Käsityöyrittäjä tuotekehittäjänä

Tuotekehitys voi olla käsityöyrittäjällä hyvin intuitiivinen prosessi. Toisille se on hyvin järjestelmällinen projekti. Kun kyseessä on aivan uuden asian kehittäminen, on hyvä saada tukea työlleen. Itse olen opiskellut tuotekehitystä Omnian oppisopimusopintoina omassa yrityksessäni. Opinnot kestävät 1,5 vuotta ja lähipäiviä on kerran kuussa.

Miksi lähdin sitten opiskelemaan tuotekehitystä? Aluksi halu oli saada kursseistani paketoitua myytäviä kokonaisuuksia ja samoin viriketoiminnasta vanhuksille. Puolen vuoden opintojen jälkeen olin selvittänyt tilannetta kentällä sen verran, että hylkäsin viriketoiminnan kysynnän puutteen vuoksi, ja kurssien paketointi sai uuden idean verkon skräppäysvideokursseista.

Halusin yhdistää materiaalit ja video-ohjauksen yhdeksi paketiksi. Verkossa oleville skräppäyskursseille osallistuvilla oli mahdollisuus ostaa kurssiin liittyvä materiaalipakkaus. Tämän idean halusin kääntää päälaelleen. Halusin, että materiaalipakkaukseen kuuluu video-ohje. 

Pakkauksieni tulisi soveltua kaikille käsitöistä kiinnostuneille, harrastaneisuudesta riippumatta. Kenellä vaan olisi mahdollisuus tutustua käsitöihin ja iloita omasta kädenjäljestä.

Opinnot edistyvät projektin tahdissa aika mukavasti samaa matkaa. Aluksi ideoimme, hahmotimme, loimme vaatimuksia tuotteelle ja pohdimme sen sopivuutta yrityksen nykyiseen toimintaan.

Isolla yrityksellä tuotekehitys on hyvinkin kurinalaista ja taulukkoja vaativaa. Yksin yrittävällä yrityksen hierarkiarakenne on kevyt ja riskitkin kevyemmät. Silti pari taulukkoa ei haittaa tee.

Aluksi jo kävimme läpi projektin kustannuksia. Ei siis vain valmiin tuotteen osalta, vaan kuinka paljon tuotteen kehittäminen tulisi maksamaan, materiaaleja ja työtunteja.

Kun idea oli hiottu tarpeeksi hyväksi, sillä eihän nämä koskaan valmiita ole, oli aika tehdä prototyyppi ja testata sen toimivuutta. Ensimmäiseksi paketin aiheeksi valitsin helpon kankaanpainon. Olemme lasten kanssa vetämissäni kerhoissa painaneet paitoja sapluunapaperilla, joten tiesin jo aika hyvin, mitkä kohdat tarvitsee huomioida paketissa.

Paketin ulkoasun suunnittelu oli hieman haastavaa, koska siitä minulla ei ole kokemusta eikä koulutusta. Pitkän kokeilu jakson jälkeen pakkauksen ulkomuoto alkoi olla hyvä ja sisältökin varmistunut, joten oli aika etsiä materiaaleja valmistusta varten. Sen voisi kuvitella olevan niin helppoa, että vain kävelee kauppaan ja valitsee. Ei se ole. Se on salapoliisityötä. Pääosin tukut eivät ole kovin hyvin ajan tasalla verkkosivujen kanssa, joten oman yrittäjäverkoston käytännön tieto on kullanarvoista. Onneksi on Suomen Käsityöyrittäjät <3

Oman lisänsä pienyrittäjän haasteisiin lisäävät standardit, direktiivit ja lait. Lähes joka asiaan on olemassa sääntöjä ja niistä pitäisi kaikista olla selvillä. Ei ole ihan helppoa lukea lakitekstiä ja selvittää säädöksien mutkia. Jos kaikki käsityöyrittäjät tietäisivät kaikista säädöksistä, olisi varmasti moni tuote jäänyt toteuttamatta. Tämä on alue, jossa meillä olisi kovasti parantamisen varaa, jotta pakkaustiedot, tuotemerkinnät ja direktiivivaatimukset tulisi hoidettua kunnolla valmiisiin tuotteisiin näkyville. Lisätietoa näistä löytyy mm. Tukesin ja Kuluttajaviraston sivuilta.

Tuotetta valmistaessa yksi valmistustapa vaikuttaa ensin hyvältä, mutta käytännössä se ei toimikaan ihan niin kuin oli ajatellut ja sitten on keksittävä toinen. Näitä vaiheita kun toistaa muutaman kerran pääsee siihen tilanteeseen, missä olen nyt.

Tuote on verkkokaupassa. Sen video on ns. tarpeeksi hyvä, muutama pikku juttu pitää vielä lisätä. Hinta on laskettu tarkasti suunnittelusta valmistukseen ja materiaaleista kiinteisiin kuluihin, unohtamatta kuitenkaan hävikkiä, katetta ja jälleenmyyjän osuutta. Lopuksi sitten lisätään vielä verot päälle.

Markkinoinnin suunnittelu on jatkuvasti kehittyvä projekti. Video on ainakin tulossa, sen verran voin paljastaa. Hankalinta on keksiä, miten havainnollistaa asiakkaalle paketin idean yksinkertaisuus, kun hänellä ei ole mitään perustietoa asiasta. Niin ja sen pitäisi tapahtua vielä muutamassa sekunnissa! Mainostoimiston työntekijänä koen olevani hieman hukassa, mutta valinnan varaa ei ole, joten sekin työ on hoidettava. Alla olevassa kuvassa jouduin käyttämään prototyyppejä. Tuotekehitys ja markkinointi kun eivät aina kulje samaa matkaa. Haaveilen voivani joku päivä antaa kaiken mainosideoinnin jonkin toisen harteille.

Jälleenmyyjien etsintää tulee tuotekehitysprojektissa aloittaa jo ennen kuin tuote on varsinaisesti tuotannossa. Ihan siksi, ettei kaikki varasto jää itselle seisomaan. Voin kertoa, että vähän ottaa vatsanpohjasta mennä oman tuotteen kanssa kysymään jälleenmyyjiä. Etenkin, kun se tuote ei ihan vielä ole täydellinen ja tekniikat hiottu loppuun asti. Mutta silti on mentävä. 

Tuotekehitystyössä tärkeää on tietää milloin idea tai tuote on tarpeeksi hyvä. Tarpeeksi hyvä prototyypin valmistukseen, markkinoiden testaamiseen, jälleenmyyjien hankintaan, markkinoille lähtemiseen. Jos nämä jättää liian viime tippaan voi olla käyttänyt liikaa resursseja ja korjauksien tekeminen on hankalaa tai mahdotonta. Silloin pahimmassa tapauksessa se kaataa koko projektin tai yrityksen. Liian raaka idea taas ei kanna. Tärkeää on epäonnistua nopeasti.

 

Marraskuussa päättyvä koulutus on ollut antoisa. Ilman sitä en tiedä miten olisin osannut edetä. Kaikkein tärkeintä kurssilla on ollut kuitenkin toisten opiskelijoiden verkosto. Meitä on ryhmässä hyvin monelta alalta ja siksi on ollut helppo saada erilaisia näkemyksiä asioihin. Niin ihana vertaistukiryhmä, kuin Käsityöyrittäjät ovatkin, on välillä hyvä kuulla mielipiteitä ns. ei harrastajan näkökulmasta.

Viikon käsityöyrittäjä - Spirraalin Noora

Kuka olet, mistä tulet ja mikä on yrityksesi?

Olen Noora, Onnin, Helmin, Hertan, Taimin ja Viljan äiti sekä Panun vaimo Pälkäneeltä. Asumme omenapuiden katveessa, vanahassa, yhdeksänruutuisten ikkunoiden talossa. Minun oma rautalankapisnes, työpaja ja Spirraalin Puttiikki löytyy kodin pihapiiristä. Spirraalissa väännetään rautalangasta, iloitaan värikkäästä lasista, langoista, rikotaan lautasia ja taiotaan sirpaleista koruja!

Spirraali nimi on Oulun murretta ja kuvvaa sitä kiepuraa (spiraali), joita löydät töistäni, niin rautalangasta väännettynä kuin maalattunakin. Spirraalin tuotteiden tehtävänä on tuoda hyvvää mieltä ja lohdutusta sinne minne päätyvätkin! Materiaaleina käytän rautalankaa, kierrätyslasia ja kristalleja. Koruja taion rikkimenneistä lautasista. Myös pakkausmateriaaleissa käytän mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja. Viime aikoina myös virkkuukoukku on alkanut viihtyä kädessäni ja värikkäät langat on hypänneet töihini mukkaan. Ekologisuus ja laadukas kotimainen käsityö on Spirraalille tärkeitä juttuja.

Miten päädyit käsityöyrittäjäksi? Mitä tekisit jos et olisi käsityöläinen?

Isäni on käsityöläinen ja tämä hulluus lankesi verenperintönä mulle! Lapsesta saakka oon ollut isin putiikilla töissä ja mukana messumatkoilla. Kävin kuitenkin sosiaalialan koulutuksen ja toiminkin alalla joitakin vuosia. Kaikki alkoi siitä, kun menin nuorena plikkana auton tuulilaseja korjaavaan firmaan puhelinpäivystäjäksi. Takahuoneesta löysin rautalankaa jota aloin vääntelemmään aikani kuluksi. Ja Rakastuin! Siltä istumalta olin kirjoittanut ystävälleni kirjeen: ”Taiteilija Ruusperi tässä hei! Olen löytänyt rautalangan. Nyt on tuotekehittelyvaihe päällä ja olen matkalla käsityöläiseksi!” Ja niin vain kävi, että 15 vuotta tuon kirjeen kirjoittamisen jälkeen nuo sanat totteutuivat.

Olin vääntänyt rautalankaa ja tehenyt taidetta ”oikeiden töiden” ja lasten lomassa, lähinnä öisin. Kun pienimmällä lapsellamme todettiin vaikea synnynnäinen sydänvika ja oma sydämeni meinasi pettää kaiken surun alla, hautasin kaikki haaveet omasta yrityksestä. Elämä kuitenkin kantoi meitä etteenpäin ja me kaikki selevittiin pahimpien päivien yli! Silloin ajattelin, että nyt jos koskaan on aika totteuttaa unelmat! Ei me kukkaan huomisesta tiedetä, niinpä on elettävä tännään! Niin syntyi Spirraali.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Päivät vaihtelevat suuresti. Joskus on sellaisia päiviä, että koko päivän pakkaa, matkustaa pitkin Suomea, laittaa telttaa pystyyn taikka rakentaa messuosastoa, myyä lätkyttää suu vaahdossa ja illalla huomaa, ettei koko päivänä ole muistanut syödä! Jouluna ja kevväällä on sesonki, jolloin tehhään työtä yötä päivää ja alkuvuodesta sitten huilaillaan.

Useimmat päivät on tietysti tuotteiden työstämistä. Mulla on sopivaa hommaa jokkaiseen mielentillaan. Huonona päivänä pistän kahavilautasen sirpaleiksi koruja varten, parempana päivänä niitä jaksaa hioa ja maalailla. Joskus jynssään harjalla ruostuneita hevosenkenkiä taikka hion vanhojen lautojen palasia tauluihin. Eniten maailmassa tykkään vääntää rautalankaa! Sitä teen pienissä sarjoissa. Ensin teen aihioita paksusta rautalangasta (n. 100 kpl /tuote), ne viimeistellään myös sarjoissa. Yllättävän paljon aikaa vie myös tuotteiden pakkaaminen. Käyntikortit, joidenkin tuotteiden pakkaamisen ja tuotelaput teetän työpajalla lähikunnassa.

Työhöni kuuluu myös tietokoneella touhuaminen. Otan valokuvia ja päivitän sivuja, laitan tunnelmapläjäyksiä feissariin, hoidan verkkokauppaa, teen itse myös aika pitkälle kirjanpitoa. Olen yhden naisen yritys, eli työhöni kuuluu vappaus, mutta myös jakamaton vastuu.

Pidän myös rautalankakursseja ja niinä päivinä ei tartte käydä kuntosalilla. Muutama kymmenen kiloa rautalankaa siirtyy hartiavoimilla : )

Olet tehnyt pitkään töitä rautalangan kanssa, kuinka saat pidettyä yllä rautalankainspiraation vielä vuosienkin jälkeen?

Olen hurahtanut siihen materiaaliin! Muistan vieläkin kun sain ensimmäisen rautalankatyön valamiina kuvana mieleeni. Huusin miehelleni, että: ”Äkkiä kynnää ja paperia!” Tiesin siltä istumalta, että kuinka se työ täytyy vääntää. Ideoita putkahtellee mieleeni ja joskus herrään aamulla uusi idea päässäni. Piirrän taikka kirjoitan nämä ideat heti sketchbookkiin ja sieltä niitä totteutan kun aikaa on. Huomaan aika usein pyörittelevän päässäni, että: ”Voiskohan tämän vääntää rautalangasta”!

Mikä on työssäsi parasta ja mitä töitä siirrät mahdollisimman pitkään ennen toimeen tarttumista?

Parasta tässä työssä on vappaus ja se, että voin tehdä töitä kotona nyt kun lapset on vielä pieniä. Luova työ on mun juttu! Tykkään myös käydä myyntitapahtumissa, oon niissä kuin kotona. On mukava tavata ihmisiä ja jutella asiakkaiden kanssa. On myös kiva vaihtaa ajatuksia sammaan venneeseen astuneitten käsityöyrittäjien kanssa. Tykkään valita uusia tuotteita Puttiikille ja tehdä yhteistyötä käsityöläisten kesken. Työ itsessään on aika yksinäistä, varsinkin hiljaisina aikoina. Siksi nämä tapahtumat antavat väriä elämään! Kirjanpito tahtoo jäädä viime tippaan, koska numerot vaan on niin monimutkaisia!

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vappaa-ajalla mie maalaan tauluja, hoidan puutarhaa (keväällä se on aina hyvässä kunnossa, mutta syksyyn mennesä kaikki kukat saavat kukkia...) ja säilön sen antimia. Keitän mehut ja teen hilloja kellarin hyllyt notkolleen joka syyskesä. Rakastan myös paakkelssien vääntämistä ja kakkujen koristelua. Laulan a cappella- yhtyeessä, Hyvät Naiset ja Herrat. Siitä saan tosi paljon voimia arkeen. Vaikka reeneihin lähtisi kuinka väsyneenä, niin kottiin saapuu rentoutuneempi emäntä!

Mitä tekisit, jos saisit kuukauden ”palkallista” lomaa?

Mie maalaisin tauluja ja tekisin suuria töitä vanhoihin ikkunoihin. Issoihin taideteoksiin ei taho koskaan riittää aikaa, kun häätyy pittää sarjatuotanto kuumana! Ylleensä me lähdetään lomalla pohojoseen koko perheellä. Etelään ei olla hinguttu, mutta jos vaikka Kreikkaan lähdettäisiin syömään (kun kerran palkkaakin on kerrankin saatu ;) ), niin pihdit ja pikkuisen rullan rautalankaa ottaisin kyllä mukkaan! Ne kulkee vakiovarusteena ”käsilaukussa”.

Tekstiilijätteen karu totuus

WWF kirjoitti 19. elokuuta artikkelin ”Maapallon varat loppuivat tältä vuodelta”

”Maailmanlaajuisesti tarvitsemme puolitoista maapalloa tuottamaan sen, minkä ihmiset vuodessa kuluttavat. Kasvuennusteiden mukaan planeettoja tarvitaan kolme vuosisadan puoliväliin mennessä. Ylikulutuksesta seuraa sekä ympäristö- että taloudellisia ongelmia. Luonnon monimuotoisuus pienenee, metsäalueet häviävät ja maaperä köyhtyy. Ilma muuttuu kelvottomaksi hengittää ja ihmiset kärsivät ruuan ja veden puutteesta.”

Artikkeli sai minut heräämään ja ajattelemaan kulutustottumuksiamme sekä maapallon hyvinvointia. Aloitetaan ihan alusta ja perusasioista. Ihmiset ovat heränneet ja heitä herätellään huomioimaan ilmastonmuutos ja maapallon huonovointisuus. Lähes kaikki tiedämme, että pitää olla ekologinen, säästää luontoa ja kierrättää. Mutta mitä ilmastonmuutos sitten todellisuudessa aiheuttaa meille ja maapallolle? Miksi sitä pitää suojella? Lämpöisemmät kesäthän on mukava juttu?

”Lämpenemisen välillisinä ja alueellisina vaikutuksina puolestaan pidetään äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä ja voimistumista, tartuntatautien leviämistä, kausittaisisten ilmastoilmiöiden ajoituksessa tapahtuvia muutoksia, lajien sukupuuttoja sekä merkittäviä talousvaikutuksia. ... Vaikutukset vaihtelevat alueittain. Kohtalaisella 1–3 °C lämpenemisellä oletetaan olevan hyötyjä joillekin alueille ja haittoja taas toisille. Voimakkaammalla lämpenemisellä uskotaan olevan haitallinen kokonaisvaikutus kaikilla alueilla. Erityisesti haitat kohdistuvat köyhiin alueisiin ja kehitysmaihin. … Kasvukauden aikainen kuivuus tulee yleistymään sekä Euroopassa että muissa maanosissa. Matalilla leveysasteilla jo 1–2 asteen nousu voi heikentää ruoan tuotantoa ja aiheuttaa nälänhädän riskiä”

- Wikipedia

Samaa tietoa antaa myös Greenpeace  ja Ilmastonmuutos.com.

Tekstiiliteollisuus on maailman suuri ympäristökuormittaja ja sen aiheuttama tekstiilijäte. Miten tämä ekologisuus ja kierrättäminen näkyy tällä hetkellä vaateteollisuudessa sekä yksittäisten ihmisten arjessa? Hyväntekeväisyys ja halu auttaa on nousussa, mikä on hyvä asia. Moni oikeasti haluaa kierrättää ja olla ekologinen. Monet asiat kuitenkin ovat ristiriidassa keskenään. Tekstiilijätteen vähentämiseen on olemassa yksinkertaiset ohjeet. "Osta vähemmän, panosta laatuun" Jotta ilmastonmuutosta saataisiin hidastettua täytyy myös tekstiilijätteen määrä vähentyä. Lisäksi uusi laki kieltää vuonna 2016 tekstiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Tämänhän pitäisi olla aika yksinkertaista, eikö?

Suomalainen ostaa 13kg uusia vaatteita vuodessa. Kierrätysvaatteita ostetaan reilu kilo henkilöä kohden. Tämä tekee yhteensä yli 70 miljoona kiloa uusia vaatteita vuodessa. Suomessa syntyy 120 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa, joka on asukasta kohden 17kg. Kaatopaikalle niistä pääty kolme neljäsosaa eli 90 miljoonaa kiloa. Kierrätykseen ja uusiokäyttöön päätyy viidennes.

UFFin lajittelukeskukseen tuleva vaatemäärä on kolminkertaistanut 2000-luvun alussa. 1990-luvun alussa vaatteita saapui 820 000 kiloa, kun taas vuonna 2013 määrä oli 9,15 miljoonaa kiloa. Tästä yritysten lahjoitusosuus on alle prosentin. Lumpun eli vaatekeräykseen kelpaamattoman luonnonkuidun ja jätteen määrä tästä on n. 11%. Tämä tarkoittaa yli miljoonaa kiloa. Punaisella Ristin toimipisteessä Tampereen Kalkussa lajitellaan vuosittain 200 000 kiloa lahjoitusvaatteita, joista lumpun osuus oli 13%. Punaisen Ristin Kontista toimitettiin viime vuonna 145 000 kiloa vaatteita kansainväliseen apuun. Lisäksi vielä muiden järjestön saamat vaatelahjoitukset.

Suomessa myytävistä vaatteista 80% valmistetaan Kaukoidästä. Kotimaista tuotantoa on vain 4% ja loput on valmistettu Euroopassa.

Toukokuussa Kauppalehti kirjoitti, että H&M myynti kasvaa hurjaa tahtia. Heinäkuussa ilmestyi uusi artikkeli otsikolla "H&M myynti jatkoi kasvuaan kesäkuussa". Vuodessa H&M oli avannut yli 400 uutta liikettä. Myymättömiä vaatteita varmasti jää ja on edelleen epäselvää minne ne menevät.

"Osta vähemmän, panosta laatuu" vai miten se nyt menikään?

Suomessa on vain yksi toimijaa, jotka hyödyntävät tekstiilijätettä mekaanisesti. Se on Turengissa toimiva Defacor, joka tekee tekstiilijätteestä kuitua. Tämä kuitu voidaa hyödyntää mm. öljynimeytysmattoja teollisuuden käyttöön.

Mielenkiintoinen yhdistys on myös vuonna 2012 perustettu Suomen Poistotekstiilit ry, jonka tarkoituksena on edistää poistotekstiilien materiaalikiertoa. Texvex Forssa ja Loimaa taas ovat Nuorten työpajojen ylläpitämiä materiaalipankkeja. He ottavat vastaan puhdasta ja kuivaa tekstiiliä ja niitä lajitellaan lajittelukeskuksissa, josta yritykset voivat helposti etsiä tietynlaisia kierrätysmateriaaleja käyttöönsä. Humppilassa 2013 tehdyssä kokeilussa yli 90% tekstiileistä on saatu kierrätettyä. Idea on loistava. Toimintaa on tällä hetkellä vasta Forssassa ja Loimaalla.

Lisäksi tekstiilijätettä hyödyntävät myös monet pienyrittäjät kuten eko-ompelijat. Heillä on kuitenkin suuri ongelma on saada tarpeeksi uusiokäyttöön kelpaavaa tasalaatuista materiaalia.

Vaikka muutamia toimijoita tekstiilijätteen hyödyntämiseen löytyy niin silti tekstiilijätteen määrä on järkyttävä. Siitä kierrätykseen päätyy vain viidennes ja 96 miljoonaa kiloa jää joka vuosi hyödyntämättä.

Kirjoittaessani tätä artikkelia en voi kun hämmästellä sitä mihin tämä maailma on menossa. Järkyttäviä lukuja. Asialle on todellakin tehtävä jotain mikäli emme halua hukkua jätteeseen. Itse aion varmasti vähentää kulutustottumuksiani, entä te?

Korjaus: Defacor Oy on ainoa suomalainen toimija, joka voi hyödyntää tekstiilijätteen teollisesti. Suomen poistotekstiilit on yhdistys, joka ei kerää poistotekstiilejä. Texvex on Nuorten työpaja, joka kerää poistoon tulevan tekstiilin.

Viikon käsityöyrittäjät - Taija ja Nina

Ketä olette, mistä tulette ja mikä on yrityksenne?

Olemme Taija Santamäki ja Nina Tikkanen, kummatkin yrittäjinä Askartelupaja Tiltaltissa. Taija on koulutukseltaan verkko- ja multimedia-alan medianomi ja itseoppinut käsityöläinen. Nina on taas koulutukseltaan vaatetusteknikko, askartelunohjaaja ja libristi (myynnin ammattitutkinto kirjakauppa-alalle). Yrityksemme on perustettu 2011 syksyllä ja meillä on käsityötuotteita myyvä myymälä sekä kurssitilat aivan Keuruun keskustassa. Myymälän pyörittämisen lisäksi valmistamme myös omia tuotteita pääsääntöisesti kierrätysmateriaaleista (kierrätyspaperista valmistetut pussukat ja kierrevihkot, nappikorut ja pipot) ja järjestämme askartelupajalla  kädentaitokursseja sekä lasten teemasyntymäpäiviä. Kesäisin meillä on lisäksi Aittapuoti Tiltaltti Vanhan Keuruun alueella.

Miten yrityksenne sai alkunsa ja miten yritys on muuttunut tähän päivään tultaessa verrattuna alkuaikoihin?

Olemme tunteneet toisemme Taijan syntymästä lähtien, sillä Nina on Taijan täti! Yhteisen yrityksemme perustimme vuoden 2011 syksyllä. Olimme jo pitkään heitelleet ajatuksia yhteisen yrityksen perustamisesta, mutta se ei ollut toteutunut, koska Taija asui tuolloin vielä eri paikkakunnalla. Vuoden 2011 alussa Taija muutti takaisin Keuruulle ja ajatus alkoi kypsymään. Päätös syntyi loppuviimein hyvin nopeasti, kun löysimme sopivat toimitilat Keuruun keskustasta. Jo varhaisessa vaiheessa päätimme, että valmistamme itse tuotteita nimenomaan kierrätysmateriaaleista ja lisäksi tarjoamme kurssitoimintaa ja synttäreitä. Avasimme liikkeemme ensin pienessä 55 neliön tilassa, jossa katutasossa oli pieni puoti ja alakerrassa kurssitilat. Teimme kaikki myytävät tuotteet itse. Toimimme tässä tilassa 2 vuotta kunnes meille tuli mahdollisuus vuokrata uusi, tuplasti isompi tila viereisestä rakennuksesta. Muuton yhteydessä muutimme kaupan nimen Tiltaltti Shopiksi ja otimme myyntiin myös muiden käsityöläisten tuotteita. Tällä hetkellä meillä on noin 50 suomalaisen käsityöläisen tuotteita. Uudessa toimitilassamme meillä on myös isommat kurssitilat, joten voimme nyt järjestää kursseja isommille ryhmille ja synttäreilläkin on enemmän leikkitilaa. Omien tuotteiden valmistus jatkuu edelleen, mutta hieman aiempaa pienemmässä mittakaavassa.

Teitä on yrityksessänne kaksi naista, mikä on työnjakonne?

Teemme molemmat aikalailla kaikkia töitä. Tuotteiden valmistuksessa olemme jakaneet työt siten, että Taija ompelee kaikki pehmeät materiaalit ja Nina kierrätyspaperista tehdyt tuotteet. Koruja teemme kummatkin. Taija hoitaa pääsääntöisesti kaikki tietokoneella tehtävät työt; nettisivut, facen jne. Kaikki tuotteet suunnitellaan yleensä yhdessä.

Kuvaile työkaveriasi parilla sanalla.

Ensimmäisenä tulee mieleen Taijan iloisuus ja avoimuus. Naurua ei meidän yrityksestä puutu. Taija on hyvin innovatiivinen ja avoin kaikelle uudelle. Ja pistää asiat nopsaan pyörimään.

Nina on kaikissa töissä hyvin tarkka, huolellinen ja tunnollinen. Tasapaino kahden hengen työyhteisössämme säilyy hyvin, kun Ninalla pysyy jalat maassa ja järki pelissä! Hänellä on hyvä huumorintaju ja työskentelemmekin usein hymy huulilla.

Millainen on tavallinen työpäivänne?

Päivämme alkaa kello kymmenen Tiltaltti Shopin avaamisella. Jos meillä on illalla kurssi tai syntymäpäivät, niin päivästä kuluu osa niiden valmisteluun. Kaupan puolella päivystämme vuorotellen ja omia tuotteitamme valmistamme siinä ohessa. Työpäivä loppuu normaalisti kuudelta, mutta kurssi-iltoina voi hyvinkin mennä yhdeksään.

Teillä on myynnissä paljon myös toisten käsityöläisten tuotteita. Millaisia ohjeita antaisitte käsityöläiselle, joka haluaa omia tuotteitaan myyntiin? Entäpä millainen on mielestänne hyvä jälleenmyyjä?

Käsityöläisen tulisi miettiä tarkkaan oman tuotteensa hinta ja huomioida erityisesti myös työn arvo. Jos myy itse tuotteitaan tapahtumissa, niin suositeltavaa olisi hinnoitella tuote siten, että myös jälleenmyyjä pystyy myymään tuotteen suurinpiirtein samalla hinnalla.

Selkeisiin tuote- ja valmistajatietoihin kannattaa panostaa, koska se on iso osa markkinointia.

Työn laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ja tietenkin myös tuotteiden innovatiivisuuteen.

Hyvä jälleenmyyjä on aktiivinen tuotteiden myynnissä ja esittelyssä. Hän myös kuuntelee asiakkaiden kommentteja ja kertoo ne myös eteenpäin valmistajalle. Hyvä jälleenmyyjä toimii tarvittaessa myös auttavana kätenä ja mentorina. Toki myös laskut on maksettava ajallaan :)

Jos jostain tulisi businessenkeli ja haluaisi sijoittaa ison tukun rahaa yrityksenne kehittämiseen, miten rahan käyttäisitte?

Käyttäisimme rahat vielä lapsenkengissä olevaan projektiimme Sydän Kotona, jonka ideana on kotona järjestettävät askartelukutsut ja siihen liittyvät askartelupakkaukset.

Miten vietätte vapaa-aikaanne?

Käymme yhdessä kuntosalilla, vesijuoksussa ja lenkkeilemme, silloin kun iltatyöt sen sallivat. Kotona illat kuuluu kaikille tutuissa kotiaskareissa. Työt pyritään jättämään töihin ja vapaahetket käytetään mahdollisimman hyvin perheen parissa.

Keksikää työkaverillenne yksi kysymys ja vastatkaa kysymykseen.

Mikä on Taija haavekuvasi yrityksemme toiminnasta viiden vuoden kuluttua?

Taija: Toivon, että yrityksemme on viiden vuoden päästä taloudellisesti vakaalla pohjalla ja saamme kumpikin edelleen tehdä työksemme sellaisia asioita, joista nautimme. Olisi mukavaa jos pystyisimme myös työllistämään nuoria jollain tavalla.

Jos saisit Nina yllättäen 10 000 euron lottovoiton, mitä tekisit sillä?

Nina: Tyttäremme on saanut koko perheen innostumaan japanilaisesta kulttuurista ja ruuasta. Varmaankin lähtisimme koko perheen voimin Japaniin viettämään lomaa.

***

Seuraavalla viikolla haastattelussa Spirraalin Noora

Kun mennyt aika muuttuu eläväksi

Mitä syötiin aamupalaksi kolmesataa vuotta sitten? Oliko lapsilla kengät? Ja kuka ne oli tehnyt? Kauanko kului aikaa aluspaidan ompelemiseen käsin, ja missä välissä päivän töitä sen ehti tehdä? Millaista oli asua maalattialla tai olkikaton alla? Miltä tuntui lähettää miehensä tai poikansa sotaan ja miten arkea sen jälkeen elettiin?  

Siitä huolimatta että historian numero ei koulutodistuksessani ole esiteltäväksi kelpaava, historia on aina kiehtonut minua. En ole jaksanut kiinnostua siitä, minä vuonna jonkin alueen rajat siirtyivät tai minkä niminen joukkio minkäkin paikan valtasi. Numerot eivät oikein jää mieleeni. Mutta se miten ihmiset elivät eri aikoina, se minua kiehtoo. Se oikea elämä, mitä se tarkoitti käytännössä? Käsityöläisenä minua erityisesti kiinnostavat myös kädentaitoihin liittyvät asiat historiassa. Mitä silloin tehtiin ja miten? Ennen ei ollut koneita, esineitä tehtiin sen mukaan mitä kipeimmin tarvittiin. Kaikkeen ei ollut varaa ja sitten vain elettiin ilman. Luulen että ennen lähes jokainen osasi monta erikoistakin käsityötaitoa. Olihan pakko. Nykyään niitä osaavat vain ne joita kiinnostaa osata.

Menneenä kesänä osallistuin ensimmäistä kertaa myyjänä tapahtumaan, jossa käsityötuotteiden myynnin lisäksi toinen vähintäänkin yhtä tärkeä tavoite oli historian eläväksi tekeminen. Tapahtuman historialliseen puoleen sai kukin osallistua kiinnostuksensa mukaan, mutta kaikkia tapahtumaan valittuja myyjiä velvoitettiin pukeutumaan aikakauteen sopivasti. Ja voi miten mukavaa se olikaan! Aivan kuin olisi saanut muutamia hetkiä kurkistaa aivan jonkun muun elämään ja ihan erilaiseen aikaan. En sentään ommellut vaatteitani käsin, vaan koneella. Mutta se olisi tietysti ollut tuon aikakauden ainoa mahdollinen tapa ommella.

Myyjät saivat pukeutua maalaisrahvaan asuun, enkä minäkään ryhtynyt valmistamaan kovin monimutkaista asua, vaan tyydyin helppoon vaihtoehtoon, nettiohjeista löytämien ohjeiden mukaisiin suoriin saumoihin ja materiaaliksi päätyivät kirppisverhot, vanha lakana ja kaapista löytynyt pala vaaleaa pellavaa.  Mutta tiedän että moni historianharrastaja tekee pukunsa ihan kokonaan käsin ommellen. Ne monimutkaisetkin.

Kiinnostuneet voivat lukea Minttumaan blogista tarkemmin  noiden yksinkertaisempien vaatteiden valmistuksesta. Markkinoiden jälkeen kirjoitin sinne myös tapahtuman historiallisesta osasta, johon vahvasti liittyi Napuen taistelun muistovuosi. Ennallistamisnäytöksessä nähtiin ja kuultiin satojen historianharrastajien voimin mitä silloin 100 vuotta sitten tapahtui.

1700-luvun markkinat järjestettiin ihanissa maisemissa.

Sää vaihteli auringonpaisteesta rankkasateeseen. Maata viistävät hameenhelmat olivat kurassa ja märät, monen myyntikojun lattia oli ennemminkin lätäkkö, ja tämän tästä nostelimme kojun kattoa jottei sadevesi keräänny liikaa ja romahduta sitä alas. Välillä virittelimme muovin kojumme eteen ja kutsuimme asiakkaat sisäpuolelle sadetta pitämään. Ja mitä vielä, en ole koskaan nähnyt niin paljon ampiaisia kuin silloin näin. Esimerkiksi meidän naapurikojussamme  myytiin ihania karkkeja, ja se ei tosiaan jäänyt ampiaisilta huomaamatta. Niitä oli vähintäänkin satoja. Siis niitä ampiaisia. Minua jännitti etukäteen kuinka voimat riittäisivät kolmen päivän myyntitapahtumaan, mutta huomasin, että jaksamista helpotti todella paljon ulkoilmassa oleminen. Sisätiloissa järjestettävät tapahtumat ovat selvästi väsyttävämpiä, ainakin minulle.

Suomen Käsityöyrittäjistä oli mukana useita muitakin yrityksiä, mutta mainitsen tässä vain pari. Kanssani samaa myyntikojua jakoi ihanan värikäs Nunnun.



Alemmassa kuvassa on Pikkukylän puodin Mervi ostostensa kanssa. Tuon kauniin rasian, joka on päällystetty aidoilla vintagetapeteilla, on valmistanut Maheka. Mervin sylissä on Minttumaan Minttukarhu. Tapahtuman lopulla sain juttuseuraa Mervin ihastuttavasta tyttärestä, joka kertoi Minttukarhun jo saaneen nimen. Se oli saanut myyntipöydällä lähellä olleesta  tervasaippuasta turkkiinsa hieman tervantuoksua, ja uusi nimi olikin Minttukarhu Tervanen :)