Liikkuvat solmut

Aika monella on, tai on ainakin ollut kaulakoru, jossa on liikkuvat solmut. Siis sellainen, jossa joku riipus tai helmi on nauhassa, missä riipuksen molemmin puolin on solmu, josta vetämällä saa nauhaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Erittäin kätevä systeemi, jonka avulla jokainen saa sen korun kaulalleen juuri siihen kohtaan, missä se itsekullekin on parhaassa kohdassa.

Aika, vesi ja kulutus kuitenkin syövät näitäkin solmuja ja joskus solmu aukeaa, tai sitten tulee ostaneeksi pelkän riipuksen ja nauhan, eikä sitten tiedäkään, kuinka sen solmu tehdään. Minua pyydetään tosi usein tekemään se solmu. Annankin nyt tässä sen solmun ohjeen, jotta kukaan ei enää joudu pulaan lempikorunsa kanssa.

Aluksi on siis nauha, jossa helmiä, tai mitä nyt itse kullakin on. Nauhan pituus mielellään n. 90-100 cm.

Taivuta ensin toinen nauhanpää kuvan osoittamalla tavalla. Jatkan tästä kuvilla, jotka on otettu tuosta taivutetun nauhan kohdasta ja selvyyden vuoksi käytän kuvissa kahta eriväristä nauhaa, jotta solmun eteneminen käy selvemmin ilmi.

Tee taivutetusta nauhasta lenkki.

Vie nauhan pää lenkin tekevän nauhan ja viereisen nauhan alitse.

Seuraavaksi taivuta nauhanpää viereisen nauhan yli lenkin puolelle. (Kuvassa näkyy pieni teipin pala pitämässä nauhan päätä paikoillaan, normaalistihan pitäisin kiinni nauhoista, mutta en voi pitää sekä kameraa, että näitä nauhoja yhtäaikaa, joten pitää käyttää vähän apukeinoja. Sinulla on tietenkin nauhat käsissäsi kun teet solmua.)

Pujota nyt nauhan pää siitä lenkistä kuten kuvassa.

Toisella kädellä vedät nauhan päästä ja toisella työnnät solmua peukalo-etusormi otteella kuten kuvassa. Näin solmu kiristyy nätisti.

Solmu on valmis. Tuon pitkäksi jääneen pään voi leikata pois. Solmu kannattaa kiristää hyvin, niin se pysyy ja kestää, vaikka pään leikkaisi hyvin läheltä solmua. Sitten pitää tietenkin tehdä sama sille toiselle nauhan päälle ja näin koru on valmis. Vedä solmuista nauha riittävän pitkäksi, jotta saat korun pujotettua pään yli kaulaan ja sitten kaulassa vedät taas solmuista ja kiristät nauhan haluamaasi pituuteen.

Solmua kannattaa harjoitella pari kertaa, niin sen jälkeen se sujuu helposti.

Kurpitsavaunusta kauppa-autoksi

Pikkutytöstä asti lempiautoni on ollut kuplavolkkari: iloinen, pyöreä ja ystävällinen. Niillä olenkin ajanut siitä asti, kun sain ajokortin. Kun minun tuli aika luopua kivijalkapuodista ja ryhtyä kiertämään myyntitapahtumia, halusin tehdä sen kauppa-autolla. Oli selvää, että se olisi Volkswagen Kleinbus.

Niinpä reilu vuosi sitten pihaamme kaarsi kuljetusauto kyydissään jotain suurta ja keltaista. Jotain, joka korotettuine kattoineen, kurpitsankeltaisine väreineen, vararenkaineen ja lippoineen suorastaan huusi olevansa kauppa-autoni.

Tuleva kauppa-autoni ei ollut mikään ihan tavallinen kleinari. Se on korotettu pakettimalli, Kastenwagen Grossraum, vuosimallia 1976. Se oli seissyt taivasalla vuosia, joten se vaati perusteellisen kunnostuksen ennen kuin sillä pääsisi tien päälle, saati myyntitapahtumiin.

Vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneella täytyy olla joko paksu lompakko, taitoa korjata itse tai joku, joka korjaa. Minulla on onnekseni jälkimmäinen, vaikka enpä kahta ensimmäistäkään pahitteeksi pistäisi. Mieheni siis vietti talven rälläkän ja hitsikoneen kanssa kauppa-auton kimpussa.

Pala palalta puhki ruostunut pelti...

... vaihtui ehjään.

Keväällä mies kävi auton tekniikan läpi ja maalasi sen. Toukokuussa moottori pörähti käymään ensimmäisen kerran. Auto katsastettiin ja se sai kylkiinsä vielä yritykseni teippaukset.

Aikataulu oli tiukka, silla olin ilmoittautunut Käsityökorttelikiertueelle kauppa-autollani. Kiertue starttasi Jyväskylästä 10.5. Katsastusmies leimasi auton paperit 8.5. Ensimmäinen tapahtuma oli lähes 200 km matkan päässä. Jännitti, mutta hyvin auto neitsytmatkansa kesti ja kulki.

Olen huristellut kauppa-autollani nyt pian kolme kuukautta lähes jokaisena viikonloppuna myyntitapahtumiin eri puolille eteläistä ja Keski-Suomea. Helsingin Käsityökorttelista palatessa viimeiset 100 km taitettiin konerikon vuoksi hinausköyden päässä. Pitkä seisominen oli tehnyt moottorissa tuhojaan ja kaksi männistä suli. Koneremontin jälkeen auto saatiin tien päälle taas.

Kleinari on mitä mainioin ajettava: yllättävän kuorma-automainen ja samalla ketterä. Matkavauhtina pidän sillä koneremontin jäljiltä sisäänajossa maltillista n. 90 km/h, jonka se kulkee kevyellä kaasulla.

Kauppa-auto on herättänyt valtavasti ihmetystä ja ihastusta. Itse suorastaan rakastan sitä. Pidän sen ulkonäöstä, sillä ajamisesta ja ennen kaikkea siitä, miten se helpottaa myyntitapahtumien rankinta puolta, roudaamista. Myyntikatos on helppoa pystyttää auton kylkeen ja nostaa tavarat esille ja tapahtuman jälkeen pakata takaisin autoon.

Olen niin onnellinen kauppa-autostani, se on niin paljon muutakin kuin kulkuneuvo ja myyntikoju. Siihen ja sen ympärille voi rakentaa vaikka mitä! Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa toteuttamaan suunnitelmiani ja toivottavasti meillä on paljon yhteisiä kilometrejä edessä - kauppa-autollani ja minulla.

Ohje kauniisiin resorin raitoihin

Sukan varsien ja takin resorien raidat saat näyttämään siistiltä tällä vinkillä!

Kun teet normaalisti resoria ja vaihdat väriä, tulee nurjiin silmukoihin tällaiset ylimääräiset raidat.

Jos neulotkin uuden värin ensimmäisen kerroksen kokonaan oikeita silmukoita, on tulos päälipuolelta selkeäraitainen, kuten alla. Ensimmäisen kerroksen jälkeen jatkat normaalisti resorineuleella.

Ja nurjalta puolelta näyttävät raidat tältä.

Oikealla puolella ei värinvaihtorivi näy, koska silmukat taittuvat taaksepäin.

Iloisia neulomishetkiä!

Pori Jazz - totuus pöydän takaa

Tämä on henkilökohtainen kokemukseni myyjänä Pori Jazzeilta 2014

Olen jo unohtanut mistä se ajatus Pori Jazzeille lähti. Joka tapauksessa alkuvuodesta saatiin kasaan hyvä kolmen hengen porukka ja maaliskuussa varattiin paikka. Samalla tuli laskukin. Neljä numeroisia summia. (!!) Lasku vaikutti aika paljo pankkitiliin ja vasta heinäkuussa saisi summan takaisin ja toivottavasti korkojen kera.

Toukokuussa ja kesäkuussa mietittiin majoitusvaihtoehtoja. Asunto saatiin vuokrattua yksityiseltä ja aika läheltä Jazzkatua. Pidettiin myös palaveri ennen tapahtumaa ja mietittiin mitä kaikkea otetaan mukaan ja keltä löytyisi mitäkin. Se helpotti suunnattomasti perjantain pystytystä, vaikka mikäänhän ei mene koskaan niinkuin suunnittelee.

1. Perjantain myyntikoju  2. Houkutuslintu katolla  3. Pientä puuhastellua ja Taitokirjaa lukemassa

Oltiin sovittu treffit about yhdeksi Poriin. Oma-aikataulu tosin heitti sillä odottelin aamulla kukkaroita saapuvaksi puristuksesta. Puoli tuntia ennen lähtöä sitten hain kukkarot ja koukkasin vielä yhden jälleenmyyjän kautta viemässä hänelle lisää tavaraa. Suoraan en siltikään Poriin päässyt. Toinen koukkaus Euran kautta ja myyjäispöydän purkaminen. Nopeat viidentoista minuutin kuulumisen vaihdot ja taas tukkaputkella eteenpäin.

Perjantai sujui ihan hyvin. Ei meillä muillakaan suunnitelmat menneet niinkuin piti. Kuuteen mennessä saatiin kuitenkin myyntipaikka valmiiksi. Vähän ennen puolta yötä sai sitten sulkea. Illan kokonaismyynti oli omalta osalta yksi myyty koru.

1. Alkuviikon menu  2. Festarijengiä!  3. Uutuustuotteita ja Instagram-mainostusta

Alkuviikko meni sukkelasti, vaikka myynti oli surkeaa. Yhdeksitoista aamulla myymään ja puolilta öin taas pois. Kyllähän me päästettiin toisiamme syömään ja joku kävi aina kaupassa tai muuta sellaista. Alkuviikosta oli paljon tuotteita ja pientä näpräämistä tehtävänä. Korvakorujen kasaamista ja niiden kiinnittämistä ripustuspahveihin. Logojen ompelua kukkaroihin ja muuta pientä. Yhtenä aamuna jäin myös ompelemaan lisää tuotteita, jotta loppuviikoksi sitten riittäisi tavaraa. Yksi päivä myös vaihdettiin järjestystä, kun ensimmäinen ei toiminut. Olihan se kiva aloittaa klo 23 yöllä.

Puolivälissä sain yhtenä aamuna nukkua niin pitkään, kuin unta piisasi. Halleluja! Kun pään patjasta nostin oli kello jo komeasti yli kaksi iltapäivällä. Rauhallinen aamupala ja sitten takaisin myymään.

1. Kuivashampoo pelastaa  2. Se kuuluisa ateria   3.  Yökukkumista 

Loppuviikko tuntui jo vähän rankemmalta. Yöunet pelastivat, mutta huono syöminen ja pitkät päivät alkoivat vaikuttamaan. Jotain sellaista yliväsymystä ja sekopäisyyttä varmaan oli. Sanat menivät aivan sekaisin. Keskiviikko tuntuu hyvältä. Myynti alkaa kiihtymään, kuten moni konkari meille oli kertonut. Vuhuu! Mutta ei. Torstai on jo heikompi päivä. Perjantai on taas yhtä hyvä, kuin keskiviikko. Perjantaina taisin syödä ekan lämpimän ruuan neljään päivään. Normaalikokoinen lautanen, nälkäkin jäi. Mutta yäk kuinka paha olo tuli sen jälkeen. Eväsleipiä ei tosin tehnyt enään tuon reissun jälkeen myöskään. Lauantai meni ihan ok, osittain tuntui jo pakko myynniltä. Alkoi pelottaa. Tuleeko takkiin vai saanko ens viikoks ruokaa? Kuuluiko mainospuheiden välistä se epätoivo asiakkaille, että toivoisi niiden ostavan?

Sunnuntai. Viimeiset tunnit. Kohta kotiin.  Puolilta päivin ukkostaa. Onneksi se loppuu ja myynti yllättää positiivisesti. Viideltä alkaa rankkasade. Asiakkaat kaikkoavat katoksiin. Pistetään kamat kasaan ja aletaan purkamaan. Nälkä. Nälkä!! Autoon päästettä olo oli niin väsynyt, ettei aivot enään reagoineet mitään. Vastaukset kumppanille on jotain epämääräistä mutinaa. Kotiin. Grillin kautta ja nukkuman.

10 päivää ja 130 tuntia töitä. Seuraava päivä oli ansaittu vapaapäivä.

Roosa

Kuvat Instagrammista @roosablom ja @simonehos // Kuvat julkaistu kuvanottajan luvalla

Hatuntekijänkatu 1

Jos jokin asia on muuttunut ajan mukana, niin ostaminen. Kun joku tarvitsee jotakin, hän melko usein menee nettiin, klikkaa valitsemansa tuotteen ostoskoriin, maksaa ostoksensa maksupainikkeilla tai verkkopankissa, ja alkaa olla kärsimätön jos tilaus ei lähipäivinä odota omassa postilaatikossa. 

Elintason noustua moni ei joudu edes harkitsemaan, mitä ostaa ja mitä ei. Tai mitä ylipäänsä tarvitsee. Kaikki mieleen tupsahtanut tai mainoksissa suositeltu halutaan nopeasti ja mitä halvemmalla, sen parempi. Ainakin itseäni tällainen ostoskulttuuri ahdistaa. Siksi olinkin valtavan ilahtunut, kun kävelin eräässä Suomen ihanimmista kesäkaupungeista pitkin kapeita kujia, ja huomasin näiden katujen nimet. Hatuntekijänkatu, Liinakankurinkatu, Kammantekijänkatu, Nahkurinkatu, Maalarinkatu, Puusepänkatu, Hansikkaantekijänkatu, Sepänkatu. 

Uskon että näiden katujen nimet on aikanaan annettu niiden varrella asuneiden käsityöläisten mukaan. Ja nyt pieni pala historiaa on jätetty ihanalla tavalla elämään. Ennen kaikki arkielämässä tarvittava saatiin omasta kaupungista. Ja mitä ei saatu, sitä ei luultavasti edes tarvittu. Tuotteet tehtiin käsityönä, ei valtavina massoina tehtaan koneistoissa.

Ja onhan käsityöläisten onneksi, yhä niitäkin, jotka sen pikaisen klikkauksen sijaan valitsevat mieluummin kestävää ja käsintehtyä, vaikka se maksaisi enemmän, ja vaikka se ei kolahtaisikaan postiluukusta kahdessa päivässä. 

”Köyhän ei kannata ostaa halpaa”, sanotaan. Ja tottahan se on. Ainakin siinä tapauksessa, entä hinnan perusteena on tuotteen valmistukseen tarvittu työaika ja taito sekä laadukas materiaali, eikä tuotteen kyljessä komeileva suuryhtiön logo.  

Enkä tarkoita, että netistä ostaminen sinänsä olisi huono juttu. Valtaosa käsityöläisistäkin myy nykyään tuotteitaan netin kautta. Ja nämä tuotteet tehdään silti käsin, aivan niin kuin ennenkin! Netti tuo lähelle sen, mikä ajan muuttuessa on hajaantunut pikkukaupunkien kapeilta kaduilta ympäri Suomen.

Suomen Käsityöyrittäjät-ryhmä nosti alkuvuodesta esille Suomessa käsityönä tehtyjä tuotteita. Niitä löytyi yllättävän monipuolinen valikoima. Kotimainen onkin kotimaista-sivulla on niistä muutamia. Ja  tuotteista aukeavien linkkien kautta pääset halutessasi virtuaaliselle ihasteluretkelle käsityöläisten omille nettisivuille.

Tunnistatko sinä mistä kesäkaupungista nämä kadunnimet löytyvät, ja oletko itse törmännyt muihin vastaaviin käsityöläisistä kertoviin kadunnimiin?