Olen Heini Perälä, 31-vuotias Pohjois-Pohjanmaan tyttö. Olen kotoisin Nivalasta, mutta nykyinen ja toivottavasti lopullinen kotini löytyy naapurikaupungista Haapajärveltä. Valmistuin puolitoista vuotta sitten vaatetusartesaaniksi, ja sen päätteeksi suoritin vielä yrittäjän ammattitutkinnon. Oma pieni yritykseni on ollut virallisesti pystyssä nyt reilun vuoden.
Mitä teet ja miksi?
Yritykseni on nimeltään
Handmade by Heini, ja valmistan monenlaisia iloisen värikkäitä tuotteita, kuten käsilaukkuja, rusettipinnejä, koruja, esiliinoja ja sisustustyynyjä. Teen tilauksesta monenlaisia asiakastöitä, mutta niiden ohella haluan ehdottomasti aikaa myös omien tuotteideni valmistamiseen. Teen mielelläni uniikkikappaleita, se pitää mielenkiinnon itse tekijällä yllä. Siksi esimerkiksi käsilaukkuni ovat kaikki erilaisia. Minulla on myös yksi oma maatuska-aiheinen painokuva. Maatuska Herkkusuu -printti päätyy värikkäille puuvillakankaille itse käsin painaen. Tuoteperheeseen kuuluu tällä hetkellä veikeä esiliina, pienet pehmomaatuskat ja suuremmat koristetyynyt. Lisäksi söpö neiti Maatuska Herkkusuu esiintyy neljän postikortin sarjassa ja laserkaiverretuissa akryylikoruissa.
Syy miksi tuotteitani teen on se, että haluan tehdä käsillä ja toteuttaa sitä kautta luovaa puoltani, sekä tuoda muillekin ihmisille iloa tuotteillani.
Millaisia tavoitteita sinulla on ollut yrittämiseen liittyen ja mitä ne ovat tällä hetkellä?
Alkutavoitteena ammattiin valmistumisen lisäksi oli toteuttaa haave oman yrityksen perustamisesta yrittäjäkoulutuksen avulla ja opeilla. En ole ehkä mikään maailman kunnianhimoisin ihminen, joten tavoitteeni oli pienet; saada homma alkuunsa ja haastaa itseni pyörittämään tätä erilaista arkea ja totuttautua yrittäjän vuoden erilaisiin kausiin. Oppia koko ajan lisää tekemällä ja kokeilemalla. Tavoitteenani voisikin olla lisätä sitä kunnianhimoa terveellä tavalla. Haluaisin löytää muutamia hyviä jälleenmyyjiä lisää. Yksi haaveeni olisi teettää kangasta omista printeistäni, mutta se tuntuu vielä hyvin kaukaiselta haaveelta.
Mikä on parasta ja mikä pahinta omissa työpäivissäsi?
Parasta ja joskus myös pahinta on juuri tämä itsenäinen työskentely omaan tahtiin. Yksi unelma on toteutunut, kun saan työskennellä kotona omassa työhuoneessa ihan kaikessa rauhassa itsekseni, mihin kellonaikaan tahansa. Kuitenkin aina välillä olisi ihanaa, jos ois joku työkaveri seurana ja tsemppaamassa, kun laiska päivä yllättää. Ihanaa vastapainoa itsenäiselle työskentelylle on se, kun pääsen ihmisten ilmoille kivoihin myyntitapahtumiin, tapaamaan asiakkaita ja muita yrittäjiä.
Parasta hyvässä työpäivässä on tietysti myös se, että saa toteuttaa itseään tekemällä jotain kaunista ja kun huomaa että on tehnyt asiakkaan todella onnelliseksi. Hyvän työpäivän päätteeksi ei harmittele mielessään niitä keskeneräisiä juttuja, vaan osaa olla myös tyytyväinen omasta tehokuudesta ja aikaansaannoksista.
Mistä asiasta olet erityisen ylpeä?
Olen ylpeä ainakin siitä, että uskalsin jättää vakituisen työni toisella puolen Suomea, muuttaa takaisin kotikulmille ja aloittaa ihan uuden alan opiskelut. Päätin tehdä rakkaasta harrastuksesta ammatin, ja koko artesaanikoulutuksen ajan tähtäsin siihen, että minun on työllistettävä itse itseni, jos meinaan tehdä sitä mitä haluan, eli omia tuotteitani. Riskinotto kannatti, nyt elämä on hyvällä mallilla joka osa-alueella. Olen hurjan ylpeä myös aviomiehestäni, joka on suhtautunut aina kaikkiin tekemisiini kannustavasti ja antaen kaiken tukensa. Hän auttaa minua ihan kaikessa missä tarvitsen apua ja lähtee mukaan myös myyntitapahtumiin. Minulle on todella tärkeää, että myös hän on täydestä sydämestään mukana yritykseni vasta-alkaneella taipaleella.
Ketä tai mitä fanitit lapsena? Entä nyt?
Olen aina ollut kova fanittamaan, lähinnä suosikkibändejä ja -artisteja. Ensimmäiset idolini olivat Kirka ja Pave Maijanen, ja itse olin tuolloin noin 5-vuotias. Minulla oli heistä jotain lehdistä leikattuja kuvia sinitarralla kiinnitettynä kaapin ovessa. Siitä se lähti, rakkauteni pitkätukkaisiin rokkimiehiin, ja jatkuu vieläkin. Hyvän musiikin lisäksi fanitan näin aikuisiällä mm. Tove Janssonia, Mauri Kunnasta, Rudolf Koivua ja Gil Elvgreniä.
Jos saisit esittää pullon hengelle kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?
Tuntuu, että olen ollut koko elämäni niin onnekas, etten uskalla toivoa enää mitään enempää. Voisinkin toivoa, että elämä pysyisi tällä hyvällä mallillaan edelleenkin. Aviomiehelleni haluaisin toivoa paljon hyvää. Haluaisin, että hänkin saisi tehdä täysipäiväisesti sitä mitä rakastaa, eli työskennellä luovassa työssä musiikin parissa. Itselleni voisin toivoa sitä, että onnistun säilyttämään mielenkiinnon, rakkauden ja uskon käsillä tekemistä ja omia tuotteitani kohtaan, sekä taitoa kehittyä, uusiutua ja pitää asiakkaiden mielenkiintoa yllä.
Heinillä on myös blogi mitä pääset lukemaan
tästä. Heini on haastanut mukaan
Vernadan Anne Vuorelan, hänen haastattelunsa vuorossa siis ensi viikolla!
