juotettu päistään yhteen, menossa sormuksen pyöristys käyttäen sormuspinnaa ja silikonivasaraa. Tästä on tulossa ihan yksinkertainen hopeasormus.

Kuva yläpuolella, filssikapuloilla (hiomanauhakapula) hiotaan sormuksen pinta ja sisäpuoli. Kapuloita on useita eri karkeuksia. Itselläni on käytössä viisi eri filssikapulaa sisä-sekä ulkopintaan.

 Skaavarilla (kalvain) vuollaan sormuksen sisäpinnan molemmista reunoista pois lastu koko sormuksen matkalta. Silloin sormus ei sormeen laitettaessa tunnu epämiellyttävältä, ja sisäpuoli näyttää muutenkin siistiltä. Lopulliseen kiillotukseen käytän joko Dremeliä, tai sitten penkkihiomakonetta jossa on rättilaikka. Kiillotusvaha kuuluu myös asiaan. Vaha pestään pois kun kiillotus on valmis.

 Sormus on valmis, pinnasta tein mattapinnan, eli sormuksen pinta on himmeä, ja sormus on nyt käyttövalmis.

Peyote tekniikka

Minä innostuin helmitöistä vähän vahingossa. Tyttäreni oli seitsemän vuotias kun hän halusi mennä kansalaisopiston helmityökurssille. Vein hänet sinne ja jäin hetkeksi katsomaan kuinka tyttö siellä pärjää, koska kaikki muut osallistujat olivat aikuisia. Pian kävi ilmi, että kurssilla olisi pitänyt osata lukea, jotta olisi pystynyt oppimaan ohjeiden tulkitsemista. Tytär oli juuri koulunsa aloittanut, joten lukutaito oli vielä aika kankeaa, puhumattakaan että sillä olisi pystynyt tulkitsemaan kirjallisia ohjeita. Niin minä sitten jäin hänelle oppaaksi ja samalla innostuin itsekin näpertämään näistä pienistä helmistä kaikenlaista. Olin silloin tehnyt lamppuhelmiä jo muutaman vuoden ja huomasin, kuinka ihania koruja saa yhdistämällä nämä kaksi. Huomasin myös, kuinka vaikea on ymmärtää kirjoitettuja ohjeita, jos sattuu olemaan lukihäiriö. 

Ajattelin nyt opastaa teidätkin helmitöiden pariin, ties vaikka innostuisitte. Jotta varmasti kaikki pääsevät alkuun, niin laadin hyvin yksityiskohtaiset ja helpot ohjeet, sekä otin kuvan jokaisesta työvaiheesta. Aloitetaan Peyote-tekniikasta. Se on kätevä perustekniikka, joka toimii monessa paikassa ja jota on myös helppo soveltaa. Hankintakulut homman aloittamiseksi sopivat myös laihemmallekin kukkarolle. Netistä nöytyy runsaasti korutarvikkeita myyviä kauppoja ja ainakin Tampereelta löytyy Helmimeri, missä on laaja valikoima korutarvikkeita.

Aluksi tarvitaan pieniä siemenhelmiä kaksi pussillista. Niitä myydään esim. 25g pusseissa. Helmineula ja helmilankaa. Helmineula eroaa tavallisesta neulasta siinä, että se ei leviä siitä kohdasta, missä on reikä. Mielellään vielä pala mehiläisvahaa. Nämä saa suunnilleen kympillä. 

Ensin otetaan n. 50cm pitkä lanka ja  painetaan lanka mehiläisvahan ja peukalon väliin ja vedetään lanka siitä koko matkaltaan, jolloin siihen tarttuu vahaa. Nyt kun se on vahattu, niin mahdolliset solmut ja sotkut on helppo avata. Lanka on helppo pujottaa neulansilmään, kun langanpää puristetaan peukalon ja etusormen väliin ja ikäänkuin työnnetään neulansilmä lankaan, eikä toisinpäin.

Pujotetaan kuusi helmeä neulan avulla lankaan (siniset), otetaan valkoinen helmi neulaan ja pujotetaan neula toiseksi viimeisen helmen läpi.

Otetaan uusi valkoinen helmi ja pujotetaan neula neljännen sinisen helmen läpi. Sen jälkeen otetaan taas valkoinen helmi neulaan ja pujotetaan neula viimeisen sinisen helmen läpi.

Kiristetään lanka ja nyt pitäisi näyttää tältä.

Käännetään työ ja otetaan taas neulaan valkoinen helmi ja neula pujotetaan sen viimeksi laitetun valkoisen helmen läpi. Taas otetaan uusi valkoinen helmi ja pujotetaan neula keskimmäisen valkoisen helmen läpi ja lopulta kolmannen kerran valkoinen helmi neulaan ja pujotetaan sen rivin viimeisen valkoisen helmen läpi.

Nyt näyttää tältä. Taas työ käännetään ja jatketaan pujottamalla helmi neulaan ja neula tuon rivillä toisena, hieman kohollaan olevan valkoisen helmen läpi jne. 

Olen selvyyden vuoksi käyttänyt näissä kuvissa kahta eriväristä helmeä ja mustaa lankaa. Kannattaa ensin harjoitella muutama sentti näin, jotta ikäänkuin sisäistää systeemin, ja siirtyä vasta sitten siihen varsinaiseen työhön. Kansalaisopistossa kursseja vetäessäni huomasin, että monet haluavat heti aloittaa jotain kaunista, mutta vaikeaa ja jos jättää harjoitteluvaiheen pois, niin homma alkaa helposti tuntua hankalalta ja jää kesken.

Nyt kun on hiukan harjoiteltu, niin voidaan tehdä ensimmäiseksi koruksi sormus. Tähän tarvitaan 60-70 cm lankaa. Jos käytät vaaleita helmiä, niin käytä valkoista lankaa ja jos tummia helmiä, niin mustaa lankaa.

Otetaan neljä helmeä lankaan. (Käytin hieman kimaltavia 8 kokoisia helmiä, näissä ensimmäisissä töissä ei kannata niitä kaikkein pienimpiä helmiä vielä käyttää.) Samalla tavalla lähdetään eteenpäin kuin harjoitustyössäkin. Seuraa alla olevaa kuvasarjaa.

Kun nauha on riittävän pitkä, jotta se menee sormen ympäri, niin päät yhdistetään. Tarkista, että päät sopivat yhteen, niin että siinä missä reunimmainen helmi on ylhäällä, niin vastakappaleessa se on alhaalla. Lanka tulee tuosta kirkkaasta helmestä ja neula viedään yläpuolella olevasta rivissä kohollaan olvasta kirkkaasta helmestä läpi.

Sitten taas alarivin koholla olevasta turkoosista helmestä neula läpi.

Ylärivin turkoosista koholla olevasta helmestä neula läpi.

Lopuksi alarivin koholla olevasta kirkkaasta helmesta neula läpi. Kiristetään lanka.

Lopuksi neula viedään ylärivistä kaikkien neljän helmen läpi ja kiristetään.

Vielä kerran neula menee kaikkien neljän helmen läpi, niin että molemmat langan päät ovat lopulta samalla puolella. Sitten vielä solmitaan langanpäät tiukasti, mieluiten kaksi solmua päällekkäin. ja vedetään solmu neulalla helmen sisään. Tämän solmuhelmen päähän voidään vielä laittaa liimatippa, niin varmistetaan ettei mitään purkaantumista pääse käytössä tapahtumaan. Lopuksi langat katkaistaan saksilla mahdollisimman läheltä solmukohtaa.

Sormus on valmis sormeen pujotettavaksi ja sitten vaan kesämekko ylle ja ulos auringosta nauttimaan! Omassa blogissani on muutama kuva viimeaikoina tekemistäni helmitöistä, voit käydä katsomassa tästä linkistä.