Perussormus hopeasta

Vaikka kesän lämpö hellii meitä, minä olen istunut sekä sahan, polttimen, viilojen ja filssikapuloiden kanssa.  Kaikkia näitä tarvitaan kun tehdään vaikka ihan yksinkertaista hopeasormusta.

Itse rakastan sormuksia, ja minut usein tunnistaakin siitä, että lähes joka sormessa on sormus. Liioitteluako? No, ehkä, se vain on minun tapani olla oma itseni. Töitä tehdessä tuota sormusmäärää ei kuitenkaan ole hyvä käyttää.

Muutamia pieniä olennaisia asioita sormuksen teosta näin alkuun. Kun mittaa sormuksen kokoa, tulee muistaa seuraava kaava, jonka mukaan käytettävän hopealevyn määrä on oikea. Hopealevyä tein itse toukokuussa viimeksi vanhalla koulullani sulattamalla ja valssaamalla kaikki hopeajäämät ja sahauspölyn mitä oli muutamien kuukausien aikana tullut.

Sormuksen halkaisija, eli oikea koko sormeen mitataan sormusmitalla. Mittoja on sekä kapeille että leveille sormuksille.Itse tein opiskeluaikana yhtenä näyttötyönä leveiden sormusten mitan.

Niin ja se kaava, eli pii = (3.14) x halkaisija +2 x aineen vahvuus. Eli jos sinulla on 1mm vahvaa hopealevyä, tarvitset silloin  ainevahvuudeksi 2mm.

Jostain syystä osaan tuon kaavan vaikka kesken unieni herätettäisiin ja kysyttäisiin sitä.

Piirrotin piirtopiikillä hopealevyyn 12mm leveän ja 60 mm pitkän kappaleen,josta sormus tehdään. Ja sitten päästäänkin leimoihin. Itse käytän nimileimaa TSM, joka tulee koko nimeni ensimmäisistä kirjaimista. Nimileima varmistaa kuka korun on tehnyt, ja pitoisuusleima puolestaan varmistaa että hopean pitoisuus on oikea.

Leimat lyödään punsseleilla ja vasaralla sormuksen sisäpintaan, vierekkäin, nimileima ensin, sitten pitoisuusleima.

Sormusaihio on nyt juotettu päistään yhteen, menossa sormuksen pyöristys käyttäen sormuspinnaa ja silikonivasaraa. Tästä on tulossa ihan yksinkertainen hopeasormus.

Kuva yläpuolella, filssikapuloilla (hiomanauhakapula) hiotaan sormuksen pinta ja sisäpuoli. Kapuloita on useita eri karkeuksia. Itselläni on käytössä viisi eri filssikapulaa sisä-sekä ulkopintaan.

 Skaavarilla (kalvain) vuollaan sormuksen sisäpinnan molemmista reunoista pois lastu koko sormuksen matkalta. Silloin sormus ei sormeen laitettaessa tunnu epämiellyttävältä, ja sisäpuoli näyttää muutenkin siistiltä. Lopulliseen kiillotukseen käytän joko Dremeliä, tai sitten penkkihiomakonetta jossa on rättilaikka. Kiillotusvaha kuuluu myös asiaan. Vaha pestään pois kun kiillotus on valmis.

 Sormus on valmis, pinnasta tein mattapinnan, eli sormuksen pinta on himmeä, ja sormus on nyt käyttövalmis.

Peyote tekniikka

Minä innostuin helmitöistä vähän vahingossa. Tyttäreni oli seitsemän vuotias kun hän halusi mennä kansalaisopiston helmityökurssille. Vein hänet sinne ja jäin hetkeksi katsomaan kuinka tyttö siellä pärjää, koska kaikki muut osallistujat olivat aikuisia. Pian kävi ilmi, että kurssilla olisi pitänyt osata lukea, jotta olisi pystynyt oppimaan ohjeiden tulkitsemista. Tytär oli juuri koulunsa aloittanut, joten lukutaito oli vielä aika kankeaa, puhumattakaan että sillä olisi pystynyt tulkitsemaan kirjallisia ohjeita. Niin minä sitten jäin hänelle oppaaksi ja samalla innostuin itsekin näpertämään näistä pienistä helmistä kaikenlaista. Olin silloin tehnyt lamppuhelmiä jo muutaman vuoden ja huomasin, kuinka ihania koruja saa yhdistämällä nämä kaksi. Huomasin myös, kuinka vaikea on ymmärtää kirjoitettuja ohjeita, jos sattuu olemaan lukihäiriö. 

Ajattelin nyt opastaa teidätkin helmitöiden pariin, ties vaikka innostuisitte. Jotta varmasti kaikki pääsevät alkuun, niin laadin hyvin yksityiskohtaiset ja helpot ohjeet, sekä otin kuvan jokaisesta työvaiheesta. Aloitetaan Peyote-tekniikasta. Se on kätevä perustekniikka, joka toimii monessa paikassa ja jota on myös helppo soveltaa. Hankintakulut homman aloittamiseksi sopivat myös laihemmallekin kukkarolle. Netistä nöytyy runsaasti korutarvikkeita myyviä kauppoja ja ainakin Tampereelta löytyy Helmimeri, missä on laaja valikoima korutarvikkeita.

Aluksi tarvitaan pieniä siemenhelmiä kaksi pussillista. Niitä myydään esim. 25g pusseissa. Helmineula ja helmilankaa. Helmineula eroaa tavallisesta neulasta siinä, että se ei leviä siitä kohdasta, missä on reikä. Mielellään vielä pala mehiläisvahaa. Nämä saa suunnilleen kympillä. 

Ensin otetaan n. 50cm pitkä lanka ja  painetaan lanka mehiläisvahan ja peukalon väliin ja vedetään lanka siitä koko matkaltaan, jolloin siihen tarttuu vahaa. Nyt kun se on vahattu, niin mahdolliset solmut ja sotkut on helppo avata. Lanka on helppo pujottaa neulansilmään, kun langanpää puristetaan peukalon ja etusormen väliin ja ikäänkuin työnnetään neulansilmä lankaan, eikä toisinpäin.

Pujotetaan kuusi helmeä neulan avulla lankaan (siniset), otetaan valkoinen helmi neulaan ja pujotetaan neula toiseksi viimeisen helmen läpi.

Otetaan uusi valkoinen helmi ja pujotetaan neula neljännen sinisen helmen läpi. Sen jälkeen otetaan taas valkoinen helmi neulaan ja pujotetaan neula viimeisen sinisen helmen läpi.

Kiristetään lanka ja nyt pitäisi näyttää tältä.

Käännetään työ ja otetaan taas neulaan valkoinen helmi ja neula pujotetaan sen viimeksi laitetun valkoisen helmen läpi. Taas otetaan uusi valkoinen helmi ja pujotetaan neula keskimmäisen valkoisen helmen läpi ja lopulta kolmannen kerran valkoinen helmi neulaan ja pujotetaan sen rivin viimeisen valkoisen helmen läpi.

Nyt näyttää tältä. Taas työ käännetään ja jatketaan pujottamalla helmi neulaan ja neula tuon rivillä toisena, hieman kohollaan olevan valkoisen helmen läpi jne. 

Olen selvyyden vuoksi käyttänyt näissä kuvissa kahta eriväristä helmeä ja mustaa lankaa. Kannattaa ensin harjoitella muutama sentti näin, jotta ikäänkuin sisäistää systeemin, ja siirtyä vasta sitten siihen varsinaiseen työhön. Kansalaisopistossa kursseja vetäessäni huomasin, että monet haluavat heti aloittaa jotain kaunista, mutta vaikeaa ja jos jättää harjoitteluvaiheen pois, niin homma alkaa helposti tuntua hankalalta ja jää kesken.

Nyt kun on hiukan harjoiteltu, niin voidaan tehdä ensimmäiseksi koruksi sormus. Tähän tarvitaan 60-70 cm lankaa. Jos käytät vaaleita helmiä, niin käytä valkoista lankaa ja jos tummia helmiä, niin mustaa lankaa.

Otetaan neljä helmeä lankaan. (Käytin hieman kimaltavia 8 kokoisia helmiä, näissä ensimmäisissä töissä ei kannata niitä kaikkein pienimpiä helmiä vielä käyttää.) Samalla tavalla lähdetään eteenpäin kuin harjoitustyössäkin. Seuraa alla olevaa kuvasarjaa.

Kun nauha on riittävän pitkä, jotta se menee sormen ympäri, niin päät yhdistetään. Tarkista, että päät sopivat yhteen, niin että siinä missä reunimmainen helmi on ylhäällä, niin vastakappaleessa se on alhaalla. Lanka tulee tuosta kirkkaasta helmestä ja neula viedään yläpuolella olevasta rivissä kohollaan olvasta kirkkaasta helmestä läpi.

Sitten taas alarivin koholla olevasta turkoosista helmestä neula läpi.

Ylärivin turkoosista koholla olevasta helmestä neula läpi.

Lopuksi alarivin koholla olevasta kirkkaasta helmesta neula läpi. Kiristetään lanka.

Lopuksi neula viedään ylärivistä kaikkien neljän helmen läpi ja kiristetään.

Vielä kerran neula menee kaikkien neljän helmen läpi, niin että molemmat langan päät ovat lopulta samalla puolella. Sitten vielä solmitaan langanpäät tiukasti, mieluiten kaksi solmua päällekkäin. ja vedetään solmu neulalla helmen sisään. Tämän solmuhelmen päähän voidään vielä laittaa liimatippa, niin varmistetaan ettei mitään purkaantumista pääse käytössä tapahtumaan. Lopuksi langat katkaistaan saksilla mahdollisimman läheltä solmukohtaa.

Sormus on valmis sormeen pujotettavaksi ja sitten vaan kesämekko ylle ja ulos auringosta nauttimaan! Omassa blogissani on muutama kuva viimeaikoina tekemistäni helmitöistä, voit käydä katsomassa tästä linkistä.

Kirjoittajaesittelyssä Susanna

@Susannafin

Olen kolmekymppinen sateenkaariperheen äiti, yrittäjä, ompelija, haaveilija. Tärkeysjärjestykset vaihtelee, lapset tulee kuitenkin aina ekana. Perunamaata ei meilläkään kuopsutella, yrttejä yritän pitää hengissä vaihtelevalla menestyksellä.

Aloin neulomaan kun odotin toista lastani, kymmenen vuotta sitten. Vauvan synnyttyä aloin pitämään blogia, siihen aikaan neuleblogeja oli noin seitsemän. Pikku hiljaa aloin myös ompelemaan ja pitkään tein lasten kaikki vaatteet itse. Blogin lukijoiden kannustuksesta aloin pohtimaan että tästä haluaisin itselleni ammatin. Ajattelin ettei itse opitut taidot riitä, halusin oppia kaavoittamaan ja halusin paperit osoittamaan että tosissaan osaan jotain. Masennuin kun tajusin miten pitkä matka on lähimpään kouluun. Sitten hoksasin että no oikeastaan matkaan menisi vain reilu 1,5h/suunta. Päätin hakea ja ajattelin että jos pääsen, se on sitten kohtalo ja mentävä on. Kaksi vuotta kuljin tuota väliä, lapset oli silloin 3 ja 5 vuotiaat. Mielestäni olin onnekas - kuinka monella pienten lasten äidillä on 3h päivässä ihan omaa aikaa!

Perustin yritykseni heti valmistumisen jälkeen, se sai nimekseen Ompelimo Head Over Heels, mikä kuvaa hyvin luonnettani. Koska joka paikassa sanottiin ettei voi keskittyä vain mittatilausvaatteisiin, eikä nyt varsinkaan lastenvaatteisiin, tein aluksi kaikkea korjauksista sisustusompeluihin. Pikkuhiljaa tajusin homman järjettömyyden ja aloin karsimaan. Pitkään tein vain mittatilaustöitä, kunnes nyt kolmannen lapsen myötä olen palannut takaisin juurille, ja jatkossa keskityn jälleen niihin lastenvaatteisiin. Oman yrityksen paras puoli onkin työn muuntautuvuus.

Nyt teen töitä vauvan kanssa rennolla aikataululla ja yritän pohtia mihin suuntaan yritystäni lähden viemään. Reilu vuosi aikaa keksiä mitä musta tulee isona :). Työn ohella opiskelen tuote- ja palvelukehittäjän erikoisammattitutkintoa, sekä toimin Suomen Käsityöyrittäjien ryhmässä ylläpitäjänä. Ei ole vapaa-ajan ongelmia!

Tässä blogissa alan syksyllä julkaisemaan Viikon Käsityöyrittäjä -sarjaa. Viikon yrittäjä haastaa mukaan seuraavan ja haastattelee tätä. Näin pääset tutustumaan meihin käsityöyrittäjiin lähemmin.

Omaa blogiani pyrin päivittämään tasaiseen tahtiin, ulkoasuremonttia pitäisi sinnekin tehdä ja uusi nettikauppa on työn alla, siihen saakka vanha höpsön näköinen kauppa palvelee täällä. Instagramissa ja useimmissa muissakin netin palveluissa löydyn nimellä @susannafin.

Kirjoittajaesittelyssä Roosa

@roosablom

Kun muut asuvat omakotitaloissa, hoitavat perunamaata ja ruokkivat lapsia olen täysi vastakohta. Asun kaupungissa kerrostalokaksiossa, kosintaa ei ole kuulunut eikä perheenlisäys ole ajankohtainen asia. Epätoivoisesti on yritetty saada edes basilikat kasvamaan parvekkeella.

Olen tuuliviiri. Teen asioita hetken mielijohteesta, kun sydän sanoo niin. Isojakin päätöksiä. Välillä mennään pää edellä puuhun. Mutta ikinä en ole koskaan katunut yhtään päätöstäni. Puolitoista vuotta sitten talvella silmääni osui 18-29 –vuotiaille suunnattu matka Etiopiaan. Sydän pomppasi ja pistin hakemuksen reissuun. Puoli vuotta myöhemmin istuin lentokoneessa kohti päiväntasaajaa. Yksi tällainen tapahtuma on myös päätökseni perustaa yritykseni. Kaikki päätökset ovat olleet haavetasolla pitkään, mutta se koska ne päätän toteuttaa on nopeaa toimintaa enkä itsekkään osaa kuvitella elämääni vuoden päähän. Ajatustapani on sellainen ”Ei voi voittaa, jos ei edes yritä”.

#kodinhengetär #lomallaviimeinkin

Vapaa-ajalla yritän hoitaa sosiaalista elämääni. (Ai onko sellainen vielä?) Tälläinen yli-sosiaalinen höpöttäjä, kun tylsistyy yksin työskennellessään päivät. Arkisin yleensä vain käydään kaupassa, istutaan sohvalla ja kulutetaan Netflixiä. Toisaalta taas extempore –reissut kuuluvat elämääni. Saatetaan lähteä joku arki-ilta grillaamaan mökille 30km päähän tai ostaa roskaruokaa, koska teki mieli. Viikonloppuisin extempore –reissut saattaa olla pari päivää etukäteen ostettu matkalippu naapurimaan. Tylsä koti-ilta saattaa muuttua klo 21 bilereissuksi. Aamulla saa onneksi nukkua pitkään.

#roosab #käsityökortteli

Yrittäjänä olen kunnianhimoinen. Haluan tehdä asiat omalla tavallani. Tuotteeni lähtevät materiaaleista. En suunnittele koskaan ensiksi valmista tuotetta, vaan otan ensin materiaalin. Työstän sitä eri tavalla ja kokeilen mitä sille voi tehdä ja sen jälkeen ajattelen mitä materiaalista voisi tehdä. Tämänkin jälkeen suunnitelmat vaihtuvat moneen kertaan ennen lopullista tuotetta.

Inspiraatiota haen mm. Lookbookista, Pinterestistä, blogeista (kuten Outi Les Pyy, 5 inch and up ja Swellmayde). Lisäksi kaupungit, arkkitehtuuri ja katutyylit ovat suuria inspiraation lähteitä. Inspiroidun myös muista ihmisistä ja yrittäjistä. Toisen onnistuminen tai loistava tuote saa ajateltua omia ajatuksia eritavalla.

Oma blogini viettää hiljaiseloa. Blogistani voit lukea tekemiäni DIY –projekteja tai viime elokuun Etiopian matkastani. Tänne blogiin aion ainakin jakaa teille lisää DIY -projekteja sekä rajoittaa yrittäjän arjen hyviä ja huonoja puolia. Unohtamatta sanoa sanasta myös ajankohtaisiin aiheisiin.

Roosa

Facebook /roosabdesign || Pinterest /roosabdesign || Instagram @roosablom

Kirjoittajaesittelyssä Minttumaria

Olen Minttumaria, kolmen lapsen äiti, yhden miehen vaimo, käsillätekijä, haaveilija, arjen ihmeiden ihmettelijä ja omien polkujen kulkija. Asun perheeni kanssa punaisessa mummonmökissä Hämeenkyrössä ja arkeemme mahtuu melkoisesti menoa ja meteliä. Mökki on hieman kallellaan, mutta kenelläpä se olisi elämäkään ihan suoraan aina sujunut.

Yritykseni nimi on Minttumaa.  Se on pikkuinen mutta värikäs yhden naisen yritys, joka valmistaa ja myy käsintehtyä saippuaa, tuotteita kierrätysmateriaaleista ja tuotteita, joilla on jotain sanottavaa.  Minttumaa sai alkunsa käsintehdystä palasaippuasta, jonka sain tuliaisiksi lapsuuden ystävältäni. Käsintehty saippua! Ihastuin ja yllätyin, sillä en tiennyt että saippuaa voi tehdä itse. Mutta pian tein niin. Ensimmäinen saippua oli minttusaippua, johon haudutin mukaan karjalanminttua oman kotimökin puutarhasta. Minttusaippua sai myöhemmin rinnalleen rönsyilevän ja moneen suuntaan kasvavan tuotejoukon.  

Tuotteissani on alusta asti ollut takana tärkeä ajatus. Tuotetta pitää voida käyttää johonkin, tai sillä pitää olla jotain sanottavaa. Sanottava voi olla esimerkiksi kierrätysmateriaalin viesti kestävästä elämäntavasta, tai tuotteeseen sisältyvä teksti. Se voi olla pieni kannanotto niiden asioiden puolesta, jotka tunnen tärkeiksi sydämessäni, tai se, että tuotteeni kautta joku saa päiväänsä ilonpilkahduksen tai toivonkipinän. Töissäni käytän materiaalia monipuolisesti, mm. tekstiilejä, savea, paperia, lasia, luonnonmateriaaleja, metallia, ja mitä milloinkin.

Minua inspiroivat monet asiat. Jos näen tai koen jotain minua puhuttelevaa, syntyy mielessäni nopeasti ketjureaktio, joka päättyy tuotteeksi.  On kuitenkin kolme inspiraation lähdettä jotka haluan erityisesti mainita.  Niistä ensimmäinen on luonto ihmeineen, väreineen ja aarteineen. Toinen asia ovat lapset, joiden aidot ajatukset sekä villi tapa elää ja olla pakottavat aikuisenkin katsomaan maailman eri tavalla, ja joiden omaperäinen tyyli tehdä taidetta jaksaa aina vain ihastuttaa minua. Kolmas asia ovat erityiset, monimerkitykselliset, hassut tai kauniit sanat, jotka alkavat elää mielessäni ja päätyvät tavalla tai toisella valmiiseen tuotteeseen. 

Vaikka yritykseni sai alkunsa näin, rakkaus käsillä tekemiseen, luomisen palo ja ehtymätön ideavarasto, ne ovat värittäneet elämääni aina. Muistan kun mummoni opetti minulle virkkausta, kärsivällisesti, siitä huolimatta että kadotin jokaisen häneltä lainaksi saamani virkkuukoukun ja lähes kaikki työni jäivät kesken. Oppia olen saanut alan koulustakin, vaikkakin se jäi kesken elämäntilanteen muuttuessa. Mutta pelkästään  koulutuksen varassa ei Minttumaata olisi tullutkaan. Tapani oppia on erilainen, tapani katsoa maailmaa toisenlainen. Mieluummin teen niin kuin tunnen oikeaksi, enkä niin kuin ”kuuluu” tehdä. Jos en voi tehdä omalla tavallani, on aika valita toinen tie. En ole koskaan haaveillut saavuttavani hienoa uraa, enkä osaisi olla yrittäjä vain rahaa saadakseni, sillä olen enemmän taiteilijasielu kuin rahantekijä. Olen kuitenkin onnellinen saadessani tehdä tällaista työtä, käyttää saamiani lahjoja tavalla joka tuntuu minulle sopivalta.

Virkkuukoukut ja muut tarvikkeet, ne ovat yhä jatkuvasti hukassa. Mutta etsiessäni niitä löydän useimmiten jotain, mitä en edes etsinyt. Mutta ei se mitään, niin on syntynyt valtaosa Minttumaan tuotteista. Tuntuu mukavalta voida kertoa, että osan tuotteista saan vieläkin tehdä mummon virkkuukoukuilla (niillä muutamilla joita hukka ei ehtinyt syödä). 

Minttumaan tuotteita, ja tarinoita niiden takaa, voit kurkistella Minttumaan blogista.